lauantai 31. lokakuuta 2009

Lauantaipuuhia

Rambo ulkoilemassa pikkupakkasessa. Kissa on lahes kaikki yot ulkona nykyaan. On varmaan hallissa lampaitten luona. Siella kun on ihan varmaan hiiriakin metsastettavaksi.

Turk myos raikkaassa ulkoilmassa. Turk on viela nuorimies, eika ole oikein tajunnut, millaisen elaimen perassa hanen pitaisi juosta metsassa. Niinpa han valitsee perassajuoksettavaksi metsoja, kauriita, muitakin lintuja jne. Mutta on han juossut muutaman kerran jo janiksenkin perassa.

Tama kasa pitaisi saada tanaan ennen huomiseksi luvattua lumisadetta...


...tanne:

Lampaat odottelevat paasevansa eroon paksusta turkista. Uusi-seelantilaiset keritsijat ovat jo paikalla. Saa nahda mika paiva he tulevat meille.

Talvi tulee

Suomen loman jalkeiset lumet ovat jo lahestulkoon sulaneet, mutta talvi tekee vaajaamattomasti tuloaan joka tapauksessa.

Parina viimeisena yona on ollut melkein kymmenen astetta pakkasta ja se nakyy ulkona. Joka paikka on paksun kuuran peitossa. Autokin taytyy kaynnistaa kymmenen minuuttia ennen ajoon lahtoa, jos meinaa valttya kamalalta ikkunoitten raaputukselta.

Mustista lyhdyista on tullut harmaita.


Yrtit ovat jaatyneet ruukkuihinsa.

Pitaisikohan namakin herneenvarret jo laittaa pois...

Tana aamuna on usva levinnyt meillekin asti. Tavallisesti meilla paistaa aurinko ja laaksossa on usvaista.


Elama rauhoittunee tyorintamalla ainakin jonkin verran. Maanataina pidan ylityovapaita. Jospa saisi silloin vahan puhtia tahan bloginkin paivittamiseen.

Oikein hyvaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kuva-arvoitus

Mikas se tassa?


Edit. Ratkaisu arvoitukseen:

Yolla oli ollut viiden asteen pakkanen. joka paikka oli paksun kuuran peitossa. Rambo-kissa oli ollut ulkona yon. Aamulla herattyani kutsuin sita verannan ovesta ja samalla huomasin taman jaljen verannan kaiteessa. Rambohan se siina oli istunut ja odottanut, etta paasisi sisalle kylmasta.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Lopultakin!


Olen ollut lahes kaksi viikkoa pakotetulla nettitauolla, kun uusi koiramme Siri puri tietokoneen johdot poikki. Maistui varmaan hyvalta! Kaupasta sain kylla toisen johdon, mutta toinen piti tilata. Viikon odoteltuani, soitin ja kyselin adapterin kohtaloa, vaan se olikin "unohdettu" lahettaa ja odotusaika jatkuu.

Eilen illalla, kun odotusaika alkoi tuntua liian pitkalta, liitimme johdon itse ja kuinkas ollakaan, saimme vauhtia koneeseen! Elikka taalla ollaan taas!

Nama pari viikkoa ovat mennneet tyon touhussa. Sanoin syksylla, etta saadaksemme ylitayden ja tana vuonna erityisen vaativan ryhman toimimaan kunnolla, alan tekemaan pitempaa tyopaivaa. Se merkitsi sita, etta kaikenlaisine kokouksineen, tekisin reilusti yli 40-tuntisia tyoviikkoja. Pitaisin sitten aina valilla ylitoista kertyneita vapaita. Mutta eipas minun kroppani eika kotielamakaan enaa tuollaista hoykytysta kestakaan. Sanoin johtajalle asiasta ja palailen takaisin normaali(tyo)elamaan piakkoin, kunhan saamme jarjestettya asian muulla tavalla. Se tietaa lisahenkilostoa osastoon tai mina en ainakaan nae muuta mahdollisuutta. Enpa tieda mista ja miten, mutta se saa jaada johtajan jarjestettavaksi asiaksi. Me paivakoti-ihmiset olemme sellaisia kiltteja tyttoja ja haluamme mielellamme, etta asiat hoituvat, vaikka meidan omalla kustannuksellamme. Koin ahaa-elamyksen taas kerran ollessani luottamusmieskoulutuksessa talla viikolla. Totesin, etta minusta on tyopaikalle enemman hyotya terveena kuin uupuneena sairaslomalla.

Nyt yritan alkaa kahlaamaan lapi mahdollisimman monia lukemattomia blogeja ja kommentoidakin ajan salliessa.

Oikein hyvaa viikonloppua kaikille!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Suomalaiset maailmankartalle tai ainakin lehdiston sivuille

Tama oli taman paivan Ilta-Lehdessa.

Siri ja talven tuntua

Tassapa lupaamani kuva uudesta koirastamme Sirista raikkaassa ulkoilmassa (joka Sirista mita ilmeisimmin oli vahan liian kylma):


Talvi tuli tana vuonna yllattaen. Me eika luontokaan olleet siihen aivan valmistautunut, kuten kuvista huomaatte:













Koira-asiaa

Meillehan tuli uudelleensijoituksena King-niminen koira muutama viikko sitten. Suomessa lomalla ollessa oli King metsastysreissulla puraissut jotain mokki-ihmista. Aivan ihmeellinen tapaus, jota metsastaja ei tietenkaan omin silmin nahnyt, kun koira oli ajanut janista, eika ollut tapauksen sattuessa aivan silmien alla koko ajan. Eika koira ole voinut omaa versiotaan asiata kertoa.

Mutta lopputulos oli se, etta King piti lopettaa elainlaakarin luona. Minusta koko juttu oli kovin harmillinen, silla pidin koirasta, enka olisi kylla ikina osannut ajatellakaan, etta se menisi tekemaan mitaan tuollaista.

No, koska metsastysaika on nyt parhaimmillaan ja Turk on viela metsastykseen kouliintumaton, saimme jalleen aikuisen koiran taloomme. Siri on 4-vuotias Hygen tytto, jolla on juuri sopivasti juoksuaika, eika se tietenkaan paase metsaan janiksen peraan juoksemaan. Tulemme varmaan tutuksi Sirin kanssa tana viikonloppuna, kun isanta on tuomaroimassa haukkukokeissa muutaman tulevan paivan.

Laitan kuvan Sirista, kunhan saan otettua siita kuvan paivanvalossa.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Puhutaan sitten säästä, kun ei ole muutakaan sanottavaa...


Olen kovin sää ihminen. Sää vaikuttaa siis kovin mielialaani. Iän myota on asia vain vahvistunut.

Lauantaina, kun tulimme kotiin Suomesta, niin olin masentunut kaikesta lumesta. Nyt oli pari paivaa kaunis aurinko ja osa lumista sulikin. Mutta tanaan...

Tanaan on satanut lunta puolilta paivin paksuina hiutaleina. Toista lahtiessa mietin, paasenkohan kotiin asti ilman ongelmia. Autossani on edelleen kesarenkaat, koska ajattelin, etta tasta se viela kesaksi tai ainakin syksyksi muuttuu. Ajoin kahtakymppia koko neljan kilometrin matkan ja paasin kuin paasinkin kotiin.

Nyt istun patterin vieressa kaariytyneena peittoon ja olen entista masentuneempi. Yhtaan ei huvittaisi lahtea huomenna kurssille. Eika minnekaan muuallekaan. Olisi kaikkein parasta kayda karhun tapaan talviunille ja herata sitten kevaalla tai korkeintaan kevattalvella.

Nain minulle kay nykyisin joka ikinen vuosi lumen tullessa. Onneksi tama on ainakin tahan asti ollut ohimenevaa. Toivottavasti tanakin talvena. Tai sitten taytyy alkaa etsimaan itselleen lampimampaa asuinpaikkaa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Syysloma Suomessa

Suomessa oli ihanat syyssäät. Tassa pieni kuvakimara.

Aidin pihassa piti kukkasilla olla pupu-suoja:

Kontiolahdella oli aivan kesaiset tunnelmat rannassa:


Syksyn vareja maassa:


Onko kauniimpaa?:


Jakokosken museokanavalla:


Linnunlahden lenkkeilyalueella:


Pöllö puuhun kaiverrettuna:


Liperin mokin syystunnelmia:


City-janikset ihastuttivat meita kesyydellaan:


Kauniita syysvareja Joensuun yliopiston kampukselta:


Auringonlasku Pyhaselan rannalla:

lauantai 3. lokakuuta 2009

Nyt masentaa!!!

Suomen matka meni oikein hyvin ja siella oli aivan ihastuttavat syyskelit ja kaikki oli muutenkin aivan ihanaa.

Aurinko paistoi siniselta taivaalta, kun lahdimme Helsingin kentalta tanaan paivalla. Matkasta kerron vahan enemman seuraavassa postauksessa.

Mutta tassapa kuvin masennuksen syy. Yksi kuva -tai talla kertaa nelja- kertoo enemman kuin tuhat sanaa... Tama naky kohtasi meidat, kun lahdimme ajamaan sateisesta Lillehammerista meille pain tanaan iltapaivalla:


Olisikohan teita masentanut???