lauantai 24. lokakuuta 2009

Lopultakin!


Olen ollut lahes kaksi viikkoa pakotetulla nettitauolla, kun uusi koiramme Siri puri tietokoneen johdot poikki. Maistui varmaan hyvalta! Kaupasta sain kylla toisen johdon, mutta toinen piti tilata. Viikon odoteltuani, soitin ja kyselin adapterin kohtaloa, vaan se olikin "unohdettu" lahettaa ja odotusaika jatkuu.

Eilen illalla, kun odotusaika alkoi tuntua liian pitkalta, liitimme johdon itse ja kuinkas ollakaan, saimme vauhtia koneeseen! Elikka taalla ollaan taas!

Nama pari viikkoa ovat mennneet tyon touhussa. Sanoin syksylla, etta saadaksemme ylitayden ja tana vuonna erityisen vaativan ryhman toimimaan kunnolla, alan tekemaan pitempaa tyopaivaa. Se merkitsi sita, etta kaikenlaisine kokouksineen, tekisin reilusti yli 40-tuntisia tyoviikkoja. Pitaisin sitten aina valilla ylitoista kertyneita vapaita. Mutta eipas minun kroppani eika kotielamakaan enaa tuollaista hoykytysta kestakaan. Sanoin johtajalle asiasta ja palailen takaisin normaali(tyo)elamaan piakkoin, kunhan saamme jarjestettya asian muulla tavalla. Se tietaa lisahenkilostoa osastoon tai mina en ainakaan nae muuta mahdollisuutta. Enpa tieda mista ja miten, mutta se saa jaada johtajan jarjestettavaksi asiaksi. Me paivakoti-ihmiset olemme sellaisia kiltteja tyttoja ja haluamme mielellamme, etta asiat hoituvat, vaikka meidan omalla kustannuksellamme. Koin ahaa-elamyksen taas kerran ollessani luottamusmieskoulutuksessa talla viikolla. Totesin, etta minusta on tyopaikalle enemman hyotya terveena kuin uupuneena sairaslomalla.

Nyt yritan alkaa kahlaamaan lapi mahdollisimman monia lukemattomia blogeja ja kommentoidakin ajan salliessa.

Oikein hyvaa viikonloppua kaikille!

10 kommenttia:

  1. Ihmettelinkin kun olit niin hiljaa...Huh, toivottavasti ei Siri uudestaan syö tuota johtoa,sitähän voi käsitellä sellaisella aineella mitä ne kammovat.
    Hyvä että pystytkin tekemään työt normaalilla tuntimäärällä,muuten sitä helposti ylirasittuu.Mukavaa viikonloppua Tuula.

    VastaaPoista
  2. Sellaista ainetta taidan hankkiakin, Yaelian! Voi olla etta kaikenlainen tuhoaminen loppuu nyt, kun Siri on asunut meilla jonkin aikaa ja alkaa tottumaan meilla asumiseen. Kaikki kissasta lahtien on ollut uutta...

    En oikeastaan parjaa tuon ryhman kanssa normaalilla tyoajalla, mutta on johtajan tehtava jarjestaa asiat siten, etta parjaamme ilman valtavia venymisia koko ajan. Alan tulla vanhemmaksi, enka jaksa enaa vanua ja venya tyonantajan toiveiden mukaan...

    VastaaPoista
  3. No hyvä, että sait vihdoinkin koneen kuntoon, johan tässä ehti ikävä tulla.

    VastaaPoista
  4. Tulipa hyva mieli, kun ehdit jo kaivata, Kirlah :).

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että normaalityöaika riittää... pitäähän meillä jäädä aikaa muuhunkin elämään ja ennenkaikkea voimia elää myös omaa elämäämme - ei vain työelämää=)

    VastaaPoista
  6. Netti-iloa elamaan!

    Jokaisen toissakayvan kannattaisi olla tayskuntoinen jotta jaksaa.
    Puolikuntoisena repii itseaan turhaan henkisesti ja fyysisesti.

    Johdon homma on hoitaa tarvittavat resurssit > ilmenee johdon osaaminen.

    Relaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Niin totta puhut, marke. Ja tuon asian olen kantapaan kautta kokenut jo muutamaan kertaan. Niin en oikein ymmarra, miksi narahdan aina samaan ansaan. Mutta kiltti kun on, niin sita haluaa tehda mieliksi kaikille...

    VastaaPoista
  8. BLOGitse, tosia sanoja kirjoitat sinakin. Puolikuntoisena jaa tyon tuloskin puolinaiseksi. Ja sita pitaisi myos jahdon ajatella.

    VastaaPoista
  9. Mukava lukea taas kuulumisiasi, Tuula.
    Täällä Pohjanmaalla on koettu jo ensimmäiset liukkaudet mustine jäineen, räntälunta satoi yhtenä yönä, mutta suli nopeasti pois.
    Hyvää sunnuntaita ja lokakuun loppupuolta!

    VastaaPoista
  10. Tervetuloa taas linjoille.
    Toimelias koiruli tuo Siri, kasa puruluita voisi auttaa.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.