maanantai 15. elokuuta 2016

Mitä jäi käteen?

Minä olen ollut tänä kesänä vaatimattomat kymmenen viikkoa kotona. Huomenna menen sitten lopultakin takaisin töihin. Jo on aikakin! Mitä tästä kesästä jäi sitten mieleen?

Kesä alkoi Maikin rippijuhlilla. Ne olivat todella onnistuneet. Vieraita oli reilu kolmekymmentä. Juhlat pidettiin kylän vuoristohotellilla. Seisovan pöydän jälkeen oli kakkutarjoilu.


Juhlia seuraavana päivänä menin varvasleikkaukseen ja aloitin kuuden viikon sairasloman, kaksi viikkoa ennen varsinaisen loman alkua. Opettajana minulla olisi tänä kesänä ollut kahdeksan viikon loma. Sairausloman vuoksi siirtyy neljä viikkoa lomista syksyyn. Pidän niitä sitten, kunhan tarvetta tulee. Kuvittelin istuskelevani monta viikkoa aurinkoisella verannalla. No, istuin hetken kolme kertaa. Täällä on ollut kylmä ja sateinen kesä. Ei ole tarvinnut ottaa aurinkoa.


Kolme viikkoa leikkauksesta kävimme risteilyllä Saksassa. Laivalla oli pyörätuolin kanssa helppo liikkua. Ja pääsin ensimmäisenä aina joka paikkaan. Oli mukavaa päästä vähän tuulettumaan, kun aika kotona kului sohvan ja keittiön välillä.


Kipsin poistoon saakka päivät kuluivat kotona. Välillä oli hyvää seuraa ja sain käydä autoajeluilla ja taidenäyttelyissä. Laskin päiviä, että pääsisin taas kävelemään.


Kipsin poiston jälkeen olen edelleen ollut varovainen autoa ajaessa ja kävelykin tekee vielä vähän kipeää. Mutta sairasloman loputtua olen saanut reissuta vähän täällä Norjassa. Oslo, Sarpsborg, Halden, Vestlandet, Røros jne. Suomeen asti en tänä kesänä selvinnyt, mutta ehkäpä sitten syksyllä. 


Tämä kesä oli erilainen kuin moni aikaisempi. Mutta muistelen sitä oikein hyvillä mielin. Nyt on hyvä palata töihin. Ja alkaa suunnittelemaan seuraavia lomia ja reissuja.

lauantai 13. elokuuta 2016

Rørosin ovet

Olimme taas reissussa. Tälla kertaa yhden yön vierailulla Røros-nimisessä pienessä entisessä kaivoskaupungissa (kaivostoiminta loppui 1970-luvun lopulla), vajaan kolmensadan kilometrin päässä täältä meiltä. Automatka sinne ajettiin Rondanen tuntureitten ylitse. Sielläkin ovat maisemat sanoinkuvaamattoman kauniit.


Kaupungissa on valtavasti vanhoja puurakennuksia ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Rørosin kirkko on kaupungin maamerkki ja se on vuodelta 1784. Se sijaitsee kivasti mäellä puutalokortteleiden yläpuolella.

Kaupunki elää nykyisin turismilla. Ja niitä turisteja tuntuu riittävän. Ainakin yöpymispaikkojen määrää jos ajattelee. Me yövyimme Røros hotellissa, jossa oli aivan mahtava allas- ja spaosasto. Ison uima-altaan lisäksi siellä oli porealtaita (niin ulkona kuin sisällä) ja saunoja. Voin todella lämpimästi suositella. Ruokakin oli todella hyvää.

Puutalokorttelissa on erilaisia kaupppoja, joissa taidettiin lähinnä myydä vaatteita ja paikallisia herkkuja. Lisäksi oli lukematon määrä taidegallerioita, niin tauluja kuin keramiikkaa. Ja paljon kahviloita. Eli turisteille houkutuksia.

Minä kuvailin lähinnä kauniita ovia, joita löytyi kyllä joka lähtöön:







Nyt on lomat sitten vietetty ja ensi viikolla alkaa tiistaina työt. Kevyesti koko viikko suunnittelupäivillä ja yhdellä läänin kurssipäivällä. Eikä ne päivät oikeasti yhtään kevyitä tule olemaan, vaan työntäyteisiä. Mutta mukava nähdä taas työkavereita.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vähän automatkailuvinkkejä Norjassa lomailuun

Autoilusta Norjassa jää varmaan monelle mieleen lähinnä tietullit ja pitkät tunnelit. Ja tietenkin mahtavat maisemat. Ja bensa-asemien pullat ja pølset (makkarat).

Tietullit (isolla kirjoitettuja tekstejä klikkaamalla saat esiin nettisivuja, jotka kertovat enemmän asioista)

On olemassa kahdenlaisia tietulleja.

Pääteillä tietullipaikan ohittaminen rekisteröityy automaattisesti (kamera kuvaa auton rekisterinumeron). Jos on hankkinut auton etuikkunaan semmoisen pienen rekisteröintilaatikon, niin lasku tulee noin kolmen kuukauden kuluttua 10%:n alennuksella. Jos semmoista ei ole, niin lasku tulee ulkomaillekin muutaman kuukauden päästä reissusta. Jos haluaa maksaa "etukäteen", niin voi rekisteröidä luottokorttinsa ja näin sitä laskutetaan jokaisesta tullin ohituksesta. Jos haluat tietää etukäteen kuinka paljon tietullit tulevat reissullasi maksamaan, niin voit käyttää tietullilaskukonetta.

Sitten on nämä pikkuisten yksityisteitten tietullit. Turistina ei varmaan tule kauhean usein ajettua semmoisilla
(ovat useimmiten hiekkateitä). Mutta jos sattuu semmoinen matkan varrelle, niin kannattaa pitää mukanaan Norjan kruunuja kolikkoina. Joissakin paikoissa voi maksaa myös kännykällä. Tulli kannattaa todellakin maksaa, sillä maksamatta jättäminen ja kiinni jääminen aiheuttaa usein kymmenkertaisen maksun. Tien alussa on pieni katos, jonka sisällä on pusseja, joihin raha laitetaan. Pussiin täytyy kirjoittaa auton rekisterinumero ja ylin osa pussista otetaan maksun merkiksi autoon.

Lautat

Varsinkin tuonne länsirannikolle mennessä oli lauttayhteyksiä monessa paikassa. Kaikki lautat maksaa. Meille riitti, että olimme jonossa ja saimme siten paikan lauttaan. Saattaa olla, että joillakin reiteillä on tungosta, ainakin kesäsesongin aikaan. Tässä sivu, joka kertoo lisää lautoista. Autossa ei tarvitse istua koko lauttamatkaa, vaan kannattaa käyttää hyväkseen mahdollisuus ihailla maisemia kannella tai lautan sisäosissa. Varsinkin, jos matka kestää pitempään.

Tunnelit

Monen vuoren läpi menee tunneli. Näin pääsee nopeammin ja helpommin vuoren toiselle puolelle. Mutta näin jää myös ne kauniit maisemat näkemättä. Vanha tie jää useimmiten myös käyttöön niille, jotka eivät tunnelin läpi halua ajella. Mutta ne ovat usein huonokuntoisia. Pisin tunneli taitaa olla yli 24km pitkä.

Bensa-asemat

Bensa-asemat ovat yleisiä vessoja ja ruuanostopaikkoja. En ole koskaan käynyt tienvarsien pysähtymispaikkojen vessoissa, joten en tiedä minkä kuntoisia ne ovat. Mutta bensa-asemien vessat ovat yleisesti ottaen siistejä ja puhtaita. Tällä reissulla oli yhden pienen bensa-aseman vessan yhteydessä suihkukin.

Norjalaiset rakastavat pølsejä ja pullia. Saahan bensa-asemilta muutakin syömistä. Mutta kyllä noita pullia ja makkaroita varmaan myydään eniten. Hirveän huonosti on tarjontaa vegetaristeille... Niinpä joudun useimmiten valitsemaan pullan (rusinapullia, monenlaisia suklaapullia, kardemummalla tai ilman...). Parhaat pullat tulee kuulemma Espalta, Shell asemalta Mjøsan varrella, joka myy yli miljoona pullaa vuodessa :). Joo, olen käynyt siellä monta kertaa ja kyllä, pullat ovat todella hyviä siellä(kin).

Liikenne yleensä

Norjassa on yleinen nopeusrajoitus 80km/h. Kameroita on vähän siellä sun täällä. Lisäksi poliisin nopeusvalvontoja sattuu aina vähän väliä. Kaikenlaisia kuskeja on täälläkin liikenteessä niinkuin muuallakin. Paikalliset maaseuduilla ajelevat usein aika railakkaasti, kun tiet tuntevat. Teiden kunto yleisesti ottaen on huono. Vaikka aina tuntuu olevan joku tie korjauksen alla. Mutta tietenkin päätiet ovat yleisesti ottaen ihan ok kunnossa. Minä tykkään henkilökohtaisesti ajelle pienempiä teitä maisemien vuoksi. Mutta kannattaa muistaa, että kesäaikaan lampaat ja lehmät laiduntavat monissa paikoissa vapaina eli kannattaa hidastaa, jos tien varrella on lammas- tai lehmämerkki. Kolareita sattuu usein. Ja kyllä, auto voi vaurioitua myös kolaroinnista lampaan kanssa. Ja jos kolaroi, niin AINA pitää ilmoittaa poliisille. Eläimiä ei saa jättää kitumaan tien varrelle.


Toivottavasti tämä valaisee jonkin verran tänne automatkailua suunnittelevia.

tiistai 9. elokuuta 2016

Matka länsirannikolle (osa 2)

Matka jatkui Fjærlandista Norsk bremuseumin (ikijäämuseo) kautta Skein ja Førden kautta rannikolle Askvolliin, josta tunnin lauttamatkan jälkeen olimmekin kohteessamme Værlandet. Maisemat matkalla olivat aivan sanoinkuvaamattoman jylhät. Valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa niistä. Ne on itse koettava.

Saarella asuu ystäväni entinen bändikaveri, jonka sisko (myös entinen bändikaveri) oli kunnostanut vanhasta lammasnavetasta itselleen talon arkkitehdin avustuksella. Yövyimme talossa, joka on entinen kalastusrakennus, mutta rakennettu aivan moderniksi. Talo on aivan veden rajassa. Ikkunasta voisi kalastaa tai hypätä suoraan mereen uimaan.

Tunneleita riitti joka lähtöön, pitkiä ja lyhyitä, leveitä ja kapeita.
Bøyabreen ikijää
Alden Værlandetilla
Bulandet ja Værlandet on yhdistetty usealla sillalla.
Ihana saaristomaisema 
Öljytornikin näkyi kaukaisuudessa
Kotimatkalla ajoimme Strynefjellin yli vanhaa tietä. 
Tämä matka jää mieleen tämän kesän huippureissuna. Hienot maisemat, eikä satanutkaan paljoa. Ilmat ovat olleet tänä kesänä vaihtelevan kylmät ja sateiset. Syksyllä olisi aika ihanaa lähteä etsimään aurinkoa ja lämpöä jostakin. Olisihan minulla niitä käyttämättömiä lomapäiviä monta viikkoa jäljellä...

maanantai 8. elokuuta 2016

Matkalla länsirannikolle (osa 1)

Torstaina lähdimme ajelemaan länteen. Matkan kohteena oli Værlandet, saari Norjan länsirannikolla. Meidät oli kutsuttu ystäväni entisen bändikaverin tupaantuliaisiin.

Ajelimme Vangin ja Lærdalin kautta Filefjellin yli Fjærland nimiselle pienelle paikkakunnalle, jossa yøvyimme yli sata vuotta vanhassa Mundal hotellissa.

Vang i Valdres
Øyen stavkirke (sauvakirkko)
Filefjell
Galdane
Llautalla vuonon yli
Ikijääkentän reuna Fjærland nimisellä pienellä paikkakunnalla
Hotellin torni vasemmalla
Näkymä hotellihuoneesta vuonolle. Huom vihreä vesi!
Minä olen matkustanut vähän Norjassa ja olin suu auki ihmetyksestä kauniita maisemia katsellessa lähes koko matkan. Nappailin neljän päivän aikana pari sataa valokuvaa. Vaan siinä vaiheessa en vielä ollut nähnyt seuraavan päivän maisemia. Mutta siitä seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Lapsuuden kesäparatiisi

Ajelimme Oslosta tänään Kongsbergin kautta kotiin, koska ystäväni halusi näyttää minulle paikan, missä hän on viettänyt lapsuuden kesät. 

Linseth on paikka, missä on hänen suvulleen kuuluva maatila ja jonka maille on jaettu kaikille sukulaisille omat mökkitontit. Siellä ovat serkukset saaneet temmeltää yhdessä kaiket kesät. Ja kesäisinhän paistoi lapsuudessa aina aurinko ja uimavesi oli aina lämmintä. Ihan kuin minunkin lapsuudessani.






Millainen oli sinun lapsuutesi kesäparatiisi?

tiistai 2. elokuuta 2016

Kesäisiä kuvia Kalvøyalta

Olen taas Oslossa pari päivää lomailemassa ennenkuin lähdetään länsirannikolle. Onneksi lähdettiin tänne, kun kotona oli kylmä ja satoi vettä. Täällä on ollut tänään huiman kesäinen tunnelma.

Kävimme kävelemässä Kalvøyalla, joka on saari Bærumissa ihan Sandvikan keskustan vieressä. Sinne pääsee kävellen siltaa pitkin, autoja siellä ei ole. Mukava ulkoilualue. Siellä pelasivat niin lentopalloa kuin jalkapalloakin, sekä uimarannat olivat kansoittuneet auringosta nauttivista ihmisistä. Jäätelöä sai ostaa kioskista.

Kalvøyalla järjestettiin aikaisemmin musiikkifestivaali joka kesä, viimeisen kerran 1997. Mahtava paikka. Isot nurmikentät saaren keskellä. Ja nudistirantakin siellä on.