Kesän toinen lomareissu suuntautui viime kesän tapaan länsirannikolle, saarelle nimeltään Værlandet. Matka sinne vie aivan uskomattoman kauniitten maisemien halki.
Tällä kertaa ajoimme myös maailman pisimmän tunnelin läpi (24,5km) edestakaisin, vain käydäksemme katsomassa pikkuruista Aurdalsvangenin kylää :D. Tunnelissa oli kolme tällaista valaistua leveämpää kohtaa.
Tässä kuva kylän maisemista.
Matkalla jouduimme ylittämään muutaman kerran vuonoja lautoilla. Ilma oli niin hieno, että saimme ajaa katto alhaalla koko matkan. Näin sai maisemiakin katsella ihan eri malliin.
Yövyimme matkalla Historialliset hotellit ketjun Fjærlandet fjordstova-hotellisssa. Aivan ihana vanha rakennus. Ystävällinen henkilökunta ja todella mahtava ruoka. Ennen päivällistä saimme puolen tunnin esittelyn paikasta ja sen historiasta, sekä ruuasta.
Tässä sai istua ja ihailla vuonomaisemia.
Hotellin takana näkyi myös lumihuippuisia vuoria. Toisella sivulla näkyi ikijääkenttä.
Værlandet on saari, jonne on Askvollista vielä tunnin lauttamatka. Matkalla ajoimme Alden saaren ohi.
Perillä asuimme ystävien luona. Heidän talonsa sijaitsee aivan meren vieressä. Ikkunasta olisi voinut kalastaa.
Kävimme myös vaeltamassa. Tarkoitus oli kiivetä saarella sijaitsevalle huipulle, mutta minulta katkesi matka tähän korkeanpaikan kammon vuoksi. Jalat eivät suostuneet ylemmäksi.
Niinpä jatkoimme tasaisempaa reittiä eteenpäin.
Merkki oli saanut kauniit koristukset neulojilta.
Kotimatkan teimme vähän eri reittiä ja näimme tämmöisiä maisemia.
Tähän oli rakennettu tämmöinen monumentti maisemien katsomista varten.
Lautta sisälta. Pitemmillä lauttamatkoilla on laivassa myös kioski, josta voi ostaa kahvia ja muita kioskitarvikkeita.
Laivamatkoilla ei juuri tuullut.
Me saimme autokuutiä vuoren rinteillä ylös ja alas.
Vesiputouksia oli isompia ja pienempiä.
Kävimme myös Sognefjordenin rannalla sijaitsevassa pikkuruisessa kylässä, jonka nimi on Undredal. Eikä me oltu ainoita. Siellä oli bussilasteittain turisteja. Kylä myy vuohenjuustoa ja niitä juustoja turisteja sinne tuodaan maistelemaan, maisemien katsomisen lisäksi. Kylä sai tieyhteydet vasta 1988. Sitä ennen sinne pääsi vain vesiteitse.
Maisemat tuolla lännessä ovat aivan uskomattomat. Valokuvat eivät kerro todellisuutta maisemien jylheydestä ja suuruudesta. Loppumatkasta eivät aivot enää jaksaneet ottaa vastaan sitä kauneutta, niin paljon kaikkea näkemistä oli. En yhtään ihmettele, että turistit tulevat tänne Norjaan.
