Charlott ja Tiril

Ne, jotka eivät tapaa minua Facebookissa tai Instagramissa, eivät tiedäkään, että meille tuli alkuviikosta kaksi tämmöistä söpöläistä "sijaislapsiksi".

Siinä ne ovat: Charlott ja Tiril. Telemark-rotuisia lehmävauvoja. Ne tuli meille lypsykarjasta tuolta Valdresista. Nyt ne saavat elää meillä varaäitien kanssa, ilman mitään pulloilua. Ja sisaruksina ovat tietysti suurin piirtein saman ikäiset Drople ja Waldorf. Ihmeellisen hyvin tämä sijaisäitiys sujui. Siellä ne sulassa sovussa saavat maitoa kahdelta äidiltä. Jarlsbergeillä on tunnetusti kova maidontuotanto.

Waldorfista on tullut jo näin iso poika. Se ei oikein aluksi ollut kovinkaan innoissaan uusista sisaruksistaan ja osoitti mieltään vetäytymällä sivuun. Vaan nyt menee kaikki jo hyvin.

Minulla on taas tänään ollut opiskelupäivä korkeakoululla ja olen kuluttanut ahkeraan kirjaston penkkiä. Ensi viikko onkin meillä sitten hiihtolomaa niin töistä kuin koulustakin.

Oikein hyvää viikonloppua!

Lopultakin!

Tänä aamuna, kun ajelin Lillehammeriin korkeakoululle kukkulan yli, oli taivas kauniina aamuauringosta. Kyllä tuntui aika ihanalta taas pitkästä aikaa nähdä taivasta muunkin värisenä kuin harmaana. Vaan katsokaa noita lumivalleja tien varressa!

Ja ihan vaan pienellä kirjoitan tähän, että sain hyväksyttynä takaisin ensimmäisen esseeni siellä opinnoissa! Jee! Olen kamalan onnellinen. Kyllä minä aika paljon sen kanssa töitä tein. En oikein uskonut läpimenoon, kun luin seminaariin muitten töitä. Vaan läpi se meni :). 

Nyt riittää!

Kummallinen talvi. Ensin ei tule lunta ollenkaan. Ja nyt ei sitten meinaa loppua lumentulo ollenkaan. Täällä on koko ajan harmaata. Pari pientä valopilkkua aurinkoineen on tämän vuoden puolella näkynyt. Ja se ei ole paljon.

Tänään heräsin tuulen ulvontaan. Ja nyt kun on valoisaa, niin tämmöinen näky oli ulkona:

Eilen tyhjäksi lapioitu verantakin varmaan taas täyttyy lumesta, että pääsee taas lapioimaan...

Torstaina töistä tullessa autokin jämähti keskelle kotitietä. Lunta oli tuiskunnut päivän mittaan siihen malliin, että minun pikkuautolla ei siitä sitten läpi päässyt. Kävelin kotiin ja laitoin uuniin lohi-perunalaatikon muhimaan siksi aikaa, että saadaan tehdä lumitöitä ja autokin pihaan. No, päivällinen syötiin sitten vasta kahdeksalta...

Niin, että nyt riittää. Jos tänään on vielä pakko tuiskuttaa, niin huomenna ei sitten enää tarvitse. Me täällä halutaan nähdä aurinkoa. Muuten saattaa käydä niin, että unohdamme miltä se näyttää. Ja luntakin on jo ihan tarpeeksi.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Ja hyvää mennyttä ystävänpäivääkin ♥!

Nyt tuli pieni poika!

Tämmöinen ihanuus odotti aamuvarhaisella vanhassa navetassa, kun menin katsomaan oliko mitään tapahtunut.

Muutama päivä sitten syntynyt "isosisko" oli aika iloinen saadessaan kaverin temmeltämään navettaan. Ja onhan siellä äiditkin. Kaikki neljä sulassa sovussa ja tallin puolella Horg Lill-täti kanssa.

Aurinkoa näkyvissä

Pienen hetken näyttäytyi tämä taivaan ihme täälläkin taas pitkästä aikaa. Kyllä oli kauniita värejä talvisessa maisemassa.

Tämmönen pikkuruinen ihana pieni neito

Tämä pieni tyttö syntyi pari päivää sitten. On kyllä aika ihana ja niin hurjan kesy.

Viime viikonloppuna sain tämmöiset kimput kukkasia. Siis ei ole ollut mitään päiviä tai muuta, mutta tämmöisille kuin minä miehet kantaa kukkia ihan yhtenään. NOT :D.

Että oikein hyvää iikonloppua vaan teille kaikille!

Kirja 2/2014

Luin nyt lopultakin tämänkin. Se Tuhat loistavaa aurinkoa luin jo joskus aikaisemmin.

Hyvä tarina. Yllätyksellinenkin.

Hiihtoretkellä

Meille on taas ajettu hiihtolatu pihasta. Ei voi ainakaan valittaa, etteikö olisi yksinkertaista päästä kuntoilemaan. Ja luntakin on ihan tarpeeksi.

Kauden ensimmäinen hiihtoretki on tehty.

Pidättekö te muut hiihtämisestä?