Lesken elämää

Elämä muuttuu aika dramattisesti, kun puoliso kuolee. Ehkä suurin ero entiseen on se, että vastuu kaikesta jää yhdelle.

Alussa oli tietysti hautajaisten järjestely. Se vei paljon aikaa ja voimia. Ja ennenkaikkea rahaa. En todellakaan tiennyt, että hautajaiset maksavat niin hirveän paljon. Lisäksi tulee keväällä hautakiven maksaminen. Ja niitäkin on monen hintaisia. Mutta yleensä ottaen maksavat todella paljon nekin.

Kevättä ilmassa tulppaanien myötä.

Tuossa vaiheessa olikin sitten hyvä alkaa tarkistelemaan minkälaisia vakuutuksia oli olemassa. Täällä Norjassa on monella ryhmävakuutuksia ammattiliittojen ja työpaikkojen kautta. Niistä saattaa saada jonkinlaisia korvauksia, jotka ovatkin sitten kullanarvoisia siinä alkuvaiheessa.

Nav eli täkäläinen Kela on ollut minulle ainakin tarpeellinen auttajaosapuoli monella tapaa. Ja sieltähän pitää hakea kaikenmaailman avustukset, joita on leskille ja alaikäisille lapsille.

Aurinko näyttäytyi vähän aikaa tänäänkin.

Norjassa ei ole varsinaista perunkirjoitusta tietyn ammattihenkilön kanssa (kuten luulen Suomessa edelleen olevan). Mutta papereita lähetellään sinne sun tänne ja perinnönjaosta selvitään ilman lakimiehiäkin.

Horg lill lähettää terveisiä!

Kesä ja syksy meni minullakin kaikenlaisia virallisia asioita hoidellessa. Silloin oli hyvä, että olin sairaslomalla. Vaikka töistä olisi ollut pitkä kesälomakin. Alkusyksyn olin töissä osa-aikaisesti, osaksi edelleen sairaslomalla. Sain hoideltua asioita hyvin. Mutta minun tilanteessani oli tärkeää ja tervettä tulla takaisin työelämään mahdollisimman nopeasti. Lisäksi sain tarjouksen aloittaa oman 70% viran lisäksi 30% virassa. Niinpä aloitin lokakuussa tekemään töitä kokoaikaisesti. Ja en ole hetkeäkään sitä katunut. Minulle työn tekeminen on terapiaa. Viihdyn työssäni/työpaikallani loistavasti.

Tammikuun alussa maisema työpaikan ikkunasta.

Virallisten asioitten hoitamiseen menee kuulemma suurinpiirtein vuosi. Eli olen jo päässyt pitkälle. Apuna on nyt veroasioissa kirjanpitäjä, jonka kanssa pitää tehdä yhteistyötä tämä alkuvuosi.

Tässä vaiheessa ovat ihmiset alkaneet olemaan "huolestuneita" siitä kuinka pärjäilen yksinään. Minulla on aika laaja tukiverkosto täällä ympärilläni. Saan apua kaikenmaailman ammattimiehiltä, koska niitä on joka lähtöön tuttava/ystäväpiirissäni. Viihdyn hyvin yksinään. Ja onhan minulla teini-ikäinen tässä kotona, jonka tekemisiä on hyvä seurata. Niinpä jatkan elämääni näin. Mutta tuo ympäristön huolenpito on vähän huvittavaa ja hellyttävää :).

Welcome to winter wonderland!