Olisiko sinulla tilaa jouluaaton pöydässä vielä yhdelle vieraalle?

88-vuotias Reidun laittoi Aftenposteniin hiljattain ilmoituksen:

Eli "Perheetön yksinäinen leski toivoo seuraa jouluaattoiltana. Maksan hyvin."

Reidun on saanut yli 50 kirjallista tarjousta jouluaattoseurasta. Ilmoitus kosketti varmaan vielä useampaa, sillä asiasta on kirjoitettu lehdissä ja uutisissakin juttu on ollut esillä jo useampaan otteeseen.

Jouluhan on perhekeskeinen juhla. Niille, joilla ei ole perhettä tai ovat muuten yksinäisiä, voi joulunpyhät muodostua todella vaikeaksi ajanjaksoksi.

Ottaisitko sinä vieraan (tai tutunkin) yksinäisen ihmisen viettämään jouluaattoa perheesi kanssa?

Oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

Mietteitä marraskuun lopun sunnuntaiaamuna

Pitkän lämpimän ja sateisen kauden jälkeen aikoo talvi taas yrittää tiukentaa otettaan. Yöllä on ollut lähemmäs kymmenen pakkasastetta. Puut ovat saaneet kauniin kuurapeitteen. Parempi näin. Ainainen vesisade ja pimeys alkaa jo väsyttämään. (Nukuin eilen melkein kymmeneen!!! En koskaan nuku seitsemää pitempään.) Tulevalle viikolle on luvattu lumisateitakin taas. Entiset ovat jo melkein kokonaan sulaneet, kuten kuvasta näette.

Viikon päästä on sitten ensimmäinen adventti ja joulutähti täytyy etsiä ikkunaan. Ja millainenhan oli meidän adventtikynttiläteline... Lilan värisiä kynttilöitä en ole vielä ostanut. Kohta ne varmaan loppuu jo kaupoista. Lilahan on täällä adventin väri. Jouluaatoksi vaihtuvat kynttilät punaisiksi.

Norjaiset perheenemännät aloittavat joulusiivoukset jo marraskuussa. Joka ikinen paikka kuurataan putipuhtaaksi keittiön kaapeista lähtien (viettääkö teistä joku joulun keittiönkaapeissa???). Ja suurin osa joululahjoista pitäisi olla jo tässä vaiheessa ostettuina. Joku FB:ssa kehuikin jo olevansa valmis joululahjaostoksien kanssa viime viikolla... Moni on käyttänyt marraskuun pimeät illat joululeivonnaisten paistamiseen. Pakastimet ovat täyttyneet sen seitsemästä sortista (kromkaker, smultringer, sandkaker, goro, julekaker, kransekaker, lefser...). Useimmiten kuulemma tosin käy, että niitä heitellään sitten helmikuussa roskiin, kun kukaan ei ole jaksanut syödä kaikkea.

Vaan meillä on toisin :). Siivoan ihan tavallisen pikasiivouksen joulun alla. Meillä ei pysy paikat siistinä kumminkaan. Joululahjat ostetaan sitten ihan joulun alla. Saa rauhassa panikoida kauppakeskuksissa silloin tai olla panikoimatta ja nauttia kauppojen joulutunnelmasta. Ja isäntä on jo vuosikausia sitten tajunnut, että joululeivonnaiset on paras tilata eräästä kotileipomosta.

Minä olen vuosien kuluessa kehittänyt itselleni rennon asenteen joulun valmisteluihin. Mitäs sitä stressaamaan. Tuleehan se joulu kumminkin.

Ebba-mor on vuorostaan sisällä sosiaalisoitumassa.

Kesä ♥

Ninni Mintun helminauhasta muisti minua tällä kesäisellä haasteella, jonka mielelläni otan vastaan tänne harmauteen ja sateeseen :).

Kuuden kuvan kera pitäisi palata menneeseen kesään. Oletteko valmiita?

Toyan pennut olivat kuukauden ikäisiä toukokuun lopulla.

Kesäkuun alussa pääsivät heposet laitumelle.

Vuoren valloituksella oli silloinkin sumua.

Loman alkajaisiksi kävimme Kielin risteilyllä.

Heinäkuussa syntyi Birgit.

Elokuussa syötiin piirakoita Joensuun torilla.

Oli mukava muistella kesää kuvien parissa. Kukahan teistä haluaisi esitellä muutamalla kuvalla mennyttä kesäänsä? En laita nimiä tähän, mutta toivon jonkun tämän tästä nappaavan eteenpäin ja kertovan kommentissakin asiasta, niin päästään katselemaan :).

Nyt valmistelemaan töihin lähtöa. Hyvää viikonloppua!

Joulua ilmassa

Kävin pitkästä aikaa verenluovutuksessa :). Valitsin palkkioksi tämän vuoden Muumi-joulumukin. Eikö olekin ihana?

Lillehammerin Strandtorgetkin(ostari) oli jo pukeutunut jouluasuun ja pääoven vieressä olevat puut olivat saaneet jouluvalot.

Pitkä, kylmä maa lähes ilman ihmisiä

Etsiessäni alkusyksystä materiaalia netistä opetustyöhöni, löysin mielenkiintoisen jutun. Norjalainen professori, sosiaaliantropologi ja kirjailija Thomas Hylland Eriksen on kirjoittanut kirjan: "Et langt, kaldt land nesten uten mennesker". Netissä löytyy koonaisuudessaan kirjasta kappale "Näkymätön kulttuuri" (norjaksi).

Kirjailija kertoo, että mikään kurssi tai koulu ei opeta maahanmuuttajille sitä, jonka voi oppia vain omakohtaisten kokemusten kautta. Hän puhuu yhteisestä todellisuudesta, jota ulkopuolisten on vaikeaa ymmärtää.  Monesti siinä todellisuudessa elävät eivät tajua sitä itsekään, vaan pitävät sitä luonnollisena osana elämää.

Norjalaisia kansallisia symbooleja (tyypillistä norjalaista/typisk norsk), jotka kuuluvat norjalaiseen todellisuuteen, on useita. Artikkelissa mainitaan luonto, maanviljelijä ja kylä, Norjan lippu, koulu, massamedia ja yhteiset kokemukset, ateriat, kuppi kahvia, ystävyyssuhteet.

Integroituminen uuteen maahan vaatii paljon omia kokemuksia norjalaisesta kulttuurista ja varsinkin juuri näistä tyypillisistä norjalaisista asioista. Niistä on vaikea päästä osalliseksi, jos ulkomailta tänne muuttaneet  eivät halua/pysty osallistumaan norjalaiseen arkeen. Meille norjalaisen puoliskon omaaville tulee kulttuuri helpommin tutuksi kuin kokonaisina perheinä tänne muualta muuttaville. Heille pitäisi löytää "kulttuurinvälittäjiä" ja avustajia, joiden avulla integroituminen sujuisi nopeammin.

Kysymyksiä teille, jotka ette asu synnyinmaassanne:
Kuinka sinä olet integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
Mitkä asiat ovat edistäneet/estäneet integroitumistasi?
Tunnetko olevasi tarpeeksi integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
Kuinka pitkän ajan jälkeen tunsit olevasi "kotonasi" uudessa kotimaassasi?
Mitkä asiat ovat/ovat olleet helppoja/vaikeita?

Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitänne :).

Näin talvista oli matkalla Lillehammeriin tänään iltapäivälla:

Leipä se miehen tiellä pitää

Yllätän itseni joka viikko entistä paremman makuisella ruisleivällä. Ja ulkonäkökin on kauniimpi joka kerta. Tässä eilisiltaiset tekeleet:

Leivotko sinä jotain viikonlopuksi?

Uusi kaveri

Aikaisemmin en koskaan kuunnellut radiota autossa. Työ päiväkodissa oli aikamoista kiljunnan kuuntelemista päivät pitkät, joten kotimatkan halusin aina ajella rauhassa. Nyt on työmatka pidentynyt viidestä minuutista pariinkymmeneen ja työ on aika paljon hiljaisempaakin. Niinpä autoradiollekin on tullut käyttöä. Kuuntelen uutisia ja puheohjelmia, jonkun verran musiikkiakin.

Muutama kuva tämänaamuiselta työmatkalta. Menin vasta kymmeneen, joten aurinko paistoi jo kauniisti.

Tiistaina oli vapaata ja aurinko paistoi onneksi silloinkin. Toya ja Ebba tykkäsivät raikkaasta aurinkoilmasta.

Samoin Elsa.

Ja huomenna on sitten se viikon paras päivä! Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Tonnikalakastike pastalle

Tämä on todella hyvää. Ja helppoa ja nopeaa valmistaa.

purjo
purkki tonnikalapaloja öljyssä
fetajuustoa pieninä paloina
creme fraiche-purkki
jauhettua mustapippuria

Kuullota purjorenkaita tonnikalapurkin öljyssä. Lisää siihen tonnikala, creme fraiche, fetajuusto ja pippuri. Keittelet hetken pienellä lämmöllä.

Tarjotaan esim tagliatellen kanssa. Nam!