keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Taman paivan saasta

Tanaan oli sitten aamuyosta taas satanut lunta. Auto piti etsia sielta jostain lumimassojen alta.

Vaan eipa tarvinnut kauaa odottaa, kun lumisade vaihtui sateeksi ja lopulta kaatosateeksi.

Kun tulin kotiin iltapaivalla, niin sade olikin meilla korkealla lumisadetta. Se alkoi loppumaan vahitellen ja aurinko yritti uskaltautua naytille.


Mutta sitten tulikin aivan valtava sumupilvi joka paikkaan.


Lopulta tulikin sitten pimeys...

Meilla vaihtuu ilma usein tunnin sisalla monta kertaa. Tunturissa vaeltavia (varsinkin talvella) varoitetaan aina tasta ilmiosta. Mutta myos muina vuodeaikoina ilmio voi yllattaa hetkessa ulkoilevat. Sita ei usko ennenkuin sen itse kokee.

16 kommenttia:

  1. Teillä on niin talvista!
    Nauratti ensin kun näin tuon otsikon:"tämän päivän saasta" joskus ä ja ö pilkkujen puute muuttaa sanaa hassusti,vaikka sen ymmärtääkin sellaiseksi,miksi se on tarkoitettu.
    Täälläkin on ollut 2 päivää pilvistä ja hieman sateista, olen nauttinut! Näitä päiviä kun on niin harvoin täälläpäin..

    VastaaPoista
  2. Juu, mitäs saastaa täällä taas on...? ;) ;)

    Ei vaan. Säätila on tuttu, sumua ja harmautta. Erona, että tänne kun se jysähtää, se kestääääää tosi monta pitkää päivää muuttumattomana. Ja lumettomana versiona se on vielä surkeampi. No, aurinko näkyy taas joskus, sitä odotellen eteenpäin.... :)

    VastaaPoista
  3. Mä olen käynyt Norjassa joskus 80-luvulla ja Pohjois-Norjassa. Se oli kesäaikaa ja kaunista siellä kyllä oli.

    Lapissa olen käynyt vaeltamassa, mutta Norjan puolelle ei poikettu.

    VastaaPoista
  4. vaikka lumentulo ja talvi aina toisaalta suututtaa syksyisin, toivomme täälläkin koko ajan lunta valaisemaan.
    Sitä paitsi lumi tietää pakkasia ja kuivempaa ilmaakin ja silloin saattaa auringonkin nähdä. Nyt ei ole aurinkoa näkynyt miesmuistiin.

    VastaaPoista
  5. voi miten kaunista!
    Kuinka pitka matka teilta 'ihmisten ilmoille'?
    Iskeeko koskaan ahdistus asua maalla?
    Ainakin on luonto lahella! :)

    VastaaPoista
  6. Hui kun siellä on kylmä. mitenköhän mä totun siihen taas. Nyt vasta luin sun vastauksen mun edelliseen kommenttiin (mateli-postaukseen). Mulla on myös yksi ystävä joka on Norjassa töissä ja pari muuta jotka on ollut, mutta se kieli tuntuu aina vähän "pelottavalta", vaikka ruotsia sujuvasti puhunkin. Mutta olen hakenut Oslosta töitä välitystoimiston kautta, saa nähdä mitä niillä on tarjolla.

    VastaaPoista
  7. Yaelian ja Minna, ;D.

    Yvioon, Pohjois-Norja on kaunista, mutta etelassakin on todella paljon nakemista. Joten tervetuloa uudestaan tanne!

    Kirlah, tuo on aivan totta mita lumesta sanoit.

    BLOGitse, asumme reilut 20km kuntakeskuksesta. Lahimmat naapurit ovat parinsadan metrin paassa, kouluun ja terv keskukseen on 4km, lahin kauppa 5km. Valoja nakyy pimealla vahan siella sun taalla, mutta lahimmat katuvalot ovat noin 10km paassa ;). - Ahdistaa juuri ensimmaisten lumien aikaan. Olen kaupungista kotoisin. Mutta Oslossa kaydessa ahdistaa ihmispaljouskin... Niin sita ihminen muuttuu.

    Soile, ei kylmaan totu ja pahemmaksi menee ian myota... Kaipaan aurinkoon ja lampimaan usein talvella.

    VastaaPoista
  8. Mita teet kun seinat kaatuu paalle? Menetteko ravintolaan syomaan, shoppailemaan tai baariin - minkalaisia vaihtoehtoja on tarjolla? Enta kulttuuri?
    Kiinnostaa siksi kun itse elan aika eristettya elamaa muttei ainakaan viela ole kaynyt ylivoimaiseksi. Kerran vkossa kayn mall'ssa ostoksilla muuten yritan valttaa ihmismassoja. (siksi kauppareissuunkin lahden heti aamusta kun paikalliset viela nukkuu. Ovat heranneet kylla aamulla, laittaneet aamiaisen mutta menevat takaisin sankyyn kun mies ja lapset lahteneet.)
    Kun teemme jonkun 'reissun' tuonne liikennekaaokseen on tosi nastaa tulla taas himaan.
    Mutta tama ei ole ikuista. Kevaalla on muutto mutta minne on viela auki...Yksi ehto on: me molemmat haluamme kavella kuin normaalit ihmiset! :)

    VastaaPoista
  9. Niinpa, sano se, mita teen kun seinat kaatuu paalle... Ihan oikeasti eivat ole viela kaatuneet.

    Sunnuntait voivat olla kamalia, kun taalla ei ne kaupatkaan ole auki. Paitsi Plantasjen, kukka yms iso liike. Sinne shoppailemaan tai ainakin katselemaan tavaroita.

    Pahinta aikaa on pimea syksy. Tosin mulla on tyo, jossa menee paljon aikaa. Lisaksi tyohon liittyva harrastus/vapaaehtoishomma. Illat ovat lyhyita.

    Ulkona kaymme syomassa kausittain enemman tai vahemman. Piristavaa, ainakin jos on hyvaa ruokaa, esim kiinalaista.

    Suomessa kavin paljon teatterissa ja elokuvissa. Taalla en juuri koskaan. Teatteria kaipaan.

    Jonkin verran kylailya.

    Mutta kevat, kesa ja syksy ovat ihan kivaa. Ulkona on paljon tekemista. Kaikenlainen luonnossa liikkuminen on ihanaa. Uusi harrastukseni vaeltaminen tuo paljon voimia myos henkisesti. Elaimet ovat tarkeita.

    Siina jaksamisen resepteja minulle itselleni.

    Millaisia muuttomahdollisuuksia olette ajatelleet?

    VastaaPoista
  10. vaeltaminen...
    se on yksi haaveeni. Olen entinen partiolainen ja sehan ei koskaan minusta havia. Pyrin joskus loytamaan alan harrastajan ja lainaamaan varusteet > paasisin kokemaan sen miksi vaellus tekee ihmiselle hyvaa!
    Teatteria minakin kaipaan.
    Tiedan tuon kukkakaupan. Siella voi ihailla muutakin kuin yhta ruusukoynnosta! :)

    Muutto riippuu miehen duunista. Sopimus taalla paattyy maaliskuussa emmeka halua jaada tanne pidempaan vaikka jatkoa tarjottiin. Tama on nahty ja koettu.
    Elama on taysin erilaista asua taalla kuin kayda turistimatkalla.
    Kaikkea aikansa ja upea kokemus tama on ollut! Emmeka kumpikaan kadu valintaa.
    Tulevaisuus on auki. Joko Suomeen tai maailmalle. Mielummin maailmalle! :)

    VastaaPoista
  11. Mulla on huono kunto eli teemme paivavaelluksia tassa omassa ymparistossa. Sanon niita nyt huiputuksiksi kun joku taisi niita silla nimella kutsua. Ja huippuja tassa parinkymmenen kilometrin sateella meilla riittaa!

    Vaeltaminen kohteeseen eli huipulle on todella jannaa. Valista tuntuu, ettei jaksa enaa, mutta kun naet kumminkin huipun edessasi niin paatat, etta tuonne mennaat kylla joka tapauksessa. Ja takaisintulo on yhta alasmenoa eli helppoa kuin mika.

    Kaikki ulkomaankokemukset ovat antoisia kaikista negatiivisistakin kokemuksista huolimatta. Ainakin mina olen sita mielta.

    Minka alan miehia miehesi on?

    VastaaPoista
  12. huiputus! hyva nimi! Ma lahden huiputtaan, hauska verbi :)
    Mieheni on...hahah...insinoori, alana nykyaikainen viestinta :-), muttei perinteinen stereotyyppi!
    Mun faija oli mm. insinoori ja paatin etten ikina mene insinoorin kanssa naimisiin. Tassa sita ollaan. 20 v ollaan oltu yhdessa ja edelleen mieheni on epainsinoori. Soittaa mm. kitaroita, rumpuja ja tekee omia biisikyhaelmia macillaan...muutamia siedettavia patkia olen kuullut! :)
    Haneen musaansa tulee jossain vaiheessa blogini videon taustalle kunhan tasta ehdin vasaamaan...

    Nyt alan vasaamaan mun WO*IMA postausta - tuu mukaan! :)

    VastaaPoista
  13. Insinooreille loytyy varmaan hommia melkein mista tahansa. Norjakin on ihan kiva maa ;).

    Mulla ei enaa suostu englanti kaantymaan niin, etta saisin osallistuttua tuohon WO*IMAan.. Tai katsotaan nyt millainen kuva sulla siella on ;).

    VastaaPoista
  14. ala viitti, jos ei muuta keksi niin vaikka LOVE!
    yksi sana on parempi kun hiljaisuus...
    sain postauksen melkein valmiiksi, EI ole vaikea sanoa vaikka 1 sana, lupaan! :)

    Mukavaa paivan jatkoa sinne huiputuksille! :)

    VastaaPoista
  15. No taytyy yrittaa sitten BLOGitse!

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.