sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Taas hiihtämässä (ja mitkä maisemat!!!)

Tänä viikonloppuna olemme käyneet hiihtämässä molempina päivinä. Tässä meidän kunnassa on kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä loistavia latuja hienoissa maisemissa, niin tunturissa kuin metsissäkin. Yhden talven aikana täytyy olla ladulla monta kertaa viikossa, jos meinaa kaikki ladut käydä läpi. Tästä minun pihasta lähtee latu noille pitemmille reiteille. Me tosin ajettiin autolla parin kilometrin päähän, ettei tarvitse ylämäkeä tuksuttaa aluksi montaa kilometriä.

Eilen hiihdimme kahdeksan kilometriä melkoisen tasaista latua ilman sen kummempia nousuja. Se sopi oikein hyvin talven toiseksi hiihtoreissuksi. Ladut oli juuri ajettu ja olimme ensimmäiset hiihtelijät. Ja ilmakin suosi. Aurinko alkaa jo lämmittämään päiväsaikaan, vaikka pakkasasteita on viidestä kahdeksaan.


Tänään kävimme melkein kilometrin korkeudessa. Sieltä olikin sitten sen mukaiset maisemat ihailla. Onneksi olemme jo alun pitäen 650 metrissä ja autolla ajoimme siis vielä vähän pitemmälle, niin nousua ei tullut kuin 200m. Ja sekin jaettuna neljälle kilometrille. Takaisintulo olikin sitten yhtä alamäkeä.


Huipulla tapasimme tuttaviakin.


Siellä näkyy seuraava huippu, joka voisi olla vaikka seuraavan hiihtoreissun kohde.


Näissä maisemissa ei ole kyllä mitään valittamista.


Pidätkö sinä hiihtämisestä?


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Oopperatanssiaiset

Olin viime viikonloppuna toista kertaa Oslon oopperatanssiaisissa. Se on kyllä maagisin juhla missä olen ikinä ollut. Uskomattomia asuja, suuri orkesteri soittamassa tanssimusiikkia, 750 iloista juhlijaa... 


Valmistauduin iltaan kampaajallakäynnillä. Kaksi viikkoa sitten aika lyhyeksi leikatut hiukset kääntyivät kumminkin onneksi juhlakampaukseksi.


Ilta alkoi oopperakonsertilla yliopiston aulassa. Yleisö olisi voinut olla pukuineen ja maskeineen kuin suoraan teatterista. Oopperatanssiaiset on naamiaisjuhla.


Varsinaiselle tanssisalille käveli juhlaväki kulkueena läpi kaupungin. Tanssipaikka on kuin suoraan vanhoilta ajoilta.




Nyt täytyy sitten vaan valmistautua seuraavan vuoden juhlaan.

Jos juhla kiinnostaa, niin voit lukea siitä lisää täältä: operaballet.no

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Hiihtämässä

Tänä vuonna ajoivat taas hiihtoladun minun pihasta. Ovatkohan huolissaan, etten saa tarpeeksi liikuntaa :D. Pakkohan se oli käydä sitten kokeilemassa. Siitä pääsee suoraan pitemmille laduille. Täällä on huippu latuverkosto ja kymmeniä kilometrejä latuja ristiin rastiin. Mutta ensin täytyy hiihtää kaksi kilometriä. Ja minulle se kaksi kertaa kaksi kilometriä on näin hiihtokauden aluksi ihan sopivasti. 



Heppakin nautti melkeinpä keväisestä auringonpaisteesta. Ikinä ole tammikuussa ollut näin lämmintä, eikä näin vähän lunta. Vaan kaipa sitä lunta vielä ehtii tulemaan. 


lauantai 21. tammikuuta 2017

Kampaajalla

Minusta on vaikeaa mennä uudelle kampaajalle. Suomessa asuessa kävin vuosikymmenen samalla kampaajalla. Kävin hänellä monta kertaa vielä tännekin muutettua aina Suomessa käydessä. Täällä löysin sitten lopulta mieleiseni kampaajan, joka oli luottokampaajani vuosikausia. Kunnes hän sitten vuosi sitten muutti pois.

Vuoteen en käynyt kampaajalla. Vain syksyllä uskaltauduin Gdanskin reissulla ottamaan värin ja pienen leikkauksen. Tällä viikolla päätin, että nyt on tehtävä jotain tukalle, joka alkoi olla hapero latvoista. Minulla on aina ollut puolipitkät hiukset. Enkä halua lyhyitä hiuksia. 

Varasin netissä eilen illalla ajan Lillehammeriin yhden hiussalonkiketjun kampaamoon. Ilman että kukaan tuttava olisi sitä suositellut.  Kampaaja otti aikaa ja tutki tarkkaan hiukseni. Yhdessä suunnittelimme leikkauksen. Siitä tuli paljon lyhempi kuin minulla on ollut aikoihin mutta teimme suunnitelman pitemmäksi kasvatuksesta. Täytyy alkaa hoitamaan tätä päätä ja käydä säännöllisesti kampaajalla.

Millainen suhde sinulla on kampaajalla käyntiin?







keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi harrastus: vanhat salonkitanssit

Viime keväänä pääsin miesystäväni mukana tutustumaan lähemmin mm norjalaiseen kansantanssiharrastukseen. Sen seurauksena käyn nyt Lillehammerissa kerran viikossa tanssiharjoituksissa. Siellä tanssimme  norjalaisia kansantansseja ja jonkin verran myös vanhoja salonkitansseja (tarkistin sanan Googlesta, täällä puhutaan historiallisista tansseista, Amerikassa taas English Country Dance). Hyvää treenausta niin kropalle kuin aivoillekin. 

Olen kovin tykästynyt noihin salonkitansseihin. Musiikki on kaunista ja tanssit vaativat ajatustyötä. Ei niitä tansseja hetkessä opi, mutta vähitellen. Olemme käyneet myös Hamarissa erään toisen ryhmän harjoituksissa, sillä siellä harjoitellaan pelkästään salonkitansseja. 

Viime viikonloppuna oli sitten ball eli tanssiaiset. Sinne pukeutuvat naiset pitkiin juhlamekkoihin ja miehet frakkiin. Ilta alkoi illallisella ja puheilla, jonka jälkeen orkesteri soitti koko illan tanssimusiikkia. 





Tanssiharrastuksen myötä olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. Kansantanssipiirit ovat täällä vanhenemaan päin ja uudet tulokkaat otetaan avosylin vastaan. Meidän tanssiryhmä muuten matkustaa Suomeen, Oulaisiin toukokuussa ja minä lähden sinne mukaan! 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Mehulinko ja päivän mehut

Sain joululahjaksi mehulingon. Ja sitä olen kyllä käyttänyt sitten jouluaaton jälkeen joka päivä. Päivän hedelmä- ja vihanneskiintiö tulee helposti täyteen mehuja juoden. Olen melkoisen ihastunut tähän uuteen keittiövälineeseeni.

Alussa kokeilin vaan semmoisia "turvallisia" sekoituksia kuin omenaa, appelsiinia, ananasta, porkkanaa. Mutta useimmiten lisäsin niihin inkivääriä ja sitruunaa vähän "potkua" antamaan. Sitten aloin lisäämään mehuihin sitä mitä kaapeista löytyi. Olen tehnyt pelkkien hedelmämehujen lisäksi sekoituksia vihannesten kanssa. Olen käyttänyt brokkolia, kurkkua, porkkanaa ja mauksi edelleen inkivääriä ja/tai sitruunaa.

Mehulinkoni on aika tehokas ja siihen voi laittaa esimerkiksi kokonaisen omenan. Porkkana surahtaa koneen läpi hetkessä. Koneen puhdistaminen sujuu minuutissa. Huuhtelen ja tarvittaessa pesen sen paremmin aina heti, kun menu on valmis. Muuten peseminen jää ja sitten se on ainakin työlästä. Hedelmäjäte on helppo tyhjentää.

Käytätkö sinä mehulinkoa ja minkälaisia sekoituksia sinä teet?


lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus

Vuosi 2016 jää muistoihin hyvänä ja onnellisena vuotena. Olen saanut olla terve, olen saanut matkustaa, vuoden aikana on ollut monia mukavia juhlia ja tapahtumia. Olen kerännyt tähän postaukseen muutamia kännykkäkuvia vuoden varrelta.

Tammikuussa trubaduuri kävi soittelemassa keittiössäni ja kävin talven ainoalla hiihtolenkillä. Maisemista ei voinut valittaa.



Helmikuussa sain leikkiä prinsessaa ja olin ensimmäistä kertaa Oslon Oopperatanssiaisissa. Tuo tapahtuma teki todella vaikutuksen.



Maaliskuussa olen näköjään käynyt ainakin Oslossa ja Bærumissa kuvien perusteella.



Huhtikuussa oli pääsiäinen ja silloin meillä otettiin rennosti, eikä käyty edes hiihtämässä.



Toukokuussa alkoi avoautokausi, vaikka välillä oli viileääkin. Mutta esim alakuvan Helgøyan vierailu sujui kauniissa auringonpaisteessa.



Kesäkuussa oli tyttäreni rippijuhlat, nekin alkukesän auringon helliessä. Heti juhlapäivän jälkeen kävin pienessä jalkaleikkauksessa. 



Kesä- ja heinäkuitten vaihteessa olimme Saksan risteilyllä. Ja heinäkuun lopulla perinteisellä Allsang på grensen reissulla Haldenissa.



Elokuussa ajelimme Langedragiin katselemaan eläimiä. Ja seuraava reissu oli länsirannikolle.



Syyskuussa olin oopperassa. Kotona alkoi syksy jo tehdä kovasti tuloaan luonnon värejä katsoessa.



Lokakuun alussa lensimme syyslomalla Gdanskiin. Ja loppukuusta olin jälleen oopperassa.



Marraskuu vei meidät tanssimaan Washington DC:iin. Se oli hyvä tauko syksyn työrupeamaan.



Joulukuussa rauhoituin adventtiin ja joulun sanomaan.



Kiitos tästä vuodesta! Onnea tulevalle!




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Autoilun ihmettelyä Amerikassa

Tämä oli ensimmäinen matkani ison meren toiselle puolelle. Ja tietenkin siellä oli asioita, jotka herättivät ihmetystä. Varsinkin autoilussa.

Käytimme koko lomaviikon vuokra-autoa. Eli olimme aika paljon tien päällä. Kuten sanoin, niin ystäväni on tottunut ajaja Yhdysvalloissa, sillä hän on matkustanut siellä monta kertaa aikaisemmin työnsä johdosta. Ensiksikin minua ihmetytti tietysti se liikenteen määrä. Moottoriteillä oli neljä kaistaa molempiin suuntiin ja autot vaihtoivat kaistaa yhtenään. Mutta paljosta liikenteestä huolimatta liikenne sujui lupsikkaasti. Autoilijat antoivat tietä ja vilkkuvaloja käytettiin ahkerasti, näin ei tarvinnut arvailla mihin suuntaan kukakin oli menossa.


Toinen asia mukä ihmetytti, oli liikennemerkit. Semmoisia tavallisia pohjoismaalaisia merkkejä oli minun mielestäni vähän. Mutta sen sijaan oli merkkejä, joissa oli tekstiä vaikka kuinka paljon. Minä pelkääjän paikalla ehdin kyllä lukea ainakin osan teksteistä. Mutta mietin kuinkahan on aina kuljettajien lukutaidon kanssa. Ja varsinkin kun vauhtia riittää, niin eihän sitä ehdi kaikkea lukemaan. Mutta siitä huolimatta, liikenne tuntui sujuvan oikein hyvin.


Parkkitalot olivat kyllä tämmöiselle pikkupaikkakunnan tytölle aika jättimäisiä. Yhdenkin metroaseman parkkitalossa oli tilaa varmaan tuhannelle autolle (siitä huolimatta emme løytäneet sieltä vapaata paikkaa...) Lisäksi niissä oli valtavasti tilaa peruuttaa pois parkkiruudusta. Ei tarvinnut pelätä, että peruuttaa toiselle puolelle parkeerattuihin autoihin.

Liikkumisesta vielä sen verran, että kaikki tuntuivat liikkuvan joka paikkaan autoilla. Kun yhtenä aamuna olimme kävelemässä asuinalueellamme, niin ei siellä juuri ketään tullut vastaan. Tietysti oli aamupäivä ja ihmiset olivat töissä, mutta siitä huolimatta. Suomessa ainakin on aina ihmisiä liikkellä. Jos ei muita, niin koiran ulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä.


Matka oli kaikin puolin muutenkin yhtä ihmettelyä. Kun tulee tämmöisestä pienestä kylästä tuonne isoon maailmaan, niin ei kai voi muuta odottaakaan.