Kevatta Lillehammerissa

Kavin taas pikapikaa Lillehammerissa myohaan eilen illalla. Siella on kevat aina pari viikkoa pitemmalla kuin meilla.

Tassa matkalla Vingromin kirkko:


Nain vihreita olivat pellot Mjøsan rannalla:


Ja koivut olivat siella jo isolla hiirenkorvalla:


Voi tata ihanaa hentoa vihreytta! Kunpa tama aika kevaasta olisikin paljon pitempi...

Pieni potilas

Tama pienokainen sai vahan rankan alun elamalleen eilen. Se syntyi peratilassa ja oli kamalan iso. Tana aamuna se makasi puolielottomana karsinassaan aitina ja siskonsa kanssa. Sisko on ihan huippukunnosa. Tama raukka ei ilmeisesti ole jaksanut imea maitoa.

Nyt yritan saada sita eloon antamalla lehman ternimaitoa ja e-vitamiinia. Olin jo tunnin lampolassa, vaan en jaksanut olla siella pitempaan, vaan kannoin pienen keittion lattialle toipumaan... Olenhan mina naita heratellyt ennenkin eloon. Yhden "varman" kuoleman sain loppuviikosta estettya. Vaan aina niita osa menehtyy kumminkin. Ja siina on minulla sitten muutaman kyyneleen paikka. Eihan naita kai pitaisi surra, vaan mina herkkana teen niin kumminkin.

Mjøsa

Mjøsan jaat ovat nakojaan lahteneet.

Kavin tanaan pikaisesti Lillehammerissa ja nappasin ajaessa taman kuvan. Tie on yli 3000km pitka Europavei 6, joka lahtee pohjoisesta Kirkenesista ja jatkuu lapi koko Norjan ja paattyy Ruotsin etelakarkeen Trelleborgiin.

Mjøsa on taas Norjan suurin sisavesi eli jarvi. Se on 365 neliokilometrin kokoinen ja 117 km pituinen. Syvimmillaan se on kaikuluotainmittausten mukaan yli 500m. Lillehammerin kaupunki sijaitsee aivan Mjøsan pohjoispaassa. Mjøsan vesi on ollut kovin likaista ja saastutettua kaikenlaisista ymparistomyrkyista. Mutta puhdistustoimet ovat tuottaneet tuloksia ja vesi alkaa tulla jalleen terveeksi.

Vapunpaivan aamua - ja vihdoinkin kunnon kevat!

Taksi paivaksi on luvattu kevaan lampoennatyksia ainakin taalla meidan nurkilla. Mikas sen mukavampaa!

Kavelin pihalla aamuvarhaisella lampolan reissulla. Linnut laulavat ja taivas on ihanan sininen. Rakastan tata aikaa kevaasta kaikkein eniten kaikista vuodenajoista. Tiesitteko muuten, etta saamelaisilla on kahdeksan vuodenaikaa? Onkohan tama nyt viela talvi-kevatta vai kevatta? Ei ainakaan kevat-kesaa...



Nuoret lammasneidot, joilla ei ole karitsoja, paasivat eilen ulos. Eihan siella vihreaa ruohoa viela ole, mutta varmasti maistuu rehukin paremmalta ulkoilmassa.

Aamuvarhaisella lampolassa

Mitahan se tuokin tuli tuohon herattelemaan...


Ja me vaan nukutaan ja kerataan voimia tulevia koetuksia varten.



Maitoa nam, mulle tulikin nalka.


Ihan sama kenenka aidin kyljessa sita makoilee, kunhan on vaan lamminta ja mukavaa.


Lastenhoito on rasittavaa puuhaa...



Nukutaan viela vahan...

Vaan katsokaas mita loysin pihalta asken lampolasta tullessa:

Nato harjoittelee

Meidan vuorilla on useamman kerran vuodessa Natolla harjoituksia.

Asken saikahti kuopus kavereineen ulkona isoa lentokonetta (olisiko ollut pommikone), joka harjoitteli kai lentamista vuorien valissa tutkalta turvassa. Jos olisi ollut kamera kasilla, niin olisin voinut melkein ottaa lahikuvan koneesta olohuoneen ikkunasta (vielakin harmittaa, etten sita kuvaa saanut). Siis se lensi todella matalalla. Myos havittajakoneet ja helikopterit ovat valista jokapaivaistakin "herkkua".

Talvisin taalla kay monen maalaisia sotilaita harjoittelemassa hiihtamista ja selviytymista talvisissa, arktisissa oloissa.

Afganistanissa kuoli vastikaan yksi norjalainen sotilas. Taalla nousee aina valilla keskustelua siita, miksi norjalaisia sotilaita lahetetaan sota-alueille.

Omat poikani ovat edelleen Suomen kansalaisia...

Karitsaista viikonloppua

Tana viikonloppuna olemme siirrelleet karitsoja aiteineen isompiin aitauksiin. Pienokaisia alkaa olla jo muutama kymmenen. Aika kuluu "rattoisasti" lampaita hoidellen. Viela tama menee, mutta viikon ja kahden paasta tekee varmaan mieli pistaa hanskat naulaan (ainakin edellisina vuosina on nain ollut). Sitten odotellaan vaan, etta saadaan kaikki metsiin kesalaitumille.



Kymmenen maissa illalla lampolasta tullessa aurinkokin alkoi jo painumaan vuoren taakse.

Haaste

Marjut haastoi minut kertomaan, etta mista minut tuntee:

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

Tassa minun tuntomerkkejani:

1. En taida lahtea postilaatikollekaan ilman, etta olisin sipaissut huulipunaa tai -kiiltoa.

2. Tukka pysyy tummana, kun muistan savyttaa sen kerran kuussa. Muussa tapauksessa on ohimot harmaana.

3. Olen kehittanyt oman norjankieleni. Se on yleensa ymmarrettavaa, mutta joskus kaytan kuulemma sanoja, jotka eivat ole norjaa...

4. Tutussa seurassa puhun paljon, mutta olen myos todella hyva kuuntelemaan. Vieraassa seurassa haluan ensin kuunnella, mita muilla on sanottavaa.

5. Harmaalla Volvo V40:lla hurauttelen sinne tanne. Pidan autolla ajamisesta. Ajan siis paljon.

Taman saa tasta napata eteenpain se joka haluaa.