Norjan pakolaispolitiikkaa

Työpaikalla on ollut surulliset ja kauhistuneet tunnelmat viimeisen viikon aikana. Viikko sitten perjantain vastaisena yönä (lapsiperheet haetaan yleensä aina yöllä viikonloppua vastaan, etteivät ehdi ilmoittamaan kenellekään)  hakivat poliisit erään meidän oppilaista ja hänen 9-vuotiaan lapsensa heidän kotoaan. Heidät kuljetettiin Trandumin läpikulkukeskukseen (siis laitos mistä pakolaiset lähetetään suoraan kotimaahansa - mieluiten 48 tunnin sisällä).

Kuinka tuohon sitten jouduttiin. Haluan kertoa tämän tarinan teillekin, kun tämä on ollut täällä paikallislehdissäkin nyt paljon.

Kymmenisen vuotta sitten tämä meidän oppilaamme asui Afganistanissa. Vanhemmat olivat päättäneet naittaa hänet huomattavasti vanhemmalle miehelle. Mutta tyttö oli rakastunut ikäiseensä mieheen. Välttääkseen pakkonaimisiinmenon tai kunniamurhan, pariskunta pakeni maasta. Pakomatkalla syntyi tytär. Jossain vaiheessa joutui lapsen isä eroon perheestä. Te jotka ehkä olette kuulleet pakolaisten pakomatkoista tiedätte, että siellä syntyy usein melko kaaosmaisia tilanteita...

Äiti pääsi Norjaan nelisen vuotta sitten. Meidän kunnassa äiti ja lapsi asuivat kolme vuotta. Lukutaidoton äiti oppi norjan kielen ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja oli etsimässä vakituista työtä. Tytär oli koulussa hyvä oppilas ja integroitunut maahan hyvin harrastaen mm tanssia.

Pari vuotta sitten pääsi pienen perheen isä myös Norjaan. Ilo oli suuri, koska hän olikin elossa!

Mutta siitä alkoivatkin perheen ongelmat. Äidin väitettiin valehdelleen. Ja tuloksena oli päätös pakkopalautuksesta.

Viikko sitten lauantaina perhe lennätettiin Kabuliin. Siellä he saavat olla kaksi viikkoa palautettujen keskuksessa. Palaaminen kotipaikkakunnalle on mitä ilmeisimmin mahdotonta kunniamurhamahdollisuuden vuoksi.

Norjan nykyinen oikeistohallitus on palauttanut Afganistaniin paljon lapsiperheitä menneen syksyn aikana, vaikka Afganistanin viranomaiset ovat ilmaisseet, etteivät he voi turvata kenenkään turvalisuutta siellä...

Paikallisväestö täällä on ottanut asian kovasti omakseen. Viikon aikana on ollut asian tiimoilta mielenosoituskulkue ja yksityiset ihmiset ovat ottaneet yhteyttä poliitikkoihin ja mediaan. Perheelle on kerätty rahaa erilaisilla keinoilla (asianajokuluja yms varten). Juuri tällä hetkellä on kuntakeskuksessa konsertti asian tiimoilta.

Että tämmöistä täällä...

Norjan hienoin asuntoilmoitus

Ja kuinkas ollakaan: Lillehammerista!

Tämän talon ohi ajan usein ja olen aina ihaillut sitä. Jos olisi ainakin 4,6 miljoonaa kruunua ylimääräistä (hinta varmaan nousee tarjouskilvan aikana...), ostaisin heti. En miettisi kahta kertaa.

Taikamainen auringonlasku

Aivan uskomaton iltapäivä täällä tänään. Paksut pilvet laaksossa ja laskeva aurinko vuorten takana.

Lesken elämää

Elämä muuttuu aika dramattisesti, kun puoliso kuolee. Ehkä suurin ero entiseen on se, että vastuu kaikesta jää yhdelle.

Alussa oli tietysti hautajaisten järjestely. Se vei paljon aikaa ja voimia. Ja ennenkaikkea rahaa. En todellakaan tiennyt, että hautajaiset maksavat niin hirveän paljon. Lisäksi tulee keväällä hautakiven maksaminen. Ja niitäkin on monen hintaisia. Mutta yleensä ottaen maksavat todella paljon nekin.

Kevättä ilmassa tulppaanien myötä.

Tuossa vaiheessa olikin sitten hyvä alkaa tarkistelemaan minkälaisia vakuutuksia oli olemassa. Täällä Norjassa on monella ryhmävakuutuksia ammattiliittojen ja työpaikkojen kautta. Niistä saattaa saada jonkinlaisia korvauksia, jotka ovatkin sitten kullanarvoisia siinä alkuvaiheessa.

Nav eli täkäläinen Kela on ollut minulle ainakin tarpeellinen auttajaosapuoli monella tapaa. Ja sieltähän pitää hakea kaikenmaailman avustukset, joita on leskille ja alaikäisille lapsille.

Aurinko näyttäytyi vähän aikaa tänäänkin.

Norjassa ei ole varsinaista perunkirjoitusta tietyn ammattihenkilön kanssa (kuten luulen Suomessa edelleen olevan). Mutta papereita lähetellään sinne sun tänne ja perinnönjaosta selvitään ilman lakimiehiäkin.

Horg lill lähettää terveisiä!

Kesä ja syksy meni minullakin kaikenlaisia virallisia asioita hoidellessa. Silloin oli hyvä, että olin sairaslomalla. Vaikka töistä olisi ollut pitkä kesälomakin. Alkusyksyn olin töissä osa-aikaisesti, osaksi edelleen sairaslomalla. Sain hoideltua asioita hyvin. Mutta minun tilanteessani oli tärkeää ja tervettä tulla takaisin työelämään mahdollisimman nopeasti. Lisäksi sain tarjouksen aloittaa oman 70% viran lisäksi 30% virassa. Niinpä aloitin lokakuussa tekemään töitä kokoaikaisesti. Ja en ole hetkeäkään sitä katunut. Minulle työn tekeminen on terapiaa. Viihdyn työssäni/työpaikallani loistavasti.

Tammikuun alussa maisema työpaikan ikkunasta.

Virallisten asioitten hoitamiseen menee kuulemma suurinpiirtein vuosi. Eli olen jo päässyt pitkälle. Apuna on nyt veroasioissa kirjanpitäjä, jonka kanssa pitää tehdä yhteistyötä tämä alkuvuosi.

Tässä vaiheessa ovat ihmiset alkaneet olemaan "huolestuneita" siitä kuinka pärjäilen yksinään. Minulla on aika laaja tukiverkosto täällä ympärilläni. Saan apua kaikenmaailman ammattimiehiltä, koska niitä on joka lähtöön tuttava/ystäväpiirissäni. Viihdyn hyvin yksinään. Ja onhan minulla teini-ikäinen tässä kotona, jonka tekemisiä on hyvä seurata. Niinpä jatkan elämääni näin. Mutta tuo ympäristön huolenpito on vähän huvittavaa ja hellyttävää :).

Welcome to winter wonderland!

Maailman huonoin bloggaaja

Minusta on sitten varmaan tullut maailman huonoin bloggaaja, kun saan postattua tänne näin harvoin. Lukijatkin katoavat. Vaan täällä ei oikeastaan ikinä tapahdu mitään kertomisen arvoista. Talvikin on. Jos ei ole pakkasta, niin sataa lunta. Eikä päiväkään ole vielä kunnolla pidentynyt. Nytkin tulee lunta taivaan täydeltä. Tullut koko aamun.

Vuoden ensimmäinen työviikko meni nopeasti. Tekemistä oli riittavästi kahden lomaviikon jälkeen. Ja lisäksi työkavereita oli sairaana, niin töitähän riitti. Joten kun perjantaiaamu valkeni, niin oli oikeastaan ihan mukavaa ajatella, että edessä on viikonloppu ja vapaata.

Töissä puhuttiin, että milloin kukakin raivaa joulun pois kotonaan. Joku 13. päivänä aatosta. Joku 20. päivänä. Minä pistin kuusen ja ne muutamat muut koristeet pois ja vaihdoin tyynyt ja liinat uudenvuodenpäivän aamuna. Voi sitä ihanaa raikkauden tuntua, mika kotiin tuli vaaleitten sävyjen myötä!

Nyt on sitten kuusi työviikkoa edessä ennenkuin on seuraavat vapaat eli talviloma. Ennen sitä pitää varmaan tehdä paljon lumitöitä. Huh.

Vuosi loppuu ja uusi alkaa

Huomennako jo vuoden viimeinen päivä? Aivan uskomatonta.

Nämä joulun päivät ovat suurimmaksi osaksi menneet sohvalla lukien ja telkkaria katsoen. Pakkasia on pitänyt. Onneksi vedet eivät ole jäätyneet. No, eipä se nyt niin kamalan kylmää ole ollut, kun pysyi alle parissakymmenessä. Kieltäydyttiin parista illalliskutsusta. Eihän ole pakko mennä kylään, kun ei yhtään huvita, eihän? Autokin käynnistyi seistyään kolme päivää yhteen menoon. Joten selvittiin. Ihan hyvin.

Tänään onkin lämpötila sitten jo nollassa ja hepokin saa olla ulkona koko päivän. Varmaan mukavaa, kun ulkoilut olivat vain muutaman tunnin pituisia kylmimmillään. Ei kai sillä kylmä olisi ollut, kun paksu talvikarva lämmittää. Mutta kun kerran halusi lähteä talliin, niin miksi ei.

Tässä muutama kuva meidän joulusta:

Dennis vahti lahjoja kylässä aattona.

Eilen sitten jo piti uskaltautua alennusmyynteihin. Huh, kyllä siellä oli porukkaa... Mutta ostin itselleni puoleen hintaan ulkoilutakin. Olin sitä jo hypistellyt ennen joulua. Ja ulkoilukengät lumessa tarpomiseen. Sellaiset pitkävartiset. Eli ei kun ulkoilemaan! Tekin sieltä ruuden takaa! :)

Hyvää joulua!

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista jouua! Pitäkää huolta toisistanne.

Adventista jouluun

Tänään siivosin ja vaihdoin adventin lilan väriset liinat, tyynyt ja kynttilät joulun punaisiksi. Tämä joulukuu on kyllä mennyt vauhdilla.

Tämä vuosi on ollut monella tapaa raskas. Vuosi sitten joulun aatonaattona kuoli poikieni isä pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Kesäkuussa kuoli nuorimman tyttäreni isä, avopuolisoni. Syksy on mennyt järjestellessä virallisia asioita. Aloitin myös entisen työn lisäksi uudessa työssä omassa työpaikassa ja teen nykyisin 100% virkaa. Nyt alkaa tuntumaan, että olen jo oppinut uusia työtehtäviä. Mutta joka viikko tulee aina jotain uutta opeteltavaa, niin laaja on työnkuva. Mutta se on vain mukavaa. Pidän uuden oppimisesta. Siinä ei paljoa ehdi kyllästymään.

Minulle työ on antanut paljon tänä vaikeana aikana. Kaikille ei ehkä tämä olisi sopinut, mutta minä olen jaksanut paljon paremmin, kun palasin takaisin töihin mahdollisimman pian.

Tänään on taivas näyttänyt taideteoksiaan. Auringon alkaessa laskemaan, alkoi pilvet värjäytymään todella mahtavilla pastelliväreillä.

Oikein hyvää ja toivottavasti rauhallistakin aikaa juuri tässä ennen joulua toivotan teille. Kyllä se joulu tulee ilman kauheata riehumistakin :).