maanantai 15. maaliskuuta 2010

Tilannekatsaus lampolassa

Lampolan tädit alkavat olla jo aika mukavassa kunnossa. Mutta nythän ne vasta viimeisen kuukauden aikana pulskistuvat pahiten. Mutta elämä on kovin rauhoittunut. Kohta keritään paksu talvivilla pois ja sitten vaan kasvatellaan mahoja huhtikuun puoliväliin.



Jokainen lammas on oma persoonansa. En minä jokaista laumasta tunne hyvin, mutta muutamista on tullut kyllä hyviä kavereita. Tässä esimerkiksi Bruna, joka on jo vanha täti ja viettänee ilmeisesti viimeisen kesänsä metsissä tänä vuonna :(. Hän on kovin lempeä luonteeltaan ja tykkää, kun sitä rapsutellaan korvan takaa.


Tässä on muutama meidän nuorista neidoista, joille ei vielä tänä keväänä ilmeisemmin tule karitsoja.




Iltataivas oli taas kauneimmillaan:


19 kommenttia:

  1. Minkas ikaisina lampaat tosiaan saavat ensimmaisen vauvan? Onko kaksosia paljon?

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo meidän mammojen masut:) Onko 2 vuotias lammas liian vanha ensisynnyttäjäksi? Ajattelin voisiko meidän lampaat saada vielä ensi keväänä karitsoja.

    VastaaPoista
  3. Ovat nuo vain niin herttaisia.Minäkin tuollaisia mielelläni rapsuttelisin

    VastaaPoista
  4. Voi että - siitä on sitten vuosi kohta hurahtanut kun kirjoitit edellisestä karitsoimisesta (sanotaankos se noin?)... sitten teillä on taas paljon hommaa pikkuisten kanssa...

    VastaaPoista
  5. Söpöjä noi lampaat! Kauanko ne on raskaana? Vai kantavina, vai mitä ne nyt on :-)

    VastaaPoista
  6. On niilä jo aika isot masut. Näytäthän sitten lapsosista kuvia.

    VastaaPoista
  7. Anu, kylla viime kevaan karitsat voivat saada omia karitsoja. Toivomme kaksosia ja niita onkin yleensa eniten. Ykkosessa on liian vahan tyota emolle, kaksoset ovat sopivat, kaikki sen yli menevat ovat liikaa.

    MaMMeli, yleensa olisikin paras odotella kaksivuotiaaksi. Viime vuoden karitsat ovat yleensa liian pienia ja synnytys voi olla vaikea.

    Soile, lampaat kantavat noin 4,5 kk.

    VastaaPoista
  8. Lampolassa olisi kiva käydä rapsuttamassa lammasrouvien korvantakusia.

    VastaaPoista
  9. Jotenkin upeeta ja herkkaa kun tietaa sinun siella hoitelevan lampaita!
    'Elamassa' kukaan tutuista ei tee elainten kanssa toita...
    Lampaat on mun suosikkeja! :)

    BLOGitse

    VastaaPoista
  10. BLOGitse, ennen tanne muuttoa ei minulla ollut aavistustakaan lampaista, eika juuri muistakaan elaimista. Lampaan olin nahnyt varmasti vain kuvassa...

    Vaan nain sita vaan kaupunkilaistyttokin oppii kaikenlaista pakon edessa ;).

    VastaaPoista
  11. Mukavia lammaskuvia. Niiten kanssa vuodenajat kulkee kait omia polkujaan... villat ja karitsat jne. Se on varmasti mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  12. En ole tiennytkään, että kaksoset ovat se kaikkein ideaalisiin hoidettava lampaille. Kiva oppia uutta :)

    Minä voisin tulla mielelläni kylään vähän rapsuttelemaan lampaita.. :)

    VastaaPoista
  13. Kuinka vanhaksi lammasrouvia yleensa pidetaan? Tuleeko ikava paatos lopulta ian mukaan, vaiko siksi etta ei tule enaa tiineeksi/ on sairas yms?

    VastaaPoista
  14. Anu, kahdeksan vuotias alkaa olla jo vanha. Mutta meilla on muutamat pidetty kymmenvuotiaiksikin. Vanhennuttuaan lampaat menettavat hampaita ja silloin ruohon repiminen on todella vaikeaa ja sehan on lampaan paaruokaa. Talloin ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin teurastus.

    VastaaPoista
  15. Kiitos viestistäsi, kyllä minä pärjään!

    VastaaPoista
  16. Tuohan on janna juttu! Meilla oli kotona lehmia, ja niilla ei kylla tietaakseni hampaat pudonneet. Oppia ika kaikki.

    VastaaPoista
  17. Teilläkin näyttää kevät vielä antavan odottaa itseään. Miten kauan teillä lumet siellä yleensä pysyy? En oikein tiedä missä päin asutte mutta Norja on niin pitkä maa että varmaan vaihtelee paljon sielläkin.

    Söpöjä bääbäitä :)

    VastaaPoista
  18. Mila, kylla lumet yleensa paasiaisen jalkeen (oli se sitten missa vaiheessa kevatta hyvansa) alkavat sulamaan kovaa vauhtia. 17.mai, Norjan kansallispaiva, on lumeton meidan korkeudella (Lillehammer).

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.