Käytimme koko lomaviikon vuokra-autoa. Eli olimme aika paljon tien päällä. Kuten sanoin, niin ystäväni on tottunut ajaja Yhdysvalloissa, sillä hän on matkustanut siellä monta kertaa aikaisemmin työnsä johdosta. Ensiksikin minua ihmetytti tietysti se liikenteen määrä. Moottoriteillä oli neljä kaistaa molempiin suuntiin ja autot vaihtoivat kaistaa yhtenään. Mutta paljosta liikenteestä huolimatta liikenne sujui lupsikkaasti. Autoilijat antoivat tietä ja vilkkuvaloja käytettiin ahkerasti, näin ei tarvinnut arvailla mihin suuntaan kukakin oli menossa.
Toinen asia mukä ihmetytti, oli liikennemerkit. Semmoisia tavallisia pohjoismaalaisia merkkejä oli minun mielestäni vähän. Mutta sen sijaan oli merkkejä, joissa oli tekstiä vaikka kuinka paljon. Minä pelkääjän paikalla ehdin kyllä lukea ainakin osan teksteistä. Mutta mietin kuinkahan on aina kuljettajien lukutaidon kanssa. Ja varsinkin kun vauhtia riittää, niin eihän sitä ehdi kaikkea lukemaan. Mutta siitä huolimatta, liikenne tuntui sujuvan oikein hyvin.
Parkkitalot olivat kyllä tämmöiselle pikkupaikkakunnan tytölle aika jättimäisiä. Yhdenkin metroaseman parkkitalossa oli tilaa varmaan tuhannelle autolle (siitä huolimatta emme løytäneet sieltä vapaata paikkaa...) Lisäksi niissä oli valtavasti tilaa peruuttaa pois parkkiruudusta. Ei tarvinnut pelätä, että peruuttaa toiselle puolelle parkeerattuihin autoihin.
Liikkumisesta vielä sen verran, että kaikki tuntuivat liikkuvan joka paikkaan autoilla. Kun yhtenä aamuna olimme kävelemässä asuinalueellamme, niin ei siellä juuri ketään tullut vastaan. Tietysti oli aamupäivä ja ihmiset olivat töissä, mutta siitä huolimatta. Suomessa ainakin on aina ihmisiä liikkellä. Jos ei muita, niin koiran ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä.
Matka oli kaikin puolin muutenkin yhtä ihmettelyä. Kun tulee tämmöisestä pienestä kylästä tuonne isoon maailmaan, niin ei kai voi muuta odottaakaan.
