tiistai 26. heinäkuuta 2011

Menossa mukana jälleen

Sunnuntaiaamupäivästä iski taloomme salama siihen malliin, että netin linjan boksi lensi pitkin lattioita. Onneksi ei syttynyt palamaan, sanoi korjaaja äsken...

Olen miettinyt, että ehkäpä meitä vähän suojeltiinkin netin poistumisella. Perjantaista lähtien kun olimme joko liimautuneita telkkarin ääreen tai tietokoneen eteen. Nyt kun ei enää jaksanut katsoa uutisia telkkarista, alkoi tekemään jotakin muuta. Pääsin tosin nettiin kännykälläni, mutta se on aika hidasta ja vaivalloista minusta. Käytin sitä vain katsoakseni sähköpostit.

Eilen pidettiin täällä minuutin hiljaisuus uhrien muistoksi. Olin matkalla kiropraktikon luolta autolla ja pysäytin auton tien varteen kaikkien muiden tehdessä saman. Vaikuttavaa.

Illalla olisi ollut meidänkin kuntakeskuksessa muistokulkue. Mutta sinne emme menneet. Samanlaisia kulkueita oli varmaan joka kunnassa.

Olotila vaihtelee surusta vihaan. Varmaan meillä kaikilla täällä. Pienessä maassa tämmöisen sattuessa tulee jokaisesta sisar tai veli. Aivan kuin jokainen olisi menettänyt jonkun läheisen.

Maria Menan laulama "Mitt lille land" on kuulunut ja näkynyt telkkarissa moneen otteeseen.




7 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt pahemmin.Teillä tullaan vielä kauan puimaan tuota murheellista tapahtumaa. Tulee mieleen,että nyt Norja käy läpi vähän samanlaista mitä täällä on joskus käyty kun on ollut pahoja pommi-iskuja.

    VastaaPoista
  2. Ihan hirvittävä tapaus tämä koko NOrjan juttu. miten voi tälläinen päästä tapahtumaan. sitä vaan uskoo vahvasti ettei on turvallista olla ja elää, mutta ei se niin mene. tosi järkyttävää. sanoja ei oikein löydy kuvaamaan tunteita tätä tekijää kohtaaan:(

    VastaaPoista
  3. Olemme täällä seuranneet järkyttyneinä Norjan tapahtumia.

    VastaaPoista
  4. Meilläkin vietettiin työpaikalla hiljainen hetki eilen Norjan tapahtumien vuoksi. Kyllä se vaan pelko iskee täällä naapurimaassakin, kun uutisia seuraa. Kaikenmaailman roskalehdet mässäilevät jo aivan liikaa. On kamalaa selittää asiaa lapsille, kun lööpit toitottavat kamalia asioita kauppareissulla.

    Surullista ja julmaa. Mietityttää, mihin tämä maailma tulee vielä päätymään.

    VastaaPoista
  5. No onneksi ei tosiaan syttynyt palamaan. Meillä alkoi kerran käryämään ja siinä kyllä pelotti ottaa johtoa pois seinästä. Onneksi kuitenkin ehdimme vielä kärytessä ja paloa ei syttynyt.
    Norja puhuttaa kyllä nyt jokapuolella. Tosi surullista.

    VastaaPoista
  6. Olen niin pahoillani, miten voi joku olla noin julma? Sairasta...toivottavasti tämä raakalainen ei koskaan vapaudu vankilasta!

    VastaaPoista
  7. Maaseudulla nuo ukkoset tekevat tuhojaan paljon enemma,kuin kaupungeissa.Onneksi ei tullut tulipaloa.
    Kylla tuollainen kamala tapahtuma pysayttaa.Myös mina olen taalla aktiivisesti seurannut uutisia netista.
    Toivottavasti nyt pysayttaa maaratyt tahot niin,ettei tallainen ole jatkossa mahdollista.

    Voimia sinne.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.