sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hiihtämässä

Tänä vuonna ajoivat taas hiihtoladun minun pihasta. Ovatkohan huolissaan, etten saa tarpeeksi liikuntaa :D. Pakkohan se oli käydä sitten kokeilemassa. Siitä pääsee suoraan pitemmille laduille. Täällä on huippu latuverkosto ja kymmeniä kilometrejä latuja ristiin rastiin. Mutta ensin täytyy hiihtää kaksi kilometriä. Ja minulle se kaksi kertaa kaksi kilometriä on näin hiihtokauden aluksi ihan sopivasti. 



Heppakin nautti melkeinpä keväisestä auringonpaisteesta. Ikinä ole tammikuussa ollut näin lämmintä, eikä näin vähän lunta. Vaan kaipa sitä lunta vielä ehtii tulemaan. 


lauantai 21. tammikuuta 2017

Kampaajalla

Minusta on vaikeaa mennä uudelle kampaajalle. Suomessa asuessa kävin vuosikymmenen samalla kampaajalla. Kävin hänellä monta kertaa vielä tännekin muutettua aina Suomessa käydessä. Täällä löysin sitten lopulta mieleiseni kampaajan, joka oli luottokampaajani vuosikausia. Kunnes hän sitten vuosi sitten muutti pois.

Vuoteen en käynyt kampaajalla. Vain syksyllä uskaltauduin Gdanskin reissulla ottamaan värin ja pienen leikkauksen. Tällä viikolla päätin, että nyt on tehtävä jotain tukalle, joka alkoi olla hapero latvoista. Minulla on aina ollut puolipitkät hiukset. Enkä halua lyhyitä hiuksia. 

Varasin netissä eilen illalla ajan Lillehammeriin yhden hiussalonkiketjun kampaamoon. Ilman että kukaan tuttava olisi sitä suositellut.  Kampaaja otti aikaa ja tutki tarkkaan hiukseni. Yhdessä suunnittelimme leikkauksen. Siitä tuli paljon lyhempi kuin minulla on ollut aikoihin mutta teimme suunnitelman pitemmäksi kasvatuksesta. Täytyy alkaa hoitamaan tätä päätä ja käydä säännöllisesti kampaajalla.

Millainen suhde sinulla on kampaajalla käyntiin?







keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi harrastus: vanhat salonkitanssit

Viime keväänä pääsin miesystäväni mukana tutustumaan lähemmin mm norjalaiseen kansantanssiharrastukseen. Sen seurauksena käyn nyt Lillehammerissa kerran viikossa tanssiharjoituksissa. Siellä tanssimme  norjalaisia kansantansseja ja jonkin verran myös vanhoja salonkitansseja (tarkistin sanan Googlesta, täällä puhutaan historiallisista tansseista, Amerikassa taas English Country Dance). Hyvää treenausta niin kropalle kuin aivoillekin. 

Olen kovin tykästynyt noihin salonkitansseihin. Musiikki on kaunista ja tanssit vaativat ajatustyötä. Ei niitä tansseja hetkessä opi, mutta vähitellen. Olemme käyneet myös Hamarissa erään toisen ryhmän harjoituksissa, sillä siellä harjoitellaan pelkästään salonkitansseja. 

Viime viikonloppuna oli sitten ball eli tanssiaiset. Sinne pukeutuvat naiset pitkiin juhlamekkoihin ja miehet frakkiin. Ilta alkoi illallisella ja puheilla, jonka jälkeen orkesteri soitti koko illan tanssimusiikkia. 





Tanssiharrastuksen myötä olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. Kansantanssipiirit ovat täällä vanhenemaan päin ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan. Meidän tanssiryhmä muuten matkustaa Suomeen, Oulaisiin toukokuussa ja minä lähden sinne mukaan! 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Mehulinko ja päivän mehut

Sain joululahjaksi mehulingon. Ja sitä olen kyllä käyttänyt sitten jouluaaton jälkeen joka päivä. Päivän hedelmä- ja vihanneskiintiö tulee helposti täyteen mehuja juoden. Olen melkoisen ihastunut tähän uuteen keittiövälineeseeni.

Alussa kokeilin vaan semmoisia "turvallisia" sekoituksia kuin omenaa, appelsiinia, ananasta, porkkanaa. Mutta useimmiten lisäsin niihin inkivääriä ja sitruunaa vähän "potkua" antamaan. Sitten aloin lisäämään mehuihin sitä mitä kaapeista löytyi. Olen tehnyt pelkkien hedelmämehujen lisäksi sekoituksia vihannesten kanssa. Olen käyttänyt brokkolia, kurkkua, porkkanaa ja mauksi edelleen inkivääriä ja/tai sitruunaa.

Mehulinkoni on aika tehokas ja siihen voi laittaa esimerkiksi kokonaisen omenan. Porkkana surahtaa koneen läpi hetkessä. Koneen puhdistaminen sujuu minuutissa. Huuhtelen ja tarvittaessa pesen sen paremmin aina heti, kun menu on valmis. Muuten peseminen jää ja sitten se on ainakin työlästä. Hedelmäjäte on helppo tyhjentää.

Käytätkö sinä mehulinkoa ja minkälaisia sekoituksia sinä teet?


lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus

Vuosi 2016 jää muistoihin hyvänä ja onnellisena vuotena. Olen saanut olla terve, olen saanut matkustaa, vuoden aikana on ollut monia mukavia juhlia ja tapahtumia. Olen kerännyt tähän postaukseen muutamia kännykkäkuvia vuoden varrelta.

Tammikuussa trubaduuri kävi soittelemassa keittiössäni ja kävin talven ainoalla hiihtolenkillä. Maisemista ei voinut valittaa.



Helmikuussa sain leikkiä prinsessaa ja olin ensimmäistä kertaa Oslon Oopperatanssiaisissa. Tuo tapahtuma teki todella vaikutuksen.



Maaliskuussa olen näköjään käynyt ainakin Oslossa ja Bærumissa kuvien perusteella.



Huhtikuussa oli pääsiäinen ja silloin meillä otettiin rennosti, eikä käyty edes hiihtämässä.



Toukokuussa alkoi avoautokausi, vaikka välillä oli viileääkin. Mutta esim alakuvan Helgøyan vierailu sujui kauniissa auringonpaisteessa.



Kesäkuussa oli tyttäreni rippijuhlat, nekin alkukesän auringon helliessä. Heti juhlapäivän jälkeen kävin pienessä jalkaleikkauksessa. 



Kesä- ja heinäkuitten vaihteessa olimme Saksan risteilyllä. Ja heinäkuun lopulla perinteisellä Allsang på grensen reissulla Haldenissa.



Elokuussa ajelimme Langedragiin katselemaan eläimiä. Ja seuraava reissu oli länsirannikolle.



Syyskuussa olin oopperassa. Kotona alkoi syksy jo tehdä kovasti tuloaan luonnon värejä katsoessa.



Lokakuun alussa lensimme syyslomalla Gdanskiin. Ja loppukuusta olin jälleen oopperassa.



Marraskuu vei meidät tanssimaan Washington DC:iin. Se oli hyvä tauko syksyn työrupeamaan.



Joulukuussa rauhoituin adventtiin ja joulun sanomaan.



Kiitos tästä vuodesta! Onnea tulevalle!




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Autoilun ihmettelyä Amerikassa

Tämä oli ensimmäinen matkani ison meren toiselle puolelle. Ja tietenkin siellä oli asioita, jotka herättivät ihmetystä. Varsinkin autoilussa.

Käytimme koko lomaviikon vuokra-autoa. Eli olimme aika paljon tien päällä. Kuten sanoin, niin ystäväni on tottunut ajaja Yhdysvalloissa, sillä hän on matkustanut siellä monta kertaa aikaisemmin työnsä johdosta. Ensiksikin minua ihmetytti tietysti se liikenteen määrä. Moottoriteillä oli neljä kaistaa molempiin suuntiin ja autot vaihtoivat kaistaa yhtenään. Mutta paljosta liikenteestä huolimatta liikenne sujui lupsikkaasti. Autoilijat antoivat tietä ja vilkkuvaloja käytettiin ahkerasti, näin ei tarvinnut arvailla mihin suuntaan kukakin oli menossa.


Toinen asia mukä ihmetytti, oli liikennemerkit. Semmoisia tavallisia pohjoismaalaisia merkkejä oli minun mielestäni vähän. Mutta sen sijaan oli merkkejä, joissa oli tekstiä vaikka kuinka paljon. Minä pelkääjän paikalla ehdin kyllä lukea ainakin osan teksteistä. Mutta mietin kuinkahan on aina kuljettajien lukutaidon kanssa. Ja varsinkin kun vauhtia riittää, niin eihän sitä ehdi kaikkea lukemaan. Mutta siitä huolimatta, liikenne tuntui sujuvan oikein hyvin.


Parkkitalot olivat kyllä tämmöiselle pikkupaikkakunnan tytölle aika jättimäisiä. Yhdenkin metroaseman parkkitalossa oli tilaa varmaan tuhannelle autolle (siitä huolimatta emme løytäneet sieltä vapaata paikkaa...) Lisäksi niissä oli valtavasti tilaa peruuttaa pois parkkiruudusta. Ei tarvinnut pelätä, että peruuttaa toiselle puolelle parkeerattuihin autoihin.

Liikkumisesta vielä sen verran, että kaikki tuntuivat liikkuvan joka paikkaan autoilla. Kun yhtenä aamuna olimme kävelemässä asuinalueellamme, niin ei siellä juuri ketään tullut vastaan. Tietysti oli aamupäivä ja ihmiset olivat töissä, mutta siitä huolimatta. Suomessa ainakin on aina ihmisiä liikkellä. Jos ei muita, niin koiran ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä.


Matka oli kaikin puolin muutenkin yhtä ihmettelyä. Kun tulee tämmöisestä pienestä kylästä tuonne isoon maailmaan, niin ei kai voi muuta odottaakaan.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Washington DC

Viikon loma Washingtonissa on takana ja alan palautua jetlagistakin. Washington oli meille ilmojen puolesta suosiollinen: aurinko paistoi koko viikon. Yhtenä yönä satoi. Oli aika ihanaa nauttia lämpimästä syyssäästä ja katsella aurinkoa. Iltaisin ja öisin oli tosin aika viileää. Matkan tarkoitus oli ottaa ihan vaan rennosti ja käydä tanssimassa mahdollisimman paljon.

Asuimme matkakumppanini ystävän luona North Kensingtonissa, Washingtonin ulkopuolella. Kävelimme alueella muutaman kerran. Kävelyreissuillamme emme tavanneet muita kuin oravia. Ja muutamia autoilijoita. En ole muuten koskaan, missään nähnyt niin paljoa oravia :).




Liikkuminen paikasta toiseen sujui mutkattomasti vuokra-autolla. Matkakumppanilleni on kaupunki tuttu useilta työmatkoilta. Ja hän ajeli autoa kuin paikalliset. Yhtenä päivänä kävimme katsomassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ollut kauheasti turistejakaan, niin paikkoihin tutustuminen sujui hyvin ilman suurempia ihmismassoja.

Capitol
Washington monumentti
Lincoln monumentti
National Mall puistoa

The White House
Vierailimme pienessä Annapolisin kaupungissa ja parissa isossa puistossa ihailemassa syksyn värejä. Olimme oikeastaan vain vähän turisteja ja kävimme oaikoissa, joihin ei ihan tavalliset turistit usein eksy.

Annapolisin satama-aluetta.
Hauska kissalippu. 
Downs Park Pasadenassa.
Brookside Gardens Silver Springsissä
Brookside Gardens
Ja lopun aikaa kävimme sitten tanssimassa. Tanssimme english countrydance, american contradance ja skottilaista kansantanssia. Hurjan hauskaa. Kun painat noita tanssien nimiä, niin pääset linkkeihin, joissa on youtube-filmejä tansseista.

Matka oli todella onnistunut ja olin positiivisesti yllättynyt maasta ja sikäläisistä ihmisistä.