
Olen ollut lahes kaksi viikkoa pakotetulla nettitauolla, kun uusi koiramme Siri puri tietokoneen johdot poikki. Maistui varmaan hyvalta! Kaupasta sain kylla toisen johdon, mutta toinen piti tilata. Viikon odoteltuani, soitin ja kyselin adapterin kohtaloa, vaan se olikin "unohdettu" lahettaa ja odotusaika jatkuu.
Eilen illalla, kun odotusaika alkoi tuntua liian pitkalta, liitimme johdon itse ja kuinkas ollakaan, saimme vauhtia koneeseen! Elikka taalla ollaan taas!
Nama pari viikkoa ovat mennneet tyon touhussa. Sanoin syksylla, etta saadaksemme ylitayden ja tana vuonna erityisen vaativan ryhman toimimaan kunnolla, alan tekemaan pitempaa tyopaivaa. Se merkitsi sita, etta kaikenlaisine kokouksineen, tekisin reilusti yli 40-tuntisia tyoviikkoja. Pitaisin sitten aina valilla ylitoista kertyneita vapaita. Mutta eipas minun kroppani eika kotielamakaan enaa tuollaista hoykytysta kestakaan. Sanoin johtajalle asiasta ja palailen takaisin normaali(tyo)elamaan piakkoin, kunhan saamme jarjestettya asian muulla tavalla. Se tietaa lisahenkilostoa osastoon tai mina en ainakaan nae muuta mahdollisuutta. Enpa tieda mista ja miten, mutta se saa jaada johtajan jarjestettavaksi asiaksi. Me paivakoti-ihmiset olemme sellaisia kiltteja tyttoja ja haluamme mielellamme, etta asiat hoituvat, vaikka meidan omalla kustannuksellamme. Koin ahaa-elamyksen taas kerran ollessani luottamusmieskoulutuksessa talla viikolla. Totesin, etta minusta on tyopaikalle enemman hyotya terveena kuin uupuneena sairaslomalla.
Nyt yritan alkaa kahlaamaan lapi mahdollisimman monia lukemattomia blogeja ja kommentoidakin ajan salliessa.
Oikein hyvaa viikonloppua kaikille!