Nyt alkaa kevät!

Huhtikuu jo puolessa välissä ja kevättunnelmat ovat olleet kovin kaukana näistä ilmoista. Kovia (10 asteen) yöpakkasia on ollut koko ajan. Ja vaikka aurinko on päiväsaikaan paistanutkin, niin lämpötilat eivät ole juuri edistäneet lumien sulamista. Mutta jos ihan oikeasti ajatellaan, niin tämä kai se on enemmän normaalia näillä korkeuksilla.

Mutta tästä päivästä alkaen näyttäisi säätiedotuksen mukaan asiat muuttuvan. Päivisin on luvattu kunnon lämpöasteita (noin viisi) ja yöksi vain pari-kolme pakkasta. Ja parina päivänä on satanut märkää lunta. Niinkuin nyt tänäkin aamuna.

Vaan tästä se alkaa. Näkymä ikkunasta klo 07.00. Lunta satelee ja kovin on harmaata.

HUOM! Okeassa sivupalkissa olisi kysely. Käypäs vastaamassa.

Perjantai-illan uusi herkku

Löysin kaupasta tämmöistä:

Onko tuttu, saako Suomesta?

Aika mahtava vaihtoehto naksuille ja muille naposteltaville. Ohuita hapankorppumaisia kolmioita seesamin- ja pellavansiemenillä. Maistelin tuorejuustolla. Vaan maistuu varmaan dipinkin kanssa.

Oikein hyvää viikonloppua. Perjantai ei ole tullut koko talvena niin tarpeen kuin tänään. Jee!

Työmatkalla Trondheimissa

Maanantai ja tiistai sujahti työn merkeissä Trondheimin kaupungissa. Ja täytyy todellakin sanoa, että töitä tehtiin ja turismi jäi kokonaan kokematta.

Reilun viiden tunnin junamatkakin sujui töitä tehden. Meille oli varattu mennen tullen oma osasto junassa. Näin saimme tehtyä ryhmätöitä jne. Mutta onneksi matkan varrella oli kauniita maisemia ylittäessämme Dovrefjellet eli Dovren vuoriston. Tässä muutama surkea kuva junan ikkunasta otettuna mahtavista tunturimaisemista:

Trondheimissa asuimme Rica Nidelven hotellissa. Voin kyllä suositella. Sijaitsee aivan keskustassa ja hotellin aamiainen on valittu useampana vuotena Norjan parhaimmaksi hotelliaamiaiseksi. Eikä syyttä! Söimme hotellissa myös maanantai-illan päivällisen ja tiistaina lounaan ja ruoka oli todella mahtavan hyvää.

Hotellihuone oli tyylikäs ja minulla oli ikkunasta näkymä Nidelvenille (kaupungin halki kulkeva joki).

Tiistaipäivän käytimme vierailuihin Trondheimin læringssenterin eri osastoihin. Vaihtaminen paikasta toiseen taksilla oli ainut hetki, jolloin ehdin nähdä pikkuisen kaupunkia.

Nidarosdomenin keskiaikaisen katedraalin olisin rhdottomasti halunnut nähdä paremmin...

Nidelvenin rantaa olisin halunnut kävellä ja ihailla tyypillisiä Trondheimin värikkäitä puutaloja...

Kotimatka sujui junassa hiukan lepäillen (ja kovasti matkapahoinvointisena... en ollut ainut). Olisi pitänyt tehdä töitäkin. Se jäi valitettavasti minun osaltani minimiin. Tässä Oppdalin asema. Oppdalissa on Norjan suurin alpiininen laskettelukeskus.

Ja vielä yksi vuorenhuippu kotimatkan varrelta. Älkää kysykö, että mikä ja missä...

Tänää alkaa sitten kohta arki toisen työni kanssa. Olemme aloittaneet LEAN-projektissa maanantaina uusien työpaikkojen sisäänajamisen ja menen nyt mukaan vähän kesken kaiken. Huh huh, olisi ollut mukava työstää vähän opintomatkan tunnelmia ensin...

Mutta mukavaa keskiviikkoa!

Ulkosuomalaisten koti-ikävää

Useampi ulkosuomalainen on nyt viime aikoina kirjoittanut kaipuusta Suomeen. Yksi heistä teki haaveesta totta ja on nyt tekemässä muuttoa takaisin kotimaahan tämän kuun aikana (vilkutuksia Kalamuijalle). Moni kaipaa perhettä, ystäviä, kulttuuria, säätä, ruokaa ja kaikkea siltä väliltä. Mietiskelin, että johtuuko kaipaus osaltaan juuri nyt keväästä ja lähestyvästä kesästä. Suomalainen kesähän mökkeilyineen ja aina paistavine aurinkoineen on ainutlaatuinen elämys. Useimmilla on lomaa ja ehditään olla yhdessä perheen ja ystävien parissa.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, etten kaipaa yhtään minnekään. Koti on täällä. Tottakai kaipaan lähisukulaisia, mutta heihinhän saa yhteyden kätevästi Skypettämällä. Toista se oli aikoinaan, kun kirjeitä kirjoiteltiin ja postin kautta läheteltiin... Sitten tuli kännykät ja halvemmat puhelinyhteydet. Ja nykyiset tietokoneyhteydet ovat tehneet maailmasta pienen ja välimatkoista lyhyet. Ja pääseehän siellä Suomessa käymään tarpeen tullen.

Minulla vaikuttaa varmasti sekin, että lapset alkavat olla jo aikuisia. Yksi on jo työelämässä täällä ja toinen opiskelujen loppusuoralla. Hänelläkin työelämä pian kutsuu ja se vienee muualle kuin Suomeen. Nuorin on syntynyt täällä ja tuntee olevansa enemmän norjalainen kuin suomalainen.

Työelämässä olen saanut rutkasti enemmän mahdollisuuksia täällä kuin Suomessa olisin ikinä saanut. Siellä saavutin oman alani "urahuipun" yllättävän nopeasti. En usko, että saisin Suomesta enää näin vanhana mitään mielenkiintoisia työtarjouksiakaan. Täällä tuntuu yhtä ovea kiinni laittaessa avautuvan uusia, paljon mielenkiintoisempia ovia koko ajan. Ja tässä iässä koen, että työssä on tärkeintä uudet haasteet ja uusien asioitten oppiminen.

Joku kysyi, että mitäs sitten, kun viimeinenkin lapsista alkaa olla omillaan. Oi, minulla olisi haave lähteä auttamaan vapaaehtoistyöhön tyttöjä vaikka Nepaliin. Tai jonnekin muualle. Eli minulla ei ole vielä ainakaan ulkomailla asumisen kiintiö täynnä missään mielessä ;).

Mitäs mieltä te muut olette asiasta? Olenko ihan masentava ihminen, kun koen asian näin "kaikkien" muiden kaipaillessa Suomeen?

Täällä ei oikein tuo kevät edisty...

Lemmikkieläimen vaikutus terveyteen

Muistin tuossa kissaa paijatessa lukeneeni eläinten positiivisesta vaikutuksesta ihmisten terveyteen. Esimerkiksi kissan tai koiran silitys saa kuulemma aikaan samanlaista hyvänolon tunnetta kuin joillekin liikunta. Eli endorfiineista olisi siinäkin kysymys.

Olen myös lukenut terapiakoirien käyttämisestä vanhainkodeissa ja psykiatrisilla osastoilla. Vanhukset juttelevat mielellään koirien kanssa. Koiran läsnäolo rauhoittaa levotonta ja virkistää masentunutta.

Jossain tutkimuksessa taas mainittiin koirien läsnäolon laskevan korkeaa verenpainetta ja hidastavan nopeaa pulssia. Myös vaikutusta uniongelmiin, päänsärkyyn, masentuneisuuteen, rentoutumiseen ja ruuansulatukseen on huomattu esiintyvän. Siinäpäs lääke yhteen jos toiseenkin vaivaan!

Oletko sinä huomannut eläinten tervehdyttävän vaikutuksen?

Tässä kaksi meidän terapiaeläimistä:

Lempeä Ebba

 ja

Katti Kamala

Viimeistä viedään

Näin on pääsiäinen lopuillaan ja huomenna alkaa taas arki. Tosin minulla on vielä vapaata huomennakin ;).

Huhtikuussa ei ole sitten ylimääräisiä vapaapäiviä, mutta jo ensi viikolla on tiedossa kahden päivän opintomatka töistä Trondheimiin! Ja toukokuu on sitten kovin repaleinen kaikenmaailman pyhäpäivien vuoksi. Ja sitten ollaankin jo kesäkuussa. Mihin tämä aika menee? Elämiseen tietysti!

Tältä näytti täällä tänä aamuna:

Pääsiäislilja vetelee viimeisiään. Vaan yatzia on pelattu useaan otteeseen.

Tämän orkidean sain eilen lahjaksi yhdestä käännöshommasta, kun en vastaanottanut rahaa. 

Kissa lämmittelee uunin vieressä aamu-ulkoilun jälkeen.

Appelsiinit alkavat olla vähissä. Ja pääsiäismuna on tyhjennetty namuista viimeisen kerran tänä aamuna.

Palovarotin alkoi piiputtamaan aamulla. Patterinostoon siis. 

Nämä pikkuvarpaat palaavat sohvalta kouluun huomenaamulla.

Lahjaksi saatu valtava konvehtirasiakin tyhjentyi.

Tätä helppoa omenakakkua teen toistekin. Tein kaksi pääsiäisen aikaan. Oli namia kermavaahdon kanssa.

Hyvää alkanutta huhtikuuta! Jospa se tästä vielä kunnon kevääksi muuttuisi.

Onpahan eroa!

Viime vuonna ei ollut pääsiäisenä lunta ollenkaan. Tässä kuva 27. maaliskuuta 2012.

Ja tässä vertailtavaksi kuva tältä aamulta eli 31. maaliskuuta 2013.

Ulkoilua

Taas ladulla omissa maisemissa. Laiskuutta en jaksa ajella autolla tuohon pienen matkan päähän paremmille. Aurinko hellii ja hiihtokelit ovat paremmat kuin koko talvena. Kyllä on pääsiäislomalaisilla tuuria ilmojen suhteen.