Mennyt viikko on ollut muistorikas ja vauhdikas monella tapaa. Sunnuntaina oli tyttäreni rippijuhla ja maanantaiaamuna olin jalkaleikkauksessa.
Norjassa ripille pääsyä juhlitaan isosti. Rippikoulua käydään koko talvi ja se huipentuu rippijumalanpalvelukseen. Tytöt saavat usein kansallispuvun rippilahjaksi. Monet valitsevat puvun alueelta, missä asuvat tai mistä suku on kotoisin. Maijan sukua on Gudbrandsdalenista, niinpä hänen valintansa oli Gudbrandsdal festbunad. Kansallisasut ovat kaunista käsityötä, niinpä ne ovat todella kallis investointi. Mutta nyt on tytöllä juhla-asu kaikkiin mahdollisiin juhliin loppuelämäksi.
Pidimme juhlan reilulle 30 kutsuvieraalle paikallisessa tunturihotellissa. Meillä oli seisova pöytä ja ruoka oli todella hyvää. Täällä on tapana, että ystävät ja vieraat tuovat kakut kahvitarjoiluun. Myös semmoiset, jotka ei ole kutsuttu juhliin. Todella hieno perinne. Ja paljon kakkuja!
Keskityin juhlimiseen, niin omat kuvat jäi ottamatta. Mutta onneksi miesystäväni on hyvä kuvaaja. Tässä yhteiskuva pojistani tyttöystävineen ja Maijasta.
Seuraavana aamuna minun piti olla jo klo 7.15 Lillehammerissa sairaalassa. Minulle tehtiin päiväkirurgian osastolla leikkaus isoonvarpaaseen. Minulla on ollut kuluma siinä vuosia ja se on ollut tosi kipeä. Nyt se on jäykistetty ja naulakin siihen laitettiin.
Nyt menee sitten kesä kipsissä. Vasta 20. heinäkuuta se otetaan pois. Ja kesälomasuunnitelmat menivät uusiksi... Minulla olisi ollut vielä kaksi viikkoa töitä. Mutta onneksi saan siirrettyä loman syksyksi, että saan tehtyä jotain suunnitelluista jutuista.
Oikein hyvää kesän alkua teille kaikille!