sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Länsirannikolla

Kesän toinen lomareissu suuntautui viime kesän tapaan länsirannikolle, saarelle nimeltään Værlandet. Matka sinne vie aivan uskomattoman kauniitten maisemien halki.


Tällä kertaa ajoimme myös maailman pisimmän tunnelin läpi (24,5km) edestakaisin, vain käydäksemme katsomassa pikkuruista Aurdalsvangenin kylää :D. Tunnelissa oli kolme tällaista valaistua leveämpää kohtaa.


Tässä kuva kylän maisemista.


Matkalla jouduimme ylittämään muutaman kerran vuonoja lautoilla. Ilma oli niin hieno, että saimme ajaa katto alhaalla koko matkan. Näin sai maisemiakin katsella ihan eri malliin.


Yövyimme matkalla Historialliset hotellit ketjun Fjærlandet fjordstova-hotellisssa. Aivan ihana vanha rakennus. Ystävällinen henkilökunta ja todella mahtava ruoka. Ennen päivällistä saimme puolen tunnin esittelyn paikasta ja sen historiasta, sekä ruuasta.


Tässä sai istua ja ihailla vuonomaisemia.


Hotellin takana näkyi myös lumihuippuisia vuoria. Toisella sivulla näkyi ikijääkenttä.


Værlandet on saari, jonne on Askvollista vielä tunnin lauttamatka. Matkalla ajoimme Alden saaren ohi.


Perillä asuimme ystävien luona. Heidän talonsa sijaitsee aivan meren vieressä. Ikkunasta olisi voinut kalastaa.


Kävimme myös vaeltamassa. Tarkoitus oli kiivetä saarella sijaitsevalle huipulle, mutta minulta katkesi matka tähän korkeanpaikan kammon vuoksi. Jalat eivät suostuneet ylemmäksi.


Niinpä jatkoimme tasaisempaa reittiä eteenpäin.


Merkki oli saanut kauniit koristukset neulojilta.


Kotimatkan teimme vähän eri reittiä ja näimme tämmöisiä maisemia.


Tähän oli rakennettu tämmöinen monumentti maisemien katsomista varten.


Lautta sisälta. Pitemmillä lauttamatkoilla on laivassa myös kioski, josta voi ostaa kahvia ja muita kioskitarvikkeita.


Laivamatkoilla ei juuri tuullut.


Me saimme autokuutiä vuoren rinteillä ylös ja alas.


Vesiputouksia oli isompia ja pienempiä.


Kävimme myös Sognefjordenin rannalla sijaitsevassa pikkuruisessa kylässä, jonka nimi on Undredal. Eikä me oltu ainoita. Siellä oli bussilasteittain turisteja. Kylä myy vuohenjuustoa ja niitä juustoja turisteja sinne tuodaan maistelemaan, maisemien katsomisen lisäksi. Kylä sai tieyhteydet vasta 1988. Sitä ennen sinne pääsi vain vesiteitse.


Maisemat tuolla lännessä ovat aivan uskomattomat. Valokuvat eivät kerro todellisuutta maisemien jylheydestä ja suuruudesta. Loppumatkasta eivät aivot enää jaksaneet ottaa vastaan sitä kauneutta, niin paljon kaikkea näkemistä oli. En yhtään ihmettele, että turistit tulevat tänne Norjaan.


Oslossa passia hakemassa

Maikilla ja minulla menee passit vanhaksi tässä kesän aikana. Ja kun reissuja on tiedossa, niin piti matkata loman aluksi Osloon suurlähetystöön hankkimaan uudet. Koska suurlähetystö on auki vain aamupäivästä, niin olimme reissussa pari päivää. Näin saimme nauttia vähän kaupungin kesästäkin. Ja ehdimme kyläillä vanhimman poikani luona.

Teimme reissun junalla, niin ei tarvinnut miettiä auton parkkipaikkoja. Jätin auton Lillehammerin aseman pitkäaikaisparkkiin. Maisemat ovat ainakin alkumatkasta mukavat, kun ajelemme Mjøsan rantaa pitkin. Matka Lillehammerista kestää alle kaksi ja puoli tuntia.


Kiertelimme kauppoja ja päädyimme vielä illalla Aker Bryggelle katselemaan veneitä 


ja lokkeja. 


Seuraavana päivänä kävimme siellä lähetystössä. Nopeastihan se sujuu, mutta passin hinta on kolme-neljä kertaa kalliimpi kuin Suomessa sen hankkiessa. Uudet passit tulivat sitten postissa reilun viikon jälkeen. Hienot nämä Suomi 100 vuotta passit!

Näin hiljaista oli Frognerissa (kaupunginosa Oslossa, jossa se lähetystö sijaitsee) silloin aamupäivästä.



Kulttuuriakin piti harrastaa ja kävimme historiallisessa museossa. 


Sitten pitikin taas suunnata kotia kohti, jossa kissa jo odottelikin meitä.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannusviikonloppu

Perjantaina oli sitten viimeinen työpäivä ennen lomaa. Eikä alkanut loma yhtään liian aikaisin tälläkään kertaa. 

Loma alkoi vesisateella ja kalsealla ilmalla. Mutta siitä huolimatta matkasimme Lillehammeriin Maihaugeniin juhannusjuhlille. Olimme siellä tanssimassa kansantanssiryhmämme kanssa. Alkuillan satoi, mutta kokon sytyttämisen aikaan (klo 21) vesisade taukosi.


Yhteislauluhetki

Harmonikkaorkesteri saatteli meidät tanssiin.
Lauantaina olikin sitten kaunis ja aurinkoinen ilma ja kävimme tuulettautumassa tässä lähivuorilla. Hienot ovat meidän maisemat.


Eilen pääsi hepat laitumelle vuorelle. Ori haareminsa kanssa nauttivat auringonpaisteesta. Tästä on hyvä ponnistaa lomailemaan. Paljon on suunnitelmia. Katsotaan sitten mitkä niistä toteutuvat. Hyvää kesää!






lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kuvapläjäys

Suomen reissun jälkeen sain taas keuhkoputken tulehduksen ja olin viikon verran kotona sairastamassa. Eipä paljoa haitannut sohvalla maata, kun ilmat olivat kuvan mukaiset. Sadetta ja kylmää. 


Viikko sitten aloin olla jo sen verran kunnossa, että jaksoin lähteä kävelemään. Paikallisella vanhalla myllyllä oli avoimet ovet. Niinpä kävimme siellä ja saimme esittelykierroksen. Mylly on vanhan ja uuden sillan kupeessa. Ylitimme joen vanhaa siltaa pitkin.


Lampaat ovat ilmestyneet ja nyt pitääkin sitten ajella varovasti, ettei aja teitä ylittäviä lampaita.


Horg lill saa kuljeskella taas talon ympärillä. Sateitten takia on pitänyt laittaa noita sähköaitoja, ettei se tallaa koko nurmikkoa pilalle.


Tänään oli ensimmäinen oikein kunnon kesäpäivä. Lämmintä oli 24 astetta. Olimme Lillehammerissa. Jätimme auton alas Strandtorgetin ostoskeskukselle ja kävelimme ylös keskustaan. Polku kulki Lillehammerin läpi juoksevan Mesna-joen vieressä. Aivan uskomaton paratiisi keskellä kaupunkia.



Lillehammerissa oli musiikkipäivät ja kävelykatu oli ihan täynnä ihmisiä nauttimassa musiikista, myyntikojujen antimista ja kauniista kesäsäästä.


Kotona olikin sitten pari nuorta lehmää aidan vierellä juttelemassa hevosen kanssa.


Töitä olisi vielä viikko ja siellä on todella paljon tekemistä. Mutta se mitä ei ehdi tekemään, jääköön muitten huoleksi. Seitsemän viikon kesäloma odottaa!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Suomessa tanssimassa

Olimme Lillehammerin kansantanssiryhmämme kanssa Oulaisissa tanssimassa viime viikonloppuna. Oulainen on Lillehammerin ystävyyskaupunki. Ruotsin Leksand ja Tanskan Hørsholm, jotka myös ovat ystävyyskaupunkeja, olivat siellä myös. Ohjelmassa oli eniten tanssia, mutta myös mukavaa yhdessäoloa, syömistä ja retkeilyä. Hyvin vähän nukkumista :).

Keramiikkapajalta Kalajoella.

Kalajoen hiekkasärkät.
Oulaisten kirkossa oli joka maan pelimannien konsertti.
Viimeisen illan juhla-aterialla oli pöydät koristeltu kukka-asetelmin.
Kotimatkalla pysähdyimme välilaskulla Helsingissä
Helsinki näytti kauniit kasvonsa ja aurinko helli meitä,
Yhtään kuvaa en ottanut kauniista kansallispuvuista, enkä tansseista. Facebookiin videoin muutaman tanssin, mutta en saa siirrettyä niitä tänne. Mutta matka oli todella antoisa ja mukava. Kahden vuoden kuluttua tulevat kaikki tanssijat sitten meille Lillehammeriin.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Taas on juhlittu

17. mai on Norjan perustuslain päivä. 1814 allekirjoitettiin Norjan perustuslaki Eidsvollissa. 

Päivää juhlitaan lapsikulkueilla, näin on tehty vuodesta 1870 alkaen. Lukion lopettavat päättävät tänä päivänä jo vapunaattona alkaneen juhlimisensa. Strategisesti huono aika juhlia, kun päättökokeet alkavat vasta juhlimisen jälkeen. Tässä allaolevassa kuvassa katsojien takana on meidän kylän lapsikulkue.


Kansallispukuihin pukeutunut juhlakansa kokoutuu yhteen katsomaan lapsikulkueita. Kansalluspukujen käyttö on täällä todella yleistä. Tytöt saavat puvun yleensä rippilahjaksi. Puku on loppuelämän juhla-asu niin häihin kuin ristiäisiin ja muihin juhliin.

Tässä tämän vuoden 17. mai Pavlovani:


Norjan kansallislaulu löytyy tästä linkistä: https://youtu.be/nLjIyL4gWtg

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Gjøvik Mjøsan rannalla

Kävimme tänään Gjøvikissä, jonne on meiltä noin tunnin ajomatka. Käyn siellä aina silloin tällöin milloin mistäkin syystä. Kiropraktikollani on siellä vastaanotto, siellä on sairaala (tosin yleensä käytän Lillehammerin palveluja) työn takia käytän asiakkaita Gjøvikissä poliisilla, väestörekisterissä, siellä on isompi ostari kuin Lillehammerissa jne. Mutta tunnen kaupunkia todella huonosti.

Tänään oli tyttärelläni, joka on mukana eräässä poliittisessa nuorisojärjestössä, koulutusta Gjøvikissä iltapäivällä. Koska sunnuntaina oli erityisen hankalaa päästä sinne meiltä bussilla (milloin ei olisi hankalaa...), niin jouduimme ajamaan hänet sinne autolla. Odotteluajan käytimme hyväksi ja kävelimme kilometritolkulla ja samalla pääsin tutustumaan kaupunkiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Kävelimme mm Mjøsan rannalla, venesatamassa. Siellä oli kahviloita ja baareja, joita en tiennyt olevankaan. Kesällä siellä varmaan kuhisee elämää. Ilma oli kaunis ja penkeillä istui nytkin ihmisiä, vaikka kaikki paikat eivät olleet vielä auki.


Mjøsan vesitilanne on huono ja kuten kuvasta näette, niin veneitä ei voi ainakaan vielä laskea vesille... Huono vesitilanne johtuu kuulemma kylmästä keväästä. Lumet vuorilla eivät ole vielä sulaneet. Ehkäpä tulevan viikon lämpimät nostavat vedenpintaa. Mjøsan vettä lasketaan kuivasta huolimatta pois, joten sekään ei tee tilannetta paremmaksi.


Tässä katoksessa "asuu" Mjøsan ylpeys Skibladner, joka on maailman vanhin edelleen käytössä oleva höyryllä toimiva siipirataslaiva. Kesällä sillä pääsee ajelemaan reittiä Hamariin, Moelviin ja Lillehammeriin. Siellä voi myös kuulemma järjestää juhlia, kuten häitä.


Tuolla se sisällä on, piippu vain näkyy. Kun vesi on näin alhaalla, niin ei laivakaan nouse tuon ylemmäs.


Tämmöinen kuva Mjøsan valkoisesta joutsenesta oli maalattu erään rakennuksen ulkoseinälle:


Kävimme myös juna-aseman puistossa, jossa on yksi viidestäkymmenestäkolmesta 22. heinäkuuta 2011- muistomerkistä Utøyan uhrien muistoksi. Jokainen paikkakunta, jossa on uhreja, sai tämän muistomerkin. Nimettömänä säilynyt lahjoittaja antoi rahat näihin taideteoksiin.


Muistomerkin vieressä on kukka-asetukset ja penkki hiljentymistä varten.


Gjøvikin juna-asena on 1900-luvun alusta. Hieno rakennus. Mutta junaliikenne on paljon huonompi kuin Lillehammerista, vanhat ja harvemmin kulkevat junat.


Kävelimme myös Gjøvik gård nimisessä paikassa, jossa on vanhoja rakennuksia ja iso puisto. Paikka on vanha tila (nykyisin keskellä kaupunkia). Siellä on kaikenlaisia tapahtumia erityisesti kesällä. Ja mukava pieni kahvila vanhassa talossa. Siellä kävimme vähän herkuttelemassa :).


Mukava kevätpäivä ulkoilmassa. Ja tyttökin oli tyytyväinen koulutukseensa, vaikka joutuikin istumaan monta tuntia sisällä.

Hyvää vapunaattoa muuten! Täällä sitä ei sen kummemmin taida juhlia muut kuin lukion kesällä lopettavat.