tiistai 8. kesäkuuta 2010

Orpojen tarina

Tai oikeastaan sen kuolleen lampaan tarina.

Vastaan yhteisesti uudella päivityksellä kysymyksiin, joita tuli edellisen postauksen johdosta.

Tämä onkin aivan ihme juttu. Olen lukenut joskus aikaisemmin tällaista tapahtuneen, muttei tätä meillä ole ikina tapahtunut. Sillä äitilampaalla oli toinen "poikue" sisällään, vaikka olikin synnyttänyt vasta tämän ekan. Me katsottiin jo, kun nähtiin se lammas, että jotain outoa oli takapäässä. Mutta ei ehditty sitä enempää, kun piti saada vangittua ne karitsat. Isäntä meni sitten myöhään illalla poistamaan sen kuolleen sieltä ja tutki asiaa paremmin. Ja niin se vaan oli, etta karitsa oli jäänyt kiinni synnytyskanavaan ja aiheutti kuoleman.

Siis eihän me edes oltu tajuttu, että se oli uudestaan raskaana, kun lähes kaikki meidän lampaat on aika pullakassa kunnossa. Eikä muutenkaan edes tule varmaan kenellekään mieleen, että tuollaista voisi tapahtua. Mutta meillä on pukit lampaitten kanssa samassa aitauksessa kolme-nelja viikkoa ja siinähän saattaa tapahtua useampiakin hedelmöityksiä... Yhdestä toisesta lampaasta sanoinkin ennen ulos päästämistä, että kuin tuo on noin paksu, onko sillä lisää karitsoja tulossa.

Mutta aivan ihmeellinen juttu tämä on. Ikävää vaan, että tässä kävi niinkuin kävi...

Nyt sitten on karitsat kotona aitauksessa. Ovat oppineet pulloruokintaan ja saavat oikeata karitsanjuomaa. En oikein tiedä kuinka kauan, mutta kyllä niitä saa juottaa varmaan vaikka koko kesän, tosin vähentäen vähitellen. Onneksi niiden kanssa ei tarvitse peuhata koko aikaa. Ja Maikki on innoissaan niitä hoitamassa. Toivottavsti pysyvät terveinä. Kun siitäkään ei aina ole takeita.

EDIT!!! TÄSSÄ on linkki samanlaisesta tapauksesta.

EDIT 2: Niin ja piti vielä mainitseman, että kyllä, täällä soitetaan, jos eläimillä on ongelmia, tai kulkevat jossain, missä niitten ei pitäisi kulkea. Mökkiläiset ovat usein niitä, jotka ilmoittavat meille, kun meidän lampaat ovat kovin ihmisrakkaita, niin ne vetäytyvät monesti ihmisäänien luokse.

11 kommenttia:

  1. Voi, kuinka surullista...kolme pientä orpoa<3 Nyt täytyy vain varaäidin jaksaa<3

    VastaaPoista
  2. En ehtinyt tuohon ensimmäiseen kommentoida. Hyvä asia oli, että saitte soiton, en tiennytkään että korvamerkissä puhelinnumero.
    Kaikessa surullisuudessaan tosi ihmeellistä kuten kirjoititkin. Pidetään peukkuja terveyden puolesta ja kiva, että Maikki innostunut hoitamaan.
    Halaus.

    VastaaPoista
  3. Voi kun harmillista, että näin kävi ja ihanaa kun tuo tieto siellä pelaa!! Onneksi pienet pääsi nyt hoivaan ja on sielläs itten innokas hoitaja niillä.

    Tsemmppiä!!

    VastaaPoista
  4. Olipas harmillinen tapaus! Mutta onneksi kolmosilla on nyt kaikki hyvin! Jaksamista sijaisäidin hommiin!

    VastaaPoista
  5. Oho, ompas janna juttu. Ja viela sen jalkeen, kun ekasta laakista tuli kolmoset. Hedelmallinen lammasrouva!
    Ompa sitten Maikille kesaseuraa ja touhua kolmosia hoitamassa.

    VastaaPoista
  6. Sama juttu täällä meillä Vesterålenissa.Retkeilyretiteillä kulkevat ystävälliset retkeilijät ilmoittavat kuolleista tai vaivaisista lampaista. Yllättävän usein lampaat yliarvioivat taitonsa louhikossa, varsinkin nää tavalliset ja jalkaa menee poikki. Villilampaat ovat siinä mielessä sopeutuvaisempia ääriolosuhteisiin.
    Jaksamista karitsojen hoitoon.

    VastaaPoista
  7. Kurja juttu, kaikkea voi näköjään sattua eläinten kanssa:(
    Täällä Suomessa villiintynyt karkuteille lähtenyt lehmä jouduttiin lopettamaan, kun yritti esittää espanjalaista härkää!

    VastaaPoista
  8. Voi kurjuus! Minä en tuota aiempaa postausta ollut vielä edes nähnyt, luin sen nyt samalla.

    Onneksi orpolapsukaiset on nyt hoidossa! :)

    VastaaPoista
  9. Olipa surullinen juttu! :( Mutta onnea niiden pikkuisten kanssa! Onneksi niillä on teidät. :)

    VastaaPoista
  10. Surullinen tarina,Toivottavasti selviävät pikkulampaat Maikin hellässä hoidossa.

    VastaaPoista
  11. No voi :-(

    Meillä päin on hirveästi lampaita, ihan tuossa vieressä. Ihana seurata niitä, mutta minua säälittää, kun ei ole mitään suojaa pienokaisilla rajuilla ilmoilla. Erään kyltin taakse ne menevät kasaan kun oikein sataa ja tuulee. Täällä Hollannissa kun on tuota aakeeta laakeeta...

    Lueskelin tuossa aikasempia juttuja ja kommentoin tähän samaan. Me kyllä vuohien sorkkia hoidettiin kovinkin säännöllisesti, mutta en muista itse lampailta leikanneeni (kollega tosin hoiti enemmän lampaita, joten on voinut tehdä sen)...

    Meidän koululla oli pari uuhta ja yksi pässi, lypsykuttuja oli sitten muutamia enemmän.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.