Siellä oli yksi lammas juuri saanut karitsan odotusaitauksessa. Niinpä siirsin sen synnytyspuolelle karitsoineen. On tärkeää, että karitsat saavat olla rauhassa oman äitinsä kanssa. Näin tulevat tutuksi hajut ja äänet. Tässä juuri synnyttäneiden osastoa.
Yhteisaitauksessa ovat sitten kaikki vuorokautta vanhemmat karitsat emoineen. Ja siellä on viime päivien rysäyksen ansiosta jo aikamoinen vilinä.
Jotkut ovat oppineet, että maito on otettava sieltä mistä sen nyt sattuu saamaan. Eikä se aina tarvitse olla oma äiti. Tällä äidillä on kyllä aivan monta ruokittavaa nyt.
Täällä odotellaan siirtymistä isompaan aitaukseen tänään. Ennen siirtämistä saavat karitsat korviinsa korvamerkit, joista tunnistamme kuka on kenenkin karitsa ja siitä näkee myös omistajan.
Tässä muutama hellyttävä yksilö.
Päivät ovat touhua täynnä. Lampaita syötetään ja juotetaan. Karitsoja täytyy seurata. Oppivatko ne imemään. Ovatko ne muuten kunnossa. Synnytykseen valmistautuneita täytyy seurata. Onko ongelmia vai sujuuko kaikki oikein. Joissakin synnytyksissä täytyy auttaa esim vetämällä isohkot karitsat ulos, jos emo ei niitä jaksa työntää itse.
Onneksi tänne asti on asiat menneet ihan ok.
Mukavaa viikonloppua ja Valpurin päivää. Meillähän sitä ei juuri juhlita. Joten simatkin on laittamatta ja munkit paistamatta...