Elämän arkienkeleitä

Tämän kesän aikana olen tavannut monia arjen enkeleitä. Kaiken kiireen keskellä aikaisemmin en ole huomannutkaan, kuinka paljon näitä ympärilläni täällä onkaan. Kovin monet ovat kyselleet vointia niin puhelimitse kuin sosiaalisten medioidenkin kautta. Vieraita on riittänyt lähes joka päivälle. Apua olen saanut yhdessä jos toisessakin asiassa ja apua tarjotaan edelleenkin koko ajan. Ihmisten turvaverkko on ollut valtava.

Ja niinhän se varmaan onkin, että hädässä ystävä tunnetaan. Kun ihminen kokee jotain traumaattista, niin silloin näkee, kuka sinusta välittää. Kriisin kokeminen pienessä yhteisössä on varmasti myos erilaista kuin isoissa paikoissa. Täällä kaikki tuntevat toisensa ihan eri tavalla. Tosin sekin voi olla niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta minun kokemukseni ovat olleet lähes pelkästään positiivisia.

Apua saa, jos on vastaanottavainen avulle. Jos haluaa "leikkiä" kaiken osaavaa ja ylivoimaista, niin kukapa sitä apuaan sitten tarjoaakaan. Ja joskus pitää osata sitä apua pyytää itsekin.

Eilen olimme yhden meidän arkienkelimme kanssa retkellä tässä lähistöllä. Tämä enkeli on sellainen, joka piipahtaa kylään ihan ilman sen kummempia. Saattaa tuoda mukanaan pullapussin kahvileiväksi. Istuu ja jutustelee jonkin aikaa. Ja niin saa sekin päivä piristysruiskeensa.

Eilisellä retkellä nautimme luonnonrauhasta ja kauniista maisemista. Ja kuinkas ollakaan, löysimme isot kasat niin lakkoja kuin mustikoitakin. Eilinen oli hyvä päivä!