Nyt ne on sitten poissa kaikki...

Viimeinen pennuista lähti uuteen kotiinsa eilen ja pentulaatikossa näyttää tältä.

Täytyy pestä se ja palauttaa omistajalleen. Mehän lainattiin se yhdeltä tutulta, kun oma laatikko alkaa olla jo aika huonossa kunnossa. Jospa seuraavalle pentueelle rakennettaisiin uusi.

Niinpä. Minä sanoin viime viikonloppuna, että yhtään pentua ei enää tarvitse tähän taloon tulla enää. Niin raskaalta tuntui viimeiset viikot pienten hoidon kanssa. Ja se pitäisi pitää mielessä nyt lähitulevaisuudessa... Vaan äsken juuri oli mielessä, että olisihan se mukavaa, jos tulisi lisää pieniä... Hullu minä!

Mutta oli kyllä mukava nukkua ihan rauhassa tämä yö!!!

Ai niin, ketä kiinnostaa kennelin kotisivut, niin täältä ne löytyy.

Olen taas lukenut: Kirja 4/2012, 5/2012, 6/2012

Lukeminen on ollut vähän nihkeää, enka ole meinannut saada kirjoja millään luettua läpi. Mutta tässä kolme valmiiksi luettua.

Kirja 4/2012:

Kirjan kirjoittajan vanhemmat ovat syntyneet Pakistanissa, mutta kirjoittaja Norjassa. Abid Q. Raja on lakimies ja poliitikko. Kirja kertoo aika laajasti ja ennen kaikkea henkilökohtaisesti toisen polven pakistanilaisten integraatiosta norjalaiseen yhteiskuntaan.

Kielen oppiminen, mutta myös äidinkielen säilyminen/oppiminen on eräs teemoista, joista Raja kirjoittaa ja joista myös minä täällä puhun suu vaahdossa. Valtakielen oppiminen on integraation avain. Mutta äidinkielen säilyttäminen on tärkea osa lapsen identiteetin syntymisen vuoksi.

Hyvä kirja on tie ymmärrykseen.

Kirja 5/2012:

Tama kirja pitaisi kuulua lääkäreitten ja sairaanhoitajien opetussuunnitelmaan. Kirjassa kerrotaan norjalaisista ME(CSF)-potilaista. (ME on suomeksi krooninen väsymyssyndrooma.) Merkillinen tauti, jota on vähätelty ja potilaat "piilotettu" koteihin tai terveyskeskusten vuodeosastoille. Lääkäreillä on aivan liian vähän oikeata tietoa tästä sairaudesta. Paikoittain aivan järkyttävää luettavaa.

Kirja 6/2012:

Olen tämän kevään aikana saanut monta kysymystä täällä Arto Paasilinnasta ja hänen kirjoistaan. Ilmeisesti Paasilinnan huumori iskee sopivasti norjalaisiin. Oli aivan pakko tilata pari vanhempaa Paasilinnaa nettikirjakaupasta.

Suosittelen nyt tässä sitten sitä kirjakauppaakin samalla. Adlibris oli kyllä miellyttävä yllätys. Sieltä löytyy todella paljon suomenkielisiä kirjoja pieneen hintaan (50-100kr), varsinkin pokkareita. Ne suomalaiset on helppo löytää, kun siellä pystyy valitsemaan kielen.

Onnellinen mies taas on nopeasti luettava, hupaisa kertomus pienen kunnan suurista muutoksista. Kuinkas käykään, kun kuntaan muuttava insinöörimies laittaa tuulemaan...

Adlibriksestä tilasin eilen illalla lisää kesälukemista suomeksi: pari Leena Lehtolaista, kolme vanhaa Jo Nesbøtä ja yhden Anna-Leena Härkösen ;). Hauskaa lukea välillä taas suomeksikin!

Kahta en vaihda...

En käytä mitenkään kauheasti meikkejä. Mutta jos kajal, ripsiväri ja huulikiilto huultenrajauksineen puuttuu, niin on vähän alaston olo.

Käytän vähän eri merkkejä, mutta ripsari on ollut viimeiset ainakin 15 vuotta sama: Kanebon 38 astetta. Täytyykin ostaa uusi, kunhan seuraavan kerran lähtee laivalla tai koneella reissuun. Tax freestä kun saa halvemmalla.

Tilasin Rocher`lta jotain käsirasvaa ja semmoista tuossa keväällä ja sain tämän ihmeaineen kaupanpäällisiksi.

Tämä on itseruskettava voide, joka sopii myös kasvoille. Yleensä mulla on paljosta työulkoilusta johtuen hyvä väri kasvoissa. Mutta tänä talvenahan olen ollut töissä sisällä ja kasvot ovatkin olleet aika värittömät. Vaan tätä voidetta kun naamaan vetäisin, niin jopas muuttui väri päivän aikana. Ihme aine. Piti ihan googlailla, että mitenkä ne nuo itseruskettavat oikein toimivat.

Mitä sinä et vaihda?

Viikatenainen ;)

Osaatko käyttää viikatetta?

Minä en. Mutta kun ulkoilutin pentuja, niin otin viikatteen kauniiseen käteeni ja vetelin nurmikkoa lyhemmäksi. Miten meillä aina jää tuo nurmikonleikkuu myöhäiseen... Ja kun ne hevosetkin ovat jo laitumella...

Koirakuulumisia

Pennut ovat jo niin isoja, että luovutus ostajille tapahtuu nyt tulevana viikonloppuna. Tänään käymme ID-merkkauksessa ja eläinlääkärin tarkistuksessa ja perjantaina tulee ensimmäinen hakija.

Laitoimme vanhan koirankopin ympärille aidan ja siellä pennut ulkoilevat.

Kuten näette, niin kuvissa on vain viisi pentua. Viikko sitten sattui jotain aivan uskomatonta ja emä hyppäsi yhden pennun jalalle ja pennun takajalka murtui. Koska ostaja halusi, että jalka korjataan, niin pentu kävi Oslossa leikkauksessa ja lähti sitten saman tien eläinlääkärin valvonnan jälkeen uuden isännän mukaan. Pennun täytyy olla rauhassa useampi viikko, niinpä ostaja halusi näin. Parempi meille.

Eli kahdeksan viikon työ on takanapäin. Huh, sanon minä. Neljä viimeistä viikkoa ovat olleet aika työteliäät. Saattaa olla, että menee pitkä aika ennen kuin tänne tulee uusia pentuja...

WE CAN DO MORE

Tämmöinen mainos kierrätyksestä menee tällä hetkellä telkkarissa. Laulajana Didrik Solli Tangen, joka lauloi tässä pari vuotta sitten Euroviisuissakin.

Hevoset pääsivät kesälaitumelle

Tänään oli se päivä, että hevoset pääsivät kesälaitumille. Meillä on tässä kolmen kilometrin päässä muutama metsälaidun, jossa hepot olivat viimekin kesänä. Kesän aikana niitä sitten vaihdellaan siinä eri laitumille. Ja kyllä näki, että hevosten laiduntamat alueet olivat aivan erilaiset kuin ne, joissa laiduntamsta ei viime vuonna ollut. Tämä on sitä oikeaa kulttuurimaisemasta huolehtimista. Metsittyminen tapahtuu todella nopeasti.

Meidän "laidunvahti", joka asuu siinä laitumien vieressä, ratsasti keskimmäisen poikani kanssa hevoset laidunpaikalle.

Tässä ensimmäisessä laidunpaikassa on aika kivat maisemat ja todella mukavasti heinää. Mahtaa tytöt taas tulla paksuiksi kesän aikana. Onneksi saavat liikuntaa, kun niillä ratsastetaan pitkin kesää.

Toivoa näkyvissä :)

Tämmöinen ihana sateenkaari toivotti hyvää iltaa eräänä iltana tällä viikolla. (Sateenkaarihan on vanha toivon symboli.)

Äsken satoi lunta taivaan täydeltä. No eihän se maahan enää jää, mutta kyllä sitä tuli paljon. Yritin ottaa kuvaakin, vaan eihän se kamerassa näy.

Sain tietää melkein lopulliset työsuunnitelmani syksyksi. Olen opettajana tuolla aikuiskoulutuksessa noin 75% virassa ja sitten sain vielä yhden uuden projektin ohjaajan pienen viran kunnasta. Se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että hain sitä tässä keväällä. Saan koulutusta siihen nyt kesäkuussa. Olen vaan miettinyt, että haukkaanko liian paljon nyt kerralla. Kun täma talvi on mennyt aika pienellä työpanoksella. Mutta toivon mukaan edessä oleva pitkä kesäloma antaa nyt paljon voimia, sanoo optimisti.

Oikein hyvää viikonloppua teitilöille!