sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Autoilun ihmettelyä Amerikassa

Tämä oli ensimmäinen matkani ison meren toiselle puolelle. Ja tietenkin siellä oli asioita, jotka herättivät ihmetystä. Varsinkin autoilussa.

Käytimme koko lomaviikon vuokra-autoa. Eli olimme aika paljon tien päällä. Kuten sanoin, niin ystäväni on tottunut ajaja Yhdysvalloissa, sillä hän on matkustanut siellä monta kertaa aikaisemmin työnsä johdosta. Ensiksikin minua ihmetytti tietysti se liikenteen määrä. Moottoriteillä oli neljä kaistaa molempiin suuntiin ja autot vaihtoivat kaistaa yhtenään. Mutta paljosta liikenteestä huolimatta liikenne sujui lupsikkaasti. Autoilijat antoivat tietä ja vilkkuvaloja käytettiin ahkerasti, näin ei tarvinnut arvailla mihin suuntaan kukakin oli menossa.


Toinen asia mukä ihmetytti, oli liikennemerkit. Semmoisia tavallisia pohjoismaalaisia merkkejä oli minun mielestäni vähän. Mutta sen sijaan oli merkkejä, joissa oli tekstiä vaikka kuinka paljon. Minä pelkääjän paikalla ehdin kyllä lukea ainakin osan teksteistä. Mutta mietin kuinkahan on aina kuljettajien lukutaidon kanssa. Ja varsinkin kun vauhtia riittää, niin eihän sitä ehdi kaikkea lukemaan. Mutta siitä huolimatta, liikenne tuntui sujuvan oikein hyvin.


Parkkitalot olivat kyllä tämmöiselle pikkupaikkakunnan tytölle aika jättimäisiä. Yhdenkin metroaseman parkkitalossa oli tilaa varmaan tuhannelle autolle (siitä huolimatta emme løytäneet sieltä vapaata paikkaa...) Lisäksi niissä oli valtavasti tilaa peruuttaa pois parkkiruudusta. Ei tarvinnut pelätä, että peruuttaa toiselle puolelle parkeerattuihin autoihin.

Liikkumisesta vielä sen verran, että kaikki tuntuivat liikkuvan joka paikkaan autoilla. Kun yhtenä aamuna olimme kävelemässä asuinalueellamme, niin ei siellä juuri ketään tullut vastaan. Tietysti oli aamupäivä ja ihmiset olivat töissä, mutta siitä huolimatta. Suomessa ainakin on aina ihmisiä liikkellä. Jos ei muita, niin koiran ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä.


Matka oli kaikin puolin muutenkin yhtä ihmettelyä. Kun tulee tämmöisestä pienestä kylästä tuonne isoon maailmaan, niin ei kai voi muuta odottaakaan.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Washington DC

Viikon loma Washingtonissa on takana ja alan palautua jetlagistakin. Washington oli meille ilmojen puolesta suosiollinen: aurinko paistoi koko viikon. Yhtenä yönä satoi. Oli aika ihanaa nauttia lämpimästä syyssäästä ja katsella aurinkoa. Iltaisin ja öisin oli tosin aika viileää. Matkan tarkoitus oli ottaa ihan vaan rennosti ja käydä tanssimassa mahdollisimman paljon.

Asuimme matkakumppanini ystävän luona North Kensingtonissa, Washingtonin ulkopuolella. Kävelimme alueella muutaman kerran. Kävelyreissuillamme emme tavanneet muita kuin oravia. Ja muutamia autoilijoita. En ole muuten koskaan, missään nähnyt niin paljoa oravia :).




Liikkuminen paikasta toiseen sujui mutkattomasti vuokra-autolla. Matkakumppanilleni on kaupunki tuttu useilta työmatkoilta. Ja hän ajeli autoa kuin paikalliset. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ollut kauheasti turistejakaan, niin paikkoihin tutustuminen sujui hyvin ilman suurempia ihmismassoja.

Capitol
Washington monumentti
Lincoln monumentti
National Mall puistoa

The White House
Vierailimme pienessä Annapolisin kaupungissa ja parissa isossa puistossa ihailemassa syksyn värejä. Olimme oikeastaan vain vähän turisteja ja kävimme oaikoissa, joihin ei ihan tavalliset turistit usein eksy.

Annapolisin satama-aluetta.
Hauska kissalippu. 
Downs Park Pasadenassa.
Brookside Gardens Silver Springsissä
Brookside Gardens
Ja lopun aikaa kävimme sitten tanssimassa. Tanssimme english countrydance, american contradance ja skottilaista kansantanssia. Hurjan hauskaa. Kun painat noita tanssien nimiä, niin pääset linkkeihin, joissa on youtube-filmejä tansseista.

Matka oli todella onnistunut ja olin positiivisesti yllättynyt maasta ja sikäläisistä ihmisistä.


perjantai 4. marraskuuta 2016

Oopperaa ja muita rientoja

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aika menee siivillä. Töissä on kiirettä, uusia asiakkaita tulee ja vanhat teettää töitä. On kurssia ja seminaaria. Ja siinä sivussa täytyy elää muutakin elämää. 


Tänne on yrittänyt tehdä talvea jo pari viikkoa. Tuossa kuva ensimmäisestä lumesta.  Pakkastakin on ollut parhaimmillaan -10 astetta. Nyt maanantaina tuli sitten lumi maahan kunnolla ja tänään on alkanut satamaan lisää. Viikonlopuksi on luvattu ainakin 20cm. Eli talvi alkoi.


Viime viikonloppuna olin taas Oslossa. Perjantaina kävimme oopperassa katsomassa ja kuuntelemassa Madam Butterflyn. Oli ihana ja oikein hyvät laulajat. Talo oli aivan täynnä.


Lauantaina kävimme kauniissa syyssäässä kävelemässä Bærums verkissä. Paikka on vanha teollisuusalue 1600-luvulta. Nykyisin siellä on kauppoja, käsityöläisiä, gallerioita ja kahviloita. 


Sunnuntaina olimme sitten ystäväni lapsenlapsen ristiäisissä. Kuvassa kirkon moderni alttaritaulu.


Aika menee nyt nopeasti kohti adventtia, joka on mukava katkos vuoden pimeimpään aikaan. Mutta ennen sitä käyn pienellä visiitillä Washingtonissa tsekkaamassa presidentinvaalien jälkeisen tunnelman. Jännittävää!

Hyvää viikonloppua!


tiistai 11. lokakuuta 2016

Vaelluskuvia

Loman aluksi viiko sitten kävimme kiipeämässä yhdelle näistä lähihuipuista. Syksy oli täällä lämmin ja aurinkoinen. Kaikki ovat olleet vaeltamassa. Pitihän sitä käydä meidänkin. Eikä yhtään harmittanut jälkikäteen.








Huipulta oli mahtavat näkymät kauas lumihuippuisille vuorille. Kyllä Norja on kaunis maa!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Gdansk

Täällä meillä oli viime viikolla jo syysloma. Vähän hassua, kun ehdittiin olla koulussa vasta kuusi viikkoa. Mutta näin se on täällä. Jouluna on seuraava loma koululaisilla ja sinne on pitkä aika.

Me käytiin kolmen päivän reissulla Gdanskissa, Puolassa Maikin kanssa. Viehättävä kaupunki. Tosin kyllä siellä entisen itä-blokin tunnelmaa oli vielä rakennuksissa. 


Meillä oli hotelli vanhassa kaupungissa. Holland House Residence, joka sijaitsee vanhan kaupungin pääkävelykadulla. Siitä oli lyhyt matka nähtävyyksiin ja ravintoloihin. Huone oli todella iso ja hieno. 




Tässä muutamia kuvia vanhasta kaupungista. Siellä oli useita kirkkoja. Pieniä kauppoja ja varsinkin ravintoloita oli joka kulmalla. Ruoka oli todella halpaa ainakin meille, jotka tulimme Norjasta.






Kun tyttöporukalla oltiin liikenteessä, niin aika meni lähinnä ostareissa kierrellessä. Hinnat olivat halvempia kuin Norjassa.  Ostareissa oli ihan kauheasti porukkaa, lähinnä puolalaisia. Taitaa puolalaisilla olla ostovoimaa. Ajoimme myös paljon taksilla. Se oli ihan naurettavan halpaa. Esimerkiksi taksimatka lentokentältä hotellille maksoi 65 zlotya. Kuljimme myös raitiovaunulla. Se oli ihan hullun halpaa. Neljällä zlotylla pääsi pitkälle ja lipun pystyi ostamaan helposti pysäkillä sijaitsevasta automaatista.



Kävimme myös kampaajalla. Molemmat saatiin katkaistua vähän pituudesta ja minä sain värit päähän. Ja hintakin oli puolet näistä norjalaisista hinnoista. Puolalaiset ovat alkaneet oppimaan englantia, tosin vanhemmat ihmiset eivät sitä puhu ollenkaan. Mutta eipä kai vanhimmat suomalaisetkaan puhu englantia...


Matka oli oikein onnistunut, vaikka ilma olisi voinut olla lämpimämpi.



tiistai 20. syyskuuta 2016

Onhan mulla aika hienot maisemat :)

Kävin nyt illansuussa kävelemässä. Tämmöistä on täällä nyt syyskuun puolivälissä:





 
En yhtään valita. Lämpötila edelleen lähes parikymmentä, vaikka on jo seitsemän illalla. Ja kotimaisemat kyllä voittaa monet muut paikat.

torstai 8. syyskuuta 2016

Kukkakaali-broccoli gratiini

Huippuhyvänmakuinen vihannesruoka, jota varmasti teen useammin.

Kukkakaali
Broccoli

Keitetään nuppuina vähän mureaksi suolalla maustetussa vedessä.

2rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
3dl maitoa
Suolaa
Pippuria
Juustoraastetta kourallinen

Sulata voi ja siihen sekoitat vehnäjauhot. Lisää maito ja sekoita vispilällä. Kunhan on kiehahtanut, niin lisää mausteet ja juustoraaste.

Voitele vuoka ja laita kaalit siihen ja kastike päälle. Ja kruunaa kaikki juustoraasteella.

Uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Nam. Tosi helppoa ja hurjan hyvää. Syötiin kalan lisukkeena.




maanantai 15. elokuuta 2016

Mitä jäi käteen?

Minä olen ollut tänä kesänä vaatimattomat kymmenen viikkoa kotona. Huomenna menen sitten lopultakin takaisin töihin. Jo on aikakin! Mitä tästä kesästä jäi sitten mieleen?

Kesä alkoi Maikin rippijuhlilla. Ne olivat todella onnistuneet. Vieraita oli reilu kolmekymmentä. Juhlat pidettiin kylän vuoristohotellilla. Seisovan pöydän jälkeen oli kakkutarjoilu.


Juhlia seuraavana päivänä menin varvasleikkaukseen ja aloitin kuuden viikon sairasloman, kaksi viikkoa ennen varsinaisen loman alkua. Opettajana minulla olisi tänä kesänä ollut kahdeksan viikon loma. Sairausloman vuoksi siirtyy neljä viikkoa lomista syksyyn. Pidän niitä sitten, kunhan tarvetta tulee. Kuvittelin istuskelevani monta viikkoa aurinkoisella verannalla. No, istuin hetken kolme kertaa. Täällä on ollut kylmä ja sateinen kesä. Ei ole tarvinnut ottaa aurinkoa.


Kolme viikkoa leikkauksesta kävimme risteilyllä Saksassa. Laivalla oli pyörätuolin kanssa helppo liikkua. Ja pääsin ensimmäisenä aina joka paikkaan. Oli mukavaa päästä vähän tuulettumaan, kun aika kotona kului sohvan ja keittiön välillä.


Kipsin poistoon saakka päivät kuluivat kotona. Välillä oli hyvää seuraa ja sain käydä autoajeluilla ja taidenäyttelyissä. Laskin päiviä, että pääsisin taas kävelemään.


Kipsin poiston jälkeen olen edelleen ollut varovainen autoa ajaessa ja kävelykin tekee vielä vähän kipeää. Mutta sairasloman loputtua olen saanut reissuta vähän täällä Norjassa. Oslo, Sarpsborg, Halden, Vestlandet, Røros jne. Suomeen asti en tänä kesänä selvinnyt, mutta ehkäpä sitten syksyllä. 


Tämä kesä oli erilainen kuin moni aikaisempi. Mutta muistelen sitä oikein hyvillä mielin. Nyt on hyvä palata töihin. Ja alkaa suunnittelemaan seuraavia lomia ja reissuja.