Tämä viikko on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Viikonlopun flunssa on jättänyt jälkensä. Jouduin olemaan maanantain vielä kotona. Ja yskä jatkuu edelleen.
Vajavaisesta olotilasta huolimatta jouduin loput päivät paiskimaan töitä oikein olan takaa, kun työpaikalla oli muitakin sairaita ja sijaiset taas kiven alla. Eikö teistä kukaan haluaisi muuttaa tänne ja alkaa tekemään sairassijaisuuksia?!?
Alkuviikko alkoi muutenkin surullisissa merkeissä: Ebba litisti toisen pennuista ja nyt onkin sitten jäljellä enää Esteri. Kuvassa peittoon kääriytyneenä. (Täällä on julmetun kylmä taas: 20 astetta, enkä ole saanut vielä taloa lämmitettyä yön jälkeen kunnolla...)
Yksinäisyyttään Esteri sitten huutaa tiettyjä aikoja vuorokaudesta ja minä tunnen olevani aivan liian vanha pienten lasten äiti, kun tuo oikea äiti vaan ottaa rennosti sohvalla maaten.
Yksi päivä meille muutti sitten uusi koira Toya eli kotoisesti Tuija. Isäntä on ihan onneton tapaus näitten koirien kanssa ja minua suututti koko uusi koira (vaikkei se sen vika olekaan, että joutui meille muuttamaan). Mutta ymmärrän hyvin, että Turkilla olisi ollut tukalat oltavat täällä naisvaltaisessa joukossa. Tuija on vähän arka tapaus vielä, eika halunnut heittäytyä valokuvamalliksi.
Elsa on minun mielestä kaunein koko naisjoukossa. Mutta isännän mielestä sillä on väritys väärä. Mitäs minä näistä väreistä tiedän. Mutta minusta Elsalla olla kaunis katse, vaikka se vähän ADHD-tyyppi muuten onkin. Vaan eihän se vielä vanhakaan ole.
Onneksi on viikonloppu. Pitäisi siivota (siivousapuakin otetaan vastaan ilomielin!!!) ja postittaa kasa
Postcrossing-kortteja. Postissa on tullut tällä viikolla peräti kolme keräämääni lammaskorttia!!! Olen suunnitellut tekeväni korteistä kollaasitaulun joskus, kunhan minulla on aikaa.
Toivottavasti pakkanen hellittää ja pääsen kokeilemaan ratsastamista taas. Tarkoitus olisi ratsastaa ihan itse ilman taluttajaa. Näinköhän uskallan.
Oikein hyvää viikonloppua kakille lukijoille!