Luen aika paljon kirjoja. Lukemisen määrä vaihtelee kausittain. Mutta yleensä on joku kirja aina lukemisen alla.
Aikaisemmin kannoin Suomesta lomilta kirjoja tänne. Olen myös lainannut täällä kirjastosta
suomenkielisiä kirjoja. Oslossa asuessa
Deichmansken kirjastosta, jossa on jonkin verran suomenkielisiäkin kirjoja. Muualla Norjassa asuessa käytän paikallisen kirjaston kaukolainausta
Vadsøn kirjastosta. Siellä on aika paljon suomenkielisiä kirjoja.
Viime vuodet olen kyllä sitten lukenut suurimmaksi osaksi norjankielistä kirjallisuutta. Aloitin ensin lukemaan ammattikirjallisuutta ja siitä olikin sitten helppo vaihtaa muunkin kirjallisuuden puolelle.
Luen usein elämänkertoja, tositarinoita elämästä, historiaa.
Monesti kirjaa lukiessa ajattelen, että tuo täytyy kirjoittaa ylös, tuo olisi hyvä muistaa. Vaan enpä juuri taida koskaan sitä kumminkaan tehdä.
Niinpä ajattelin alkaa kirjaamaan tänne ylös lukemani kirjat. Jokaisesta kirjasta yrittäisin sitten löytää sen jutun, joka minulle nousee kirjasta.
Eilen sain luettua valmiiksi norjalaisen toimittajan Klara Høiseth Slettemoen`in kirjan "Gå med hele ditt hjerte". Kirjassaan Klara kertoo sairastumisestaan rintasyöpään. Kaksostyttöjen yksinhuoltajana ja sairaitten vanhempiensa avustajana ei elämä sairauden kanssa aina ole ollut helppoa.
Klara kirjoitti isänsä sanoneen viisaasti eroperheitten lapsista. Lapset, jotka altistuvat lialle ja pölylle, ovat useimmiten terveempiä, koska heille kehittyy vastustuskykyä sairauksia vastaan. Samalla tavalla on lasten kanssa, jotka joutuvat kokemaan vastusta ja ongelmia elämässään. Heidän on helpompi käsitellä myöhemmin elämässään ongelmia. Sillä niitähän jokaiselle jossakin vaiheessa elämää tulee, vaikka kuinka vanhemmat yrittäisivät pyyhkiä ongelmat pois lasten ollessa pieniä.
Kirja kokonaisuudessaan muistuttaa elämän hauraudesta ja siitä, kuinka tärkeää olisi muistaa elää tässä päivässä.