Yksityiskohtia meiltä

Sadepäivänä voi vaikka etsiä yksityiskohtia meiltä sisältä. Talomme on rakennettu aika kauan sitten ja kun me tänne muutimme, niin edessä oli pakollinen remontointi niin ulkona kuin sisällä. Seuraava juttu olisi maalata sisäpaneelit. Ne on vaan lakattu sellaisella antiikkilakalla, mutta alkavat näköjään tummua nyt.

Meillä on vähän sellainen mökkitunnelma, niinpä verhotankojen päässä on tällaiset kauniit kauriit vai olisiko ne saksanhirvet.

Rakastan näitä seinälamppuja, jotka näyttävät vanhoilta, mutta ovat kyllä ihan uusina ostettu.

Jokaisessa kodissa NOrjassa on varmaan jotain ruusumaalattua (rosemaling). Tässä yksi meidän koristeista.

Tämä vanha taulu löydettiin meidän vintiltä. Taiteilija tuntematon. Aikaisemmin meillä oli tuon taulun alapuolella akvaario. Sopi hyvin vesimaiseman kanssa yhteen.

Osa isännän koiraharrastukseen liittyvistä jutuista. Palkintoja on siirretty paljon kellarin puolelle varastointiin...

Sataa sataa ropisee

Viikonloppu on näköjään sateinen ja kylmä.  Ensi viikolla on taas kesä ennusteen mukaan.

Stange - metsäpalon jälkiä

Sunnuntaina ajelimme lähes Ruotsin rajalle viemään yhden auton. Matkalla ajelimme Stangen ohi. Siellä oli suuri metsäpalo kesällä 2006, juuri vähän ennen kuin olin menossa Suomeen lomalle. Sillä reissulla ajoin autolla metsäpaloalueen läpi vievää tietä ja muistan kuinka siellä oli todella surken näköistä ja autoon tuli vahva palaneen haju.

Tapahtuneesta on nyt neljä vuotta ja nyt siellä näyttää tällaiselta:

Aluskasvillisuus alkaa jo nousta, mutta joka paikassa on (puoliksi) palaneita puita pystyssä ja alue on muutenkin edelleen aika lohduttoman näköinen.

Orpojen tarina

Tai oikeastaan sen kuolleen lampaan tarina.

Vastaan yhteisesti uudella päivityksellä kysymyksiin, joita tuli edellisen postauksen johdosta.

Tämä onkin aivan ihme juttu. Olen lukenut joskus aikaisemmin tällaista tapahtuneen, muttei tätä meillä ole ikina tapahtunut. Sillä äitilampaalla oli toinen "poikue" sisällään, vaikka olikin synnyttänyt vasta tämän ekan. Me katsottiin jo, kun nähtiin se lammas, että jotain outoa oli takapäässä. Mutta ei ehditty sitä enempää, kun piti saada vangittua ne karitsat. Isäntä meni sitten myöhään illalla poistamaan sen kuolleen sieltä ja tutki asiaa paremmin. Ja niin se vaan oli, etta karitsa oli jäänyt kiinni synnytyskanavaan ja aiheutti kuoleman.

Siis eihän me edes oltu tajuttu, että se oli uudestaan raskaana, kun lähes kaikki meidän lampaat on aika pullakassa kunnossa. Eikä muutenkaan edes tule varmaan kenellekään mieleen, että tuollaista voisi tapahtua. Mutta meillä on pukit lampaitten kanssa samassa aitauksessa kolme-nelja viikkoa ja siinähän saattaa tapahtua useampiakin hedelmöityksiä... Yhdestä toisesta lampaasta sanoinkin ennen ulos päästämistä, että kuin tuo on noin paksu, onko sillä lisää karitsoja tulossa.

Mutta aivan ihmeellinen juttu tämä on. Ikävää vaan, että tässä kävi niinkuin kävi...

Nyt sitten on karitsat kotona aitauksessa. Ovat oppineet pulloruokintaan ja saavat oikeata karitsanjuomaa. En oikein tiedä kuinka kauan, mutta kyllä niitä saa juottaa varmaan vaikka koko kesän, tosin vähentäen vähitellen. Onneksi niiden kanssa ei tarvitse peuhata koko aikaa. Ja Maikki on innoissaan niitä hoitamassa. Toivottavsti pysyvät terveinä. Kun siitäkään ei aina ole takeita.

EDIT!!! TÄSSÄ on linkki samanlaisesta tapauksesta.

EDIT 2: Niin ja piti vielä mainitseman, että kyllä, täällä soitetaan, jos eläimillä on ongelmia, tai kulkevat jossain, missä niitten ei pitäisi kulkea. Mökkiläiset ovat usein niitä, jotka ilmoittavat meille, kun meidän lampaat ovat kovin ihmisrakkaita, niin ne vetäytyvät monesti ihmisäänien luokse.

Orvot

Varaäidin sydäntä särkee. Nämä kolmoset ovat sitten orpoja.

Retkeilijät soittivat (numero löytyy korvamerkistä)  illansuussa ja kertoivat löytäneen kuolleen lampaan, jonka vieressä on kolme karitsaa. Ajoimme paikalle ja siellä löysimme sieltä nämä ja kuolleen emon. Onneksi saimme karitsat kiinni ja toimme ne kotiin.

Olen nyt opettanut karitsat juomaan pullosta maidon ja piimän sekoitusta. Huomenna täytyy käydä ostamassa oikeaa karitsanjuomaa.

Siis kyllä harmittaa...

Lampaat laitumella

Käytiin nyt illansuussa katsomassa kuinka eilen laitumelle päästetyt lampaat jaksavat. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Lampaat tietävät, että tulemme aina tervehtimään herkkupussin kanssa. Niinpä ne, jotka reissulla sattuvat olemaan näkyvillä tulevat useimmiten meidän luokse kerjuulle.

Pidämme myös suolakiveä(mikä lie suomeksi) kahdessa paikassa ja niissä paikoissa lampaat usein käyvät. Nästä paikoista on sitten syksyllä helppo käydä hakemassa usein isokin lammaslauma kotiin.

Kevät ei ole tuolla meistä vielä korkeammalla kovinkaan pitkällä. Koivuissa on vasta hiirenkorvat. Onneksi lampaat kumminkin löytävät vihreätä heinää vähän sieltä sun täältä.

Nyt ne on siellä...

Kuvan kuvaa en ehtinyt ottamaan, kun lähettelimme lampaat sinne laitumelle... Mutta puuhaa oli riittävästi meidän pienelle porukalle.

Ensin piti kerätä lampaat yhteen aitaukseen ja siinä saimme me "koiraa" leikkivät juosta yhden jos toisenkin kierroksen, ennenkuin lampaat karitsoineen olivat kasassa.

Sen jälkeen erottelimme lampaat karitsoista omiin aitauksiin ja annoimme kaikille matokuurin ruiskulla suoraan suuhun. Samalla tarkastimme emojen ja karitsojen kunnon antaen pientä ensiapua mahdollisiin vaivoihin.

Sitten tulikin karjankuljetusauto hakemaan lauman vietäväksi meidän laidunalueelle. Samalla alueella liikkuu kahden muunkin lauman jäseniä koko kesän. Mutta lampaat liikkuvat aivan uskomattomia matkoja, kymmeniä kilometrejä lyhyessäkin ajassa. Joten niitä saattaa kyllä tavata vähän siellä sun täällä kesän mittaan.

Isäntä on katsomassa nyt, että karitsat löytävät emonsa siellä sekamelskassa. Hyvin siinä yleensä käy.

Huomenna yritän muistaa ottaa kameran mukaani, kun menemme katsomaan laitumelle lampaitamme :).

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Lampaan elämää

Huomenna nämä lähtee sitten metsiin laitumelle!