Edelleen sunnuntain reissusta

Gudbrandsdalenissa on sailytetty ikivanhoja rakennuksia todella hyvin. Teitten varsilla oli monia upeita hirsitaloja ja talojen ymparistossa navettaa, aittaa jne. Ja ne kaikkein parhaiten sailyneet ovat siis edelleen asuttuina. Ja niita on paljon.

Tassa kuvassa on pieni osa ihailemaani skigard-aitaa. Tuollaisten tekijat ovat kovin harvassa tata nykya. Aidan takana iso lauma vuohia.

Valdres fløya

Eilen kavimme lahes jokakesaisella autoreissullamme Valdresista ja Beitostølenista vuorten yli Gudbrandsdaleniin. Sielta ajamme myos usein kuuluisan Per Gynt tien, joka vie Gålåsta Gausdaliin (60km mita kauneinta norjalaista tunturimaisemaa.) Yhteensa ajoimme noin 400km.

Maisemat tunturien yli ovat aivan uskomattoman kauniit, eika kannykkavalokuvat tee millaan oikeutta niille. 7-vuotias tyttarenikin huokaili maisemien vilistaessa ohitse. Ajoimme hitaasti ja ihmettelimme turisteja, jotka huristelivat ohitsemme rallivauhtiin. Siina ei ainakaan maisemien kauneudesta ehtineet nauttimaan.

Tuota reittia voin suositella kaikille taalla matkaaville. Reitin varrella on yopymismahdollisuuksia leirintaalueista vuoristohotelleihin ja mahdollisuuksia pitempiin ja lyhyempiin vaelteluihin tunturissa on paljon.

Illat pimenevat

Tama kuva on otettu eilen illalla klo 21.30 tunturin toisella puolella Gausdalissa. Olimme siela ilta-ajelulla.

Illat alkavat pimenemaan ja keskella yota taitaa olla melkein pimeaa. Ei ihan sakkipimeaa sentaan, mutta pimeaa kumminkin. Nain se tama kesakin kaantyy loppuaan kohti pian.

Lakat kypsyy

Naita herkkuja saadaan viikon parin paasta kerata. Ja epailystani huolimatta naita on PALJON!

Elaman kulkua

Keskimmainen (syksylla 18v) pyorahti kotona asken. Puhuimme Osloon muutosta. Oppisopimustyo siella alkaa 10.8. Asunnonhan han hankki jo kesakuun lopussa. On kaynyt siella muutaman kerran, tyttoystava asuu lahes naapurissa. Mutta varsinainen muutto tapahtuu vasta elokuussa.

Nain ne lapset lennahtavat pesasta. Tama toisen kaemmas muuttaminen ei kirpaise niin kovasti kuin esikoisen (20v). Tosin hanenkin muuttaminen kavi aika vaivattomasti, koska han oli ensin vahan aikaa Suomessa ennen varsinaista muuttoa. Kakkonen on asunut alivuokralaisasunnossa jo yli vuoden nyt taallakin, joten helpottaahan sekin ajatusta.

En tieda oikein missa vaiheessa nuoret muualla maailmassa muuttavat pois kotoa, mutta taalla monet muuttavat alivuokralaisiksi siirtyessaan lukioon. Siis ainakin taalla maalla. Kaupungissa on eri juttu, missa koulut ovat lahempana. Ja useimmat varmaan muuttavat kotoa pois aloittaessaan opiskelut lukion jalkeen.

Minulle jaa nyt kotiin sitten vain kuopus (7v). Han on toivottavsti kotona viela seuraavat 10 vuotta :).

Lisaa lahimatkailua: Lilleputthammer

Eilen kavimme tutustumassa vihdoinkin Øyerissa (parikymmenta kilometria Lillehammerista pohjoiseen) sijaitsevaan Lilleputthammeriin. Paikka on alle 10-vuotiaille suunnattu huvipuisto +++.

Paikkaan on alunperin rakennettu minikokoisia rakennuksia vanhasta Lillehammerista. Talojen sisalle voi menna ja niissa on erilaisia aktiviteetteja lapsille. Lisaksi talojen ymparilla on huvipuistolaitteita, aluetta kiskoilla kiertava juna

, ravintoloita, kahviloita jne.

Olimme positiivisesti yllattyneita paikasta ja sen tasosta. Tyontekijat olivat iloisen hymyilevia ja avuliaita. Koska paikka on tarkoitettu vahan pienemmille riehujulle, niin tunnelma oli melko rauhaisa. Lisaksi sisaanpaasy oli puolet pienempi kuin yleensa tuollaisiin paikkoihin.

Jylhia maisemia Gudbrandsdalenissa

Lågenin vihrea vesi

Gudbrandsdalen # 2

Kavimme eilen asioilla pohjoisemmassa kuin edellisella kerralla. Kohteena oli Lom niminen pikkupaikka. Maisemat tulivat jylhemmiksi mita pohjoisemmaksi tulimme ja vesi Lågenissa muuttui vihreammaksi.

Trettenissa kavimme "Amerikassa": Hampurilaispaikka on kaikkien amerikkalaisten autojen harrastajien suosikkipaikka. Sisatilat sisustettu oikein aitoon 50-luvun amerikkalaiseen tyyliin.

Mita pitemmalle tulimme, sen enmman oli rinteissa ikivanhoja hirsitaloja. Naita on siirretty myos Lillehammeriin Maihaugenin ulkoilmamu

seoon kymmenittain.

Ylimmassa kuvassa oleva tila on nuorimman lapseni isoisoaidin lapsuudenkoti.

Rullekake med falsk marsipan - Kaaretorttu valemarsipaanikuorrutuksella

Sain tyokaverilta valemarsipaanin ohjeen. Tama "marsipaani" kay myos pahkina-allergikoille.

50g margariinia

50g vehnajauhoja

1 dl maitoa

400g polysokeria

5-8 tippaa manteliesanssia

Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen vehnajauhot. Kuumenna ja sekoita kunnes tulee paksuksi. Lisaa maito ja anna jaahtya vahan. Sekoita polysokeri ja manteliesanssitipat joukkoon. Laita jaakaappiin. Sailyy hyvin siella pussissa.

Tein kaaretortun, jonka valiin laitoin vaniljakreemia. Paalle pyoraytin "marsipaanin".

Karitsat kasvaa

Toissailtana sateen hellittaessa kavimme katsomassa lampaita laitumella. Ensin ei loytynyt yhtaan. Tuntui kuin kaikki elaimet olisivat kadonneet. Sitten lopulta loysimme eraan lauman likomarkia lampaita.

Omer Bhatti MJ:n muistotilaisuudessa

Oslolaispoika ja Holmlian(kaupunginosa, jossa asuu melkoisesti ulkomaalaisia) kasvatti Omer Bhatti istui Michael Jacksonin perheen kanssa muistotilaisuudessa.

Omer tutustui perheineen Michael Jacksoniin Tunisiassa. Sen jalkeen poika oli perheineen Jacksonin mukana ympari maailman ja muutti hanen luokseen Neverlandiin joksikin aikaa. He ovat pitaneet tiiviisti yhteytta kaikki nama vuodet. Omer ei ole kertonut julkisuudessa paljoakaan heidan ystavyydestaan.

Muutama vuosi sitten tapahtui Holmliassa rasisinen Benjamin Hermansenin tappo. Benjamin oli Omerin ystava. Omer kertoi tapahtuneesta Jacksonille, joka omisti eraan laulunsa Benjaminille.

Tassa linkki VG:n sivulle Omerista.

Gjøvik

Toinen isompi kaupunki tassa meidan lahistolla Lillehammerin lisaksi on Gjøvik. Sinne on meilta noin tunnin matka. Kavimme siella tanaan asioilla ja kuvasin samalla muutaman patsaan.

Gjøvik ei ole ehka suosikkikaupunkejani taalla, mutta siella on valista aina pakko kayda, kun esim. kiropraktikkoni on siella. Kaupunki sijaitsee Mjøsan rannalla.

Tuliaisia

Mina olen sanonut meidan ruotsalaisille vieraillemme, etta mitaan muita tuliaisia ei minule koskaan tarvitse tuoda kuin tata:

Nam, nam. Arvatkaa kuka on eilisesta lahtien herkutellut!!!

Helteet ohi talta osaa

Tana aamuna oli nakyma ikkunasta tallainen:

Kuvan alalaidassa eilen paketoidut pyoropaalit, jotka sisaltavat aivan kuivaa heinaa. Onneksi ehtivat laittamaan heinan ennen tata sadetta ja kymmenen asteen "lamminta".

Sinulle... oman pihan kukkasia!

Pullan paistossa helteessa

Muistatko viela ajan lapsuudesta, kun naapurin tadin pulla maistui paljon paremmalta kuin se oman aidin paistama?

En todellakaan ollut aikonut paistaa pullaa tassa helteessa, vaan tekemisen puutteessa ryhdyin hommaan kuitenkin. Varsinkin kun muistin lomalle lahtiessani ottaneeni paivakodilta pullaohjeen mukaani.

Olen vuosikausia paistanut pullaa sormituntumalla ihan omasta paasta-ohjeella. Paivakodilla paistoimme pullaa kevatkahvittajaisiin lasten kanssa. Ihastuin ensinnakin pullataikinan helppoon leivottavuuteen ja tietenkin makuun. Eli ei kun kokeilemaan. Ja makuhan oli samanlainen kuin paivakodilla.

Mina laitan pullataikinaan paljon enemman sokeria ja rasvaakin varmaan enemman. Lisaksi aloitan lammittamalla nesteen. Tassa ohjeessa sekoitetaan kuivat aineet keskenaan ja niihin lisataan neste. Mina leivon pullan aina veteen. Suomessa kun tuttavapiirissa oli niin monta laktoosi intolerantikkoa, etten jaksanut kahdenlaista pullaa leipoa.

Tassa ohje:

1 litra vehnajauhoja

1 dl sokeria

1 tl kardemummaa

50g kuivahiivaa

100g sulatettua margariinia

3,5 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet ja niihin nesteet. Kohota. Leivo. Kohota jalleen. Paista 200 astetta n. 10-15 min.

Ja nama maistuivat aivan kuin naapurin tadin pullat ;).

Gudbrandsdalen

Eilen jouduimme kaymaan asioilla Ringebussa asti. Tama pikkuruinen kyla/kaupunki sijaitsee E6:n varrella Gudbrandsdalenissa, Lillehammerista pohjoiseen.

Tie sinne vie Lågen-joen vartta pitkin. Ollakseen tuollainen iso paatie, on E6 tuolla kapea ja mutkainen. Siella tapahtuu usein vakavia liikenneonnettomuuksia. Enka ihmettelekaan miksi, koska ainakin minun katseeni olivat koko ajan kauniissa maisemissa. Lågen laaksossa ja mahtavat vuorenseinamat molemmilla puolilla veivat kaiken huomion. Samalla auton nopeus nousee helposti. Lisaksi liikennetta on aivan valtavasti.

Tassa muutama kuva matkalta:

Kesalukemista

Olen viettanyt taman ensimmaisen lomaviikon aikana erinaisia hetkia joko verannalla istuen tai sohvalla maaten naitten parissa:

"Skadet" on tositarina, jossa kirjailija kertoo hanen luonaan asuvasta huostaanotetusta tytosta. Todella koskettava tarina lasten hyvaksikaytosta, lastensuojelusta ja ihmiskohtalosta.

"Meg eier ingen" on ruotsalaisen Åsa Lindenborgin kertomus elamastaan alkoholisoituneen isansa kanssa 70-luvulla.

Turistina kesa-Oslossa

Kavaisin keskiviikkona paivaseltaan kuopuksen kanssa viemassa eikoisen takaisin kotilomalta Osloon. Paivan vietimme helteistakin helteisemmassa paakaupungissa.

Ensimmaiseksi menimme katsomaan kaupungin uutta turistirysaa eli oopperataloa. Talo on rakennettu italialaisesta valkoisesta marmorista. Auringonpaisteessa se aivan haikaisi silmia.

Rakennus on rakennettu aivan rantaan (tai minun muistini mukaan ranta kulki kylla ihan eri kohdassa). Ja minusta paikka on kylla aivan uskomattoman kaunis mereen viettavine liuskineen. Rakennus aivan kuin nousee meresta.

Paikalla oli muitakin oopperatalon ihailijoita:

Seuraava kohde oli kuninkaanlinna. Kuningatar Sonjan ansiosta tehdyn linnan restauroinnin jalkeen ollaan me tavalliset kuolevaisetkin paasseet kesaisin maksullisille kiertokavelyille osiin linnasta. Opas oli todella taitava ja han kertoi varikkaasti pienia yksityiskohtia kuninkaallisten elamasta. Sisalla ei saanut kuvata. Mutta kovin oli hienoa. Mutta siella haisi minun mielestani museolta. Ajattelin vaan, etta miltahan kuninkaallisten asumistiloissa haiseekaan... Kruununprinssiparikin asustaa nyt linnassa, kun heidan asuntoaan Skaugumia restauroidaan.

Tassa nakyma linnan etupihalta alas Karl Johan Gatelle, joka on kaupungin paraatikatu. Suurin osa kadusta on kavelykatuna ja sen toisessa paassa on keskusasema, jonka vieressa taas ooppera sijaitsee.

Polkupyoriakin oli rivitolkulla vahan siella sun taalla pitkin kaupunkia lainattavana.

Varjoa oli hyva valista aina hakea Oslon monien puiden alta.

Laivalla menimme sadekuuron aikaan Bygdøylle, jossa sijaitsee muutama merenkulkuun liittyva museo. Emme menneet museoihin talla kertaa, kun olen ne kahlannut useaan otteeseen aikaisemmin. Kuvassa matkalta sinne kuitenkin Akershus festning.

Illalla oli mukava palata takaisin kotiin. Olen aina pitanyt Oslosta ja kaupungeista yleensakin. Ja kaupun kilaistyttto olen kylla syntyjaankin. Mutta nyt pian kymmenen vuotta maalla asuneena arvostan kylla tata rauhaa ja luontoa taalla. Valilla aina herkuttelen ajatuksella, etta millaistahan olisi taas asua kaupungissa, varsinkin talvisaikaan. Silloin kaipaan sellaista yksinkertaista asiaa kuin katuvaloja. Saa nahda mita tulevaisuus tuo aikoinaan tullessaan.