Eilen lähti meidän 12-vuotias Bruna kolmenkymmenen muun kanssa viimeiselle matkalleen teurasautolla ja mulle nousi kyynel silmään... Ja vieläkin itkettää tätä kirjoittaessa...
Vaikean tilanne. Ristiriita on just siinä että eläimiin ystävystyy ja hoitaa mahdollsimman hyvin. On niiden elämässä mukana ja ne sinun. Eläimet ovat yksilöitä ja ystäviäsi eivätkä lihantuottajia tai siitoseläimiä. Niin tuttua aiemmasta elämästäni. Koita jaksaa.
Avletto ja Viipi, olenhan minä jo vuosien varrella tähän tottunut. Mutta jotkut yksilöt tulevat erityisen rakkaiksi. Kuten tuo Bruna. Se tuli meidän naapurin tytölle pullolampaaksi toisesta naapurista ja siirtyi sitten aikuistuttuaan meille. Korvamerkkikin laitettiin sen mukaan mitä sattui kotona juuri silloin olemaan. Siinä oli lammas, jonka oli kuin koira, kulki perässä ja oli aina valmis korvan takaa ropsutteluun. Ja tunsi tietenkin nimensä :).
Sillä oli sitten pitkä ja varmasti onnellinen elämä. Yksilöitähän ne kaikki eläimet ovat vaikka niitä olisi kuinka monta ja joihinkin varmasti kiintyy erityisesti. R.I.P. Bruna ja lämmin virtuaalihali sulle!
Vaikean tilanne. Ristiriita on just siinä että eläimiin ystävystyy ja hoitaa mahdollsimman hyvin. On niiden elämässä mukana ja ne sinun. Eläimet ovat yksilöitä ja ystäviäsi eivätkä lihantuottajia tai siitoseläimiä. Niin tuttua aiemmasta elämästäni. Koita jaksaa.
VastaaPoistaVarmasti on vaikiaa, se onkin varmasti monesti ristiriidassa tuossa touhussa.
VastaaPoistaJaksuja!
ja hienon iän on saavuttanu, monen monta hienoa vuotta on varmasti elämään mahtunu!
VastaaPoistaSiksi minusta ei olisikaan "maalaiseksi" minulla kaikki eläimet kuolis vanhuuttaa.
VastaaPoistaAvletto ja Viipi, olenhan minä jo vuosien varrella tähän tottunut. Mutta jotkut yksilöt tulevat erityisen rakkaiksi. Kuten tuo Bruna. Se tuli meidän naapurin tytölle pullolampaaksi toisesta naapurista ja siirtyi sitten aikuistuttuaan meille. Korvamerkkikin laitettiin sen mukaan mitä sattui kotona juuri silloin olemaan. Siinä oli lammas, jonka oli kuin koira, kulki perässä ja oli aina valmis korvan takaa ropsutteluun. Ja tunsi tietenkin nimensä :).
VastaaPoistaViipi, eihän noin vanhoja lampaita kukaan enää pidä, mutta meillä Bruna sai aina "yhden vuoden lisää".
VastaaPoistaAmaalia, ristiriitaista on maalaisen elämä, vaan jostainhan se on isännän leipä revittävä...
Nyyh
VastaaPoistaAllu, :(.
VastaaPoistaSillä oli sitten pitkä ja varmasti onnellinen elämä. Yksilöitähän ne kaikki eläimet ovat vaikka niitä olisi kuinka monta ja joihinkin varmasti kiintyy erityisesti. R.I.P. Bruna ja lämmin virtuaalihali sulle!
VastaaPoistaHaikeaa....Teille kun tuo lampaanhoito on elinkeino...Minulle lemmikkejä ovat nuo Hilma ja Helmi ja en aijo luopua niistä ennen kuin ne sairastuvat.
VastaaPoistaVoih :-(
VastaaPoistaElaimiin kiintyy varmasti kovastikkin niita hoitaessaan.İhanan naköinenkin tuo Bruna on.Jaksuja
VastaaPoistaYritän kuvitella kuinka raskasta tuo luopuminen on.
VastaaPoistaSinun tilanteessasi minä itkisin monta päivää. Onneksi meillä ei ole omia eläimiä.