lauantai 30. huhtikuuta 2011

Karitsakavalkaadi

Aamuvuoroon lampolaan mennessä kohtasi minua tämä näky:


Siellä oli yksi lammas juuri saanut karitsan odotusaitauksessa. Niinpä siirsin sen synnytyspuolelle karitsoineen. On tärkeää, että karitsat saavat olla rauhassa oman äitinsä kanssa. Näin tulevat tutuksi hajut ja äänet. Tässä juuri synnyttäneiden osastoa.


Yhteisaitauksessa ovat sitten kaikki vuorokautta vanhemmat karitsat emoineen. Ja siellä on viime päivien rysäyksen ansiosta jo aikamoinen vilinä.



Jotkut ovat oppineet, että maito on otettava sieltä mistä sen nyt sattuu saamaan. Eikä se aina tarvitse olla oma äiti. Tällä äidillä on kyllä aivan monta ruokittavaa nyt.


Täällä odotellaan siirtymistä isompaan aitaukseen tänään. Ennen siirtämistä saavat karitsat korviinsa korvamerkit, joista tunnistamme kuka on kenenkin karitsa ja siitä näkee myös omistajan.


Tässä muutama hellyttävä yksilö.



Päivät ovat touhua täynnä. Lampaita syötetään ja juotetaan. Karitsoja täytyy seurata. Oppivatko ne imemään. Ovatko ne muuten kunnossa. Synnytykseen valmistautuneita täytyy seurata. Onko ongelmia vai sujuuko kaikki oikein. Joissakin synnytyksissä täytyy auttaa esim vetämällä isohkot karitsat ulos, jos emo ei niitä jaksa työntää itse.

Onneksi tänne asti on asiat menneet ihan ok.

Mukavaa viikonloppua ja Valpurin päivää. Meillähän sitä ei juuri juhlita. Joten simatkin on laittamatta ja munkit paistamatta...

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Arpajaispalkintoni + EDIT

Voitin pääsiäisen alla Israel-Nature blogissa lintuaiheiset arpajaiset. Ja palkintopaketti jökötti postilaatikossa eilen!

Katsokaa näitä postimerkkejä! Siellä on lintu poikineen.


Paketista paljastui kaikki tämä.


Pehmolelukurjen olisi Maikki heti itselleen ominut, vaan eipä saanut ;). - Isot lintupostikortit hepreankielisillä Raamatunlauseilla "koristettuina" ilahduttivat entistä hepreankielenopettajaa minussa. Kieli, jota puhuin aikoinaan toisena kotikielenä, on vuosien saatossa käytön puutteessa ja uusien kielten oppimisen ohella ruostunut näköjään kovin. Ja sekös minua harmittaa... - Bloginpitäjä oli vielä laittanut suklaapatukoita ilahduttamaan minua, ikuista suklaanystävää. Ja kun suklaat olivat samoja merkkejä kuin joskus aikoinaan siellä paikanpäällä syödyt, niin arvatkaa pääseekö muu perhe niitä edes koskettamaan. Ei suinkaan. Mina nautin ne aivan yksin. Ja ihan hyvällä omallatunnolla.

Paljon kiitoksia sinulle S. tästä aivan ihanasta paketista. Israelilla ja kaikella siihen liittyvällä on aina erityinen paikka sydämessäni. Ja kyllä minä sinne pian tulen toivottavasti käymään.

- - - - - - - - -

Ja viimeinen vuorokausi on sitten ollut sitä mitä me pelättiinkin: eli nyt on sitten paikat täynnä karitsoja! Kuinka ne nyt kaikki alkoivatkin synnyttämään samaan aikaan... Otan kuvia, kunhan ehdin. Oli pakko ottaa perjantai virkavapaata, kun eihän tässä hulinassa voi kahdesta työstä nyt selvitä.

EDIT

Tohkeissani en edes huomannut sitä, minkä S. kertoi kommentissaan eli hän oli kirjoittanut nimeni kuoreen postimerkeillä!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Onnea voittajille!

Nyt on täällä kello kymmenen yli kahdeksan ja kaksi arvaajaa on arvannut aivan oikein!

Ta daa, paljon onnea Yaelian ja Avletto!!! Aivan kuten arvasitte, niin viisihän niitä on syntynyt. Kolmelle lampaalle, kuten Avletto arvasi ;).

Voisitteko laittaa tähän postaukseen kommentin osoitteen kera. En julkaise kommenttia, niin ei tule osoite koko maailman tietoon ;). Yaelian, onko sinulla mitään erityistoiveita täältä vuonojen maasta? Ja Avletto, sinulle niin mielelläni laittaisin huovutetut lapaseni, mutta nyt en oikein osaa luvata milloin ne saisin valmiiksi. Joten katsotaan nyt mitä keksisin sinulle :).

Vielä kerran paljon onnea onnekkaille!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Pääsiäisen arvaapas-arvonta nr 3

Tämä meidän karitsointi on ollut kovin hitaanlaista. Yritetäänkö yhdessä saada siihen vähän vauhtia? Eli nyt kysynkin teiltä:

Kuinka monta karitsaa syntyy meille tänään klo 12.30 ja huomenna klo 20.00 väisenä aikana? Siis 24.-25.4. (ja ajat ovat Norjan ajassa)

Palkinnoksi lähetän taas oikein arvanneelle (tai lähimmäksi arvanneelle) jotain namia tai muuta sellaista, kunhan ehdin käymään kaupoilla. Ja arvonnan suoritan heti huomenillalla.

Kevään ensimmäinen

Kävimme eilen kevään ensimmäisellä autoreissulla lähiympäristössä. Lumet ovat sulaneet vuorillakin siihen malliin, että autoilu onnistui. Yleensä noille teille ei ole asiaa ennen toukokuun loppua.


Ajoimme alas tätä siksakki-tietä ja ihailimme alhaalla laaksossa virtaavaa Etna-jokea.


Taas yksi yö hallissa aivan hiljaista. Tämä on kyllä ennenkuulumatonta. Alan todella pelkäämään, että kohta rysähtää oikein kunnolla ja kaikki synnyttävät yhtä aikaa...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pitkä on odottavan aika...




Täällä nää mammat vaan makoilee. Kenelläkään ei taida olla kiire synnyttämään...

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Juustokakkua ja iloisia lampaita

Tein juustokakkua, nam!


Tekemiseen meni noin 10 minuuttia.


Siis tämä on todella hyvää!

Pikkulampaat (siis ne, joille ei itselle tule karitsoja vielä tänä vuonna) pääsivät pikkukellot kaulassa ulos aidattuun metsänsiimekseen. Ihan kellojen kalkatus kaikuu ja tytöt pistävät juoksukilpailuksi aina vähän väliä. Voi sitä riemua!


Bruna pääsi kolmostensa kanssa jo isoon aitaukseen. Pienten karitsojen maailma avartuu.


Karitsointi on jatkunut kovin verkkaiseen tahtiin. Brunan synnytyksestä piti odottaa seuraavaan, viime yönä tapahtuneeseen, kokonainen viikko! Ja se viikko on ollut pitkä isännän yövalvomisineen ja minun aikaisin ylös nousemisineen. No, ehkäpä kohta päästään tositoimiin.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Hepat ja kevättä ilmassa

Aitasimme sähköaidalla vähän pienemmän aitauksen hevosille muutama päivä sitten. Tänne astihan ne ovat saaneet mellastaa mielin määrin koko suurella pellolla. Mutta nyt lumien sulettua joudumme säästämään peltoa "välilaitumeksi" lampaille ja karitsoille. Olisi hyvä saada sinne vähän vihreää ennen metsälaitumille siirtymistä.



Kumman nopeasti tytöt oppivat reitin lammashallin taakse uudelle väliaikaislaitumelleen. Eihän siellä mitään sen kummempaa syötävää ole. Mutta ajelen kottikärryllä heinää.

Kuten näette: vihertää! Tästä on hepat kulkeneet.


Näin keväistä täällä on:


Laitoin oven pieleen pikkuruisia orvokkeja keväästä muistuttamaan.


Voi kun olisi aina vapaata. Ehtisi tekemään jotain täällä kotonakin ja saisi ihmetellä rauhassa luontoa ja eri vuodenaikoja.