

Tama oli ensimmainen lampaitten kotiin metsista keraamisviikonloppu. Lauantaina meita oli aikamoinen joukko, kun sukulaisia oli mukana. Saimmekin kotiin pellolle yli puolet lampaista ja karitsoista. Mutta olimmehan me liikkeellakin kellon ympari seitsemasta seitsemaan. Ilma ei ollut lauantaina paras mahdollinen, mutta iltapaivalla tuli jo aurinkokin esille.
Tanaan olikin sitten todella kaunis ja aurinkoinen ilma. Edellisen paivan koetuksista vasyneena menin kuopuksen kanssa metsaan vasta lahempana kymmenta. Mutta kotiin tulimmekin sitten vasta tunti sitten.
Lampaat liikkuvat koko kesan metsissa vapaana. Kaulassa emolampailla on kello, joka kilkattaa kauniisti ja kuuluu kauas. Syksylla etsimme niita sitten metsista ja houkuttelemme tai ajamme ne metsissa oleviin keraysaitauksiin. Aitauksissa on ollut koko kesan suolaa, jota lampaat rakastavat. Silla tavalla ne ovat oppineet menemaan aitauksiin. Nain keraysaikaan aitauksista tehdaan "ansoja", joihin lampaat paasevat sisalle, mutta eivat ulos.
Tassa muutama kuva syksyisesta etsintaretkesta. Luonto on todella kaunis nain aurinkoisena paivana.


