perjantai 24. maaliskuuta 2017

Historialliset tanssit

Tässä esimerkkifilmi uudesta harrastuksestani. Olen täysin hurahtanut näihin tansseihin. Kevyen liikunnan lisäksi saa aivot työtä, kun yrittää muistaa tanssikuvioita. Kolmen tunnin treenien jälkeen pää on aika väsynyt.



keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Maailman onnellisimpien joukossa

Kuten kaikki ovat varmaan jo kuulleet, niin YK:n World Happiness rapotin mukaan on Norja maailman onnellisin maa. Paljon onnea vaan meille kaikille, jotka saamme täällä onnellisten maassa asua! Minä en ainakaan muuttaisi täältä minnekään, niin hyvin täällä viihdyn. Mutta miksi täällä on sitten niin hyvä asua? Yritän kirjoittaa raporttiin tukeutuen omista, henkilökohtaisista onnellisuuskokemuksistani täällä.

1. Bruttokansantuote henkeä kohti eli taloudellinen puoli
- näiden kahdeksantoista vuoden aikana on palkkani noussut melkein kaksinkertaiseksi
- vaikka sanotaan, että Norjassa kaikki on kallista, niin palkkani riittää kyllä kaikkeen mitä tarvitsen ja ylikin
- valtiontalouden vakavaraisuus tuo turvallisuuden tunteen ja rauhallisuuden elämään

2. Odotettavissa oleva terve elinikä
- terveenä pysymiseen auttaa varmasti osaltaan norjalaisten ulkoiluintoilu (muistan kun ihmettelin ensimmäisessä työpaikassani päiväkodissa jokaviikkoisia retkiä luontoon lasten kanssa, mukana oli aina eväät ja huonoa säätä täällä ei tunneta eli vaatteet sään mukaan)
- olen oppinut täällä retkeilemään luonnossa ihan eri tavalla kuin aikoinaan Suomessa
- norjalaisilla on myös jotenkin leppoisampi asenne työelämään ja matalampi stressitaso työn vuoksi on jokaiselle varmaan terveyttä edistävää

3. Vapaus
- demokraattisessa valtiossa ei tätä vapauskäsitettä tule edes ajatelleeksi arkipäivässä
- työssäni pakolaisten parissa kuulen maista, joissa vapaus tehdä haluamiaan asioita on tuntematon käsite
- me Pohjoismaissa asuvat emme aina muista kuinka onnellisessa asemassa me olemme: vapaus opiskella, vapaus mennä naimisiin kenen kanssa haluaa, vapaus muuttaa minne haluaa, uskonnonvapaus, vapaus sanoa ääneen mitä haluaa, vapaus päättää asioista omassa elämässään jne

4. Anteliaisuus
- norjalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen huimia summia
- monta kertaa vuodessa kerätään rahaa kaikenlaisiin hyväntekeväisyysjuttuihin (esim. syöpäjärjestöille)
- minäkin annan aina rahaa ovelle tuleville virallisille kerääjille
- lisäksi olen Plan-kummi ja Kivan kautta annan mikrolainoja kehitysmaihin

5. Sosiaalinen tuki
- yhteiskunta tukee heikkoja monenlaisilla tukitoimilla
- tottahan toki Norjastakin löytyy köyhiä, mutta eroja yritetään ainakin tasoittaa näilla tukitoimilla
- terveydenhoito sairaalassa on ilmaista, omalääkärillä käyminen maksaa tiettyyn rajaan asti minkä jälkeen sekin on ilmaista
- työni vuoksi olen joutunut tutustumaan tukitoimiin ja tiedän, että monenlaista apua on saatavana vaikeissa tilanteissa

6. Korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä
- olen viimeisten vuosien aikana kuullut aivan uskomattomia tarinoita korruptiosta maailmassa
- millaista on elämä maassa, jossa mikään ei mene eteenpäin ilman pieniä (tai suuria) palkkioita?
- tätä joutuu joskus harjoittelemaan uusien kansalaisten kanssa, jotka ovat tottuneet "ostamaan" kaiken

Kaikenkaikkiaan elämä Norjassa on monella tapaa leppoisaa ja elämäniloa löytyy arkeenkin. Norjalaiset ovat iloinen kansa, joiden seurassa viihdyn hyvin. Kun tutustut norjalaiseen kunnolla, niin sinulla on ystävä loppuelämän.


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mielenkiintoinen artikkeli Oslosta turistikaupunkina

Ilta-Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli (klikk, klikk) Oslosta ja siitä kuinka siellä selviää turistinakin halvalla. Norjanhan sanotaan olevan kallis maa matkailijoille. Minä olen asunut täällä niin kauan, etten osaa oikein vertailla. Mutta kuten tuosta artikkelista selviää, niin rahankäyttöhän riippuu paljon siitä mihin rahansa laittaa.

Ystävättereni Suomesta on käynyt täällä pari kertaa ja hän on ollut yllättynyt hintatasosta, positiivisesti siis. Olemme syöneet ulkona ja olemme ostaneet ruokaa kaupasta. Suomessa on ehkä ravintolasyöminen halvempaa, mutta sekin riippuu paikoista. Kyllä minä täälläkin käyn ruokailemassa ulkona noin kerran viikossa. Ja kuten artikkelissa mainittiin, niin ruokajuomalla saa hintaa helposti alas- tai ylöspäin.

Artikkelissa ei mainittu julkisten liikennevälineiden vuorokausi- tai viikkolippuja, jotka ovat todella edullisia, jos haluaa tutustua kaupunkiin nopeammin kuin kävellen. Vuorokauden lippu maksaa vain 90 kruunua aikuiselta, lapsilta 45 kruunua. Seitsemän päivän lippu maksaa 240 kruunua aikuiselta, 120 kruunua lapsilta. Muista, että tällä lipulla pääset myös Oslon vuonon reittilaivoihin, jotka kuljettavat ihmisiä saarelta toiselle. Esimerkiksi Aker Bryggeltä pääsee näin helposti Bygdøylle, jossa on useita museoita. Joihinkin museoihin pääsee muuten ilmaiseksi sisään torstaisin.

Tässä (klikk, klikk) linkki ilmaisiin elämyksiin Oslossa. Mutta kuten artikkelin kirjoittaja Ilta-Sanomissa mainitsi, niin useimmiten se suurin rahanreikä matkoilla on ruoka. Joten suosittelen minäkin lämpimästi Oslon etnisiä ravintoloita. Ja välipaloja kannattaa ostaa kioskien sijaan tavallisesta ruokakaupasta. Niitäkin on Oslossa vähän joka nurkalla.

Joten tervetuloa Osloon! Minun yhteen suosikkikaupunkiini.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sitten edellisen postauksen

Olen ollut huono bloggaaja, kun en ole aikoihin taas kirjoitellut. Mutta sain mukavan kommentin edelliseen postaukseen ja pitihän minun sitten alkaa miettimään mitä on tapahtunut sitten edellisen kerran kirjoitettuani tänne. Joten kiitos anonyymille!

Kävin verenluovutuksessa. Täällähän verta luovutettuaan saa aina valita jonkun palkinnon. Siellä on pyyhkeitä, laseja, kirjoja, astioita jne. Aikaisemmin oli monenlaisia Muumi-mukeja. Sitten oli aika, ettei mukeja enää ollut. Nyt oli taas yhtä mallia. Kotona huomasin, että tämmöinen minulla jo olikin. Niinpä muki matkusti Osloon vanhemman poikani kotiin, joka kerää Muumi-mukeja. Hänellä kun ei juuri tätä mukia ollutkaan.


Kalastaja-poikani kävi pienellä lomalla ja toi mukanaan tuoretta kalaa ja katkarapuja. Ne ovat harvinaista herkkua täällä sisämaassa. Niinpä saimmekin herkutella oikein kunnolla. Kuvassa kymmenen kiloinen ruijanpallas.


Hiihtolomalla käväisin pikaisesti Suomessa. Olin siellä vain kolme yötä ja aika meni nopeasti. City-marketista ostin tämän hauskan pikku Myy-kassin. Se on oikein superiloinen. Sillä on kiva kantaa vaikka polttopuita sisälle.


Suomessa kävin elokuvissa katsomassa Aki Kaurismäen "Toivon tuolla puolen" elokuvan. Se oli todella katsottavan arvoinen. Suosittelen. Aihe sivusi nykyistä työelämääni pakolaisten parissa. Siksikin elokuva oli hyvä. Olisin myös halunnut käydä katsomassa "Tom og Finland" elokuvan, mutta aika ei riittänyt kahteen elokuvailtaan. Joten piti tyytyä vaan kahvipussiin :D.


Suomessa oli aika paljon lunta. Enemmän kuin täällä meillä. Ja liukasta.


Tuliaisina Suomesta toin ruisleipää ja Aura-juustoa. Ihan ehdoton makuyhdistelmä. En tykkää mistään muusta sinihomejuustosta.


Loman jälkeen piti taas palata töihin. Tässä oltiin työkaverin kanssa lounaalla paikallisessa kahvilassa, kun odotimme bussia, jossa piti tulla pari uutta asukkia meidän kuntaan.


Ilmat ovat olleet vaihtelevat ja suurimmaksi osaksi aika lämpimät. Ja lunta on todellakin ihmeellisen vähän. Auraustraktori ei ole käynyt pihassani kuin ehkä viisi kertaa tänä talvena. Tavallisina talvina on lunta ollut tuon aidan ylimpään lautaan asti.


Mutta kevät tekee armottomasti tuloaan ja tulppaanit ovat juuri nyt kauneimmillaan.


Tänään kävimme hiihtämässä Kvitfjellillä asti. No, kävimme siinä samalla tuttavia moikkaamassa heidän mökillään. Mökki on aivan laskettelurinteen vieressä. Mutta me kävimme vaan ihan tavallisella murtomaahiihtolenkillä.


Eli tämmöistä tänne. Yritän tormistautua kirjoittamaan taas. Mutta kun aika tuntuu menevän semmoista vauhtia, ettei muka ehdi tännekään kirjoittelemaan.

Oikein hyvää maaliskuuta!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Taas hiihtämässä (ja mitkä maisemat!!!)

Tänä viikonloppuna olemme käyneet hiihtämässä molempina päivinä. Tässä meidän kunnassa on kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä loistavia latuja hienoissa maisemissa, niin tunturissa kuin metsissäkin. Yhden talven aikana täytyy olla ladulla monta kertaa viikossa, jos meinaa kaikki ladut käydä läpi. Tästä minun pihasta lähtee latu noille pitemmille reiteille. Me tosin ajettiin autolla parin kilometrin päähän, ettei tarvitse ylämäkeä tuksuttaa aluksi montaa kilometriä.

Eilen hiihdimme kahdeksan kilometriä melkoisen tasaista latua ilman sen kummempia nousuja. Se sopi oikein hyvin talven toiseksi hiihtoreissuksi. Ladut oli juuri ajettu ja olimme ensimmäiset hiihtelijät. Ja ilmakin suosi. Aurinko alkaa jo lämmittämään päiväsaikaan, vaikka pakkasasteita on viidestä kahdeksaan.


Tänään kävimme melkein kilometrin korkeudessa. Sieltä olikin sitten sen mukaiset maisemat ihailla. Onneksi olemme jo alun pitäen 650 metrissä ja autolla ajoimme siis vielä vähän pitemmälle, niin nousua ei tullut kuin 200m. Ja sekin jaettuna neljälle kilometrille. Takaisintulo olikin sitten yhtä alamäkeä.


Huipulla tapasimme tuttaviakin.


Siellä näkyy seuraava huippu, joka voisi olla vaikka seuraavan hiihtoreissun kohde.


Näissä maisemissa ei ole kyllä mitään valittamista.


Pidätkö sinä hiihtämisestä?


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Oopperatanssiaiset

Olin viime viikonloppuna toista kertaa Oslon oopperatanssiaisissa. Se on kyllä maagisin juhla missä olen ikinä ollut. Uskomattomia asuja, suuri orkesteri soittamassa tanssimusiikkia, 750 iloista juhlijaa... 


Valmistauduin iltaan kampaajallakäynnillä. Kaksi viikkoa sitten aika lyhyeksi leikatut hiukset kääntyivät kumminkin onneksi juhlakampaukseksi.


Ilta alkoi oopperakonsertilla yliopiston aulassa. Yleisö olisi voinut olla pukuineen ja maskeineen kuin suoraan teatterista. Oopperatanssiaiset on naamiaisjuhla.


Varsinaiselle tanssisalille käveli juhlaväki kulkueena läpi kaupungin. Tanssipaikka on kuin suoraan vanhoilta ajoilta.




Nyt täytyy sitten vaan valmistautua seuraavan vuoden juhlaan.

Jos juhla kiinnostaa, niin voit lukea siitä lisää täältä: operaballet.no

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hiihtämässä

Tänä vuonna ajoivat taas hiihtoladun minun pihasta. Ovatkohan huolissaan, etten saa tarpeeksi liikuntaa :D. Pakkohan se oli käydä sitten kokeilemassa. Siitä pääsee suoraan pitemmille laduille. Täällä on huippu latuverkosto ja kymmeniä kilometrejä latuja ristiin rastiin. Mutta ensin täytyy hiihtää kaksi kilometriä. Ja minulle se kaksi kertaa kaksi kilometriä on näin hiihtokauden aluksi ihan sopivasti. 



Heppakin nautti melkeinpä keväisestä auringonpaisteesta. Ikinä ole tammikuussa ollut näin lämmintä, eikä näin vähän lunta. Vaan kaipa sitä lunta vielä ehtii tulemaan. 


lauantai 21. tammikuuta 2017

Kampaajalla

Minusta on vaikeaa mennä uudelle kampaajalle. Suomessa asuessa kävin vuosikymmenen samalla kampaajalla. Kävin hänellä monta kertaa vielä tännekin muutettua aina Suomessa käydessä. Täällä löysin sitten lopulta mieleiseni kampaajan, joka oli luottokampaajani vuosikausia. Kunnes hän sitten vuosi sitten muutti pois.

Vuoteen en käynyt kampaajalla. Vain syksyllä uskaltauduin Gdanskin reissulla ottamaan värin ja pienen leikkauksen. Tällä viikolla päätin, että nyt on tehtävä jotain tukalle, joka alkoi olla hapero latvoista. Minulla on aina ollut puolipitkät hiukset. Enkä halua lyhyitä hiuksia. 

Varasin netissä eilen illalla ajan Lillehammeriin yhden hiussalonkiketjun kampaamoon. Ilman että kukaan tuttava olisi sitä suositellut.  Kampaaja otti aikaa ja tutki tarkkaan hiukseni. Yhdessä suunnittelimme leikkauksen. Siitä tuli paljon lyhempi kuin minulla on ollut aikoihin mutta teimme suunnitelman pitemmäksi kasvatuksesta. Täytyy alkaa hoitamaan tätä päätä ja käydä säännöllisesti kampaajalla.

Millainen suhde sinulla on kampaajalla käyntiin?