Aamuvarhaisella lampolassa

Mitahan se tuokin tuli tuohon herattelemaan...


Ja me vaan nukutaan ja kerataan voimia tulevia koetuksia varten.



Maitoa nam, mulle tulikin nalka.


Ihan sama kenenka aidin kyljessa sita makoilee, kunhan on vaan lamminta ja mukavaa.


Lastenhoito on rasittavaa puuhaa...



Nukutaan viela vahan...

Vaan katsokaas mita loysin pihalta asken lampolasta tullessa:

Nato harjoittelee

Meidan vuorilla on useamman kerran vuodessa Natolla harjoituksia.

Asken saikahti kuopus kavereineen ulkona isoa lentokonetta (olisiko ollut pommikone), joka harjoitteli kai lentamista vuorien valissa tutkalta turvassa. Jos olisi ollut kamera kasilla, niin olisin voinut melkein ottaa lahikuvan koneesta olohuoneen ikkunasta (vielakin harmittaa, etten sita kuvaa saanut). Siis se lensi todella matalalla. Myos havittajakoneet ja helikopterit ovat valista jokapaivaistakin "herkkua".

Talvisin taalla kay monen maalaisia sotilaita harjoittelemassa hiihtamista ja selviytymista talvisissa, arktisissa oloissa.

Afganistanissa kuoli vastikaan yksi norjalainen sotilas. Taalla nousee aina valilla keskustelua siita, miksi norjalaisia sotilaita lahetetaan sota-alueille.

Omat poikani ovat edelleen Suomen kansalaisia...

Karitsaista viikonloppua

Tana viikonloppuna olemme siirrelleet karitsoja aiteineen isompiin aitauksiin. Pienokaisia alkaa olla jo muutama kymmenen. Aika kuluu "rattoisasti" lampaita hoidellen. Viela tama menee, mutta viikon ja kahden paasta tekee varmaan mieli pistaa hanskat naulaan (ainakin edellisina vuosina on nain ollut). Sitten odotellaan vaan, etta saadaan kaikki metsiin kesalaitumille.



Kymmenen maissa illalla lampolasta tullessa aurinkokin alkoi jo painumaan vuoren taakse.

Haaste

Marjut haastoi minut kertomaan, etta mista minut tuntee:

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

Tassa minun tuntomerkkejani:

1. En taida lahtea postilaatikollekaan ilman, etta olisin sipaissut huulipunaa tai -kiiltoa.

2. Tukka pysyy tummana, kun muistan savyttaa sen kerran kuussa. Muussa tapauksessa on ohimot harmaana.

3. Olen kehittanyt oman norjankieleni. Se on yleensa ymmarrettavaa, mutta joskus kaytan kuulemma sanoja, jotka eivat ole norjaa...

4. Tutussa seurassa puhun paljon, mutta olen myos todella hyva kuuntelemaan. Vieraassa seurassa haluan ensin kuunnella, mita muilla on sanottavaa.

5. Harmaalla Volvo V40:lla hurauttelen sinne tanne. Pidan autolla ajamisesta. Ajan siis paljon.

Taman saa tasta napata eteenpain se joka haluaa.

Suomalainen finaaliin Norjan talenteissa!

Suomalainen diablo-taituri Aaro Kontio teki sen, johon mina en uskonut. Han meni kirkkaasti finaaliin Norske Talenter-ohjelmassa. Tuomarit kehuivat hanet maasta taivaisiin. Ja katsoja aanestyksessa han sai illan parhaat pisteet.

Tassa VG:n juttu illan finaaliin lahtijoista.

Karitsan elamaa

Karitsoitten ollessa vuorokauden tai kahden vanhoja, siirretaan ne aidin kanssa synnytyskarsinasta yhteiseen karsinaan muitten karitsoitten ja heidan aitien kanssa. Tilanne on useimmiten vahan sekava kaikille. Aidit huutavat lapsiaan ja haistelevat kaikkia karitsoja. Karitsat huutavat aitejaan. Lammasaidit pukkailevat toisten karitsoja ja mina sydan sykkyralla aina seuraan kuinka siina kay. Yleensa kaikki menee hyvin. Onneksi.

Kevaan kuohuja

Postilaatikon takana on tama puronen, joka kuohuu kovastikin nain kevaalla lumien sulaessa.

Yksi karitsa lisaa

Tassa on sitten ensimmainen ihan omasta takaa. Vanha lammasemo sai vaan taman. Mutta tama onkin iso! Tassa alemmassa kuvassa aidin kanssa:


Tassa otetaan sitten ihan vaan rennosti ennen synnytysta. Lampaitten elaman tahti laantuu ennen synnytysta. Olo on varmaan raskas ison mahan kanssa ja silloin on mukavinta vaan kollotella ja kayda valilla syomassa. Meidan lampaat ovat jatkuvassa ruokinnassa eli heinaa on koko ajan tarjolla.