Gjøvik Mjøsan rannalla

Kävimme tänään Gjøvikissä, jonne on meiltä noin tunnin ajomatka. Käyn siellä aina silloin tällöin milloin mistäkin syystä. Kiropraktikollani on siellä vastaanotto, siellä on sairaala (tosin yleensä käytän Lillehammerin palveluja) työn takia käytän asiakkaita Gjøvikissä poliisilla, väestörekisterissä, siellä on isompi ostari kuin Lillehammerissa jne. Mutta tunnen kaupunkia todella huonosti.

Tänään oli tyttärelläni, joka on mukana eräässä poliittisessa nuorisojärjestössä, koulutusta Gjøvikissä iltapäivällä. Koska sunnuntaina oli erityisen hankalaa päästä sinne meiltä bussilla (milloin ei olisi hankalaa...), niin jouduimme ajamaan hänet sinne autolla. Odotteluajan käytimme hyväksi ja kävelimme kilometritolkulla ja samalla pääsin tutustumaan kaupunkiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Kävelimme mm Mjøsan rannalla, venesatamassa. Siellä oli kahviloita ja baareja, joita en tiennyt olevankaan. Kesällä siellä varmaan kuhisee elämää. Ilma oli kaunis ja penkeillä istui nytkin ihmisiä, vaikka kaikki paikat eivät olleet vielä auki.

Mjøsan vesitilanne on huono ja kuten kuvasta näette, niin veneitä ei voi ainakaan vielä laskea vesille... Huono vesitilanne johtuu kuulemma kylmästä keväästä. Lumet vuorilla eivät ole vielä sulaneet. Ehkäpä tulevan viikon lämpimät nostavat vedenpintaa. Mjøsan vettä lasketaan kuivasta huolimatta pois, joten sekään ei tee tilannetta paremmaksi.

Tässä katoksessa "asuu" Mjøsan ylpeys Skibladner, joka on maailman vanhin edelleen käytössä oleva höyryllä toimiva siipirataslaiva. Kesällä sillä pääsee ajelemaan reittiä Hamariin, Moelviin ja Lillehammeriin. Siellä voi myös kuulemma järjestää juhlia, kuten häitä.

Tuolla se sisällä on, piippu vain näkyy. Kun vesi on näin alhaalla, niin ei laivakaan nouse tuon ylemmäs.

Tämmöinen kuva Mjøsan valkoisesta joutsenesta oli maalattu erään rakennuksen ulkoseinälle:

Kävimme myös juna-aseman puistossa, jossa on yksi viidestäkymmenestäkolmesta 22. heinäkuuta 2011- muistomerkistä Utøyan uhrien muistoksi. Jokainen paikkakunta, jossa on uhreja, sai tämän muistomerkin. Nimettömänä säilynyt lahjoittaja antoi rahat näihin taideteoksiin.

Muistomerkin vieressä on kukka-asetukset ja penkki hiljentymistä varten.

Gjøvikin juna-asena on 1900-luvun alusta. Hieno rakennus. Mutta junaliikenne on paljon huonompi kuin Lillehammerista, vanhat ja harvemmin kulkevat junat.

Kävelimme myös Gjøvik gård nimisessä paikassa, jossa on vanhoja rakennuksia ja iso puisto. Paikka on vanha tila (nykyisin keskellä kaupunkia). Siellä on kaikenlaisia tapahtumia erityisesti kesällä. Ja mukava pieni kahvila vanhassa talossa. Siellä kävimme vähän herkuttelemassa :).

Mukava kevätpäivä ulkoilmassa. Ja tyttökin oli tyytyväinen koulutukseensa, vaikka joutuikin istumaan monta tuntia sisällä.

Hyvää vapunaattoa muuten! Täällä sitä ei sen kummemmin taida juhlia muut kuin lukion kesällä lopettavat.