lauantai 23. heinäkuuta 2011

Eipä uutta

Nyt odotellaan vaan lopullista kuolonuhrien määrää.

Kuningas, kuningatar ja kruununprinssi ovat käyneet tervehtimässä Utøyan lähellä olevassa hotellissa (joka on kriisikeskuksena) asianomaisia ja omaisia. Siellä ovat käyneet myös pääministeri ja ulkoministeri. Monet eivät vieläkään tiedä lastensa kohtaloa. Kaikkia uhreja ei ole vielä löydetty, koska moni pakoon uimalla lähtenyt ammuttiin veteen.

Telkkarissa on edelleen jatkuvat uutiset. Siellä nuoret kertovat kamalista kokemuksistaan. Jotkut paikalla olleet ovat päivittäneet blogejaan. Uudestaan ja uudestaan kerrotaan tapahtuneista.

Kävin äsken kuntakeskuksessa kaupassa. Siellä oli erilainen, hiljainen tunnelma. Torilla oli lippu puolitangossa.

Tämä on vuorokausi, jota ei monikaan meistä heti unohda. Niin moni nuori on menettänyt henkensä aivan turhaan.

10 kommenttia:

  1. Ei unohdu Norjan tapahtumat.
    Täällä Suomessa surraan tapahtunutta tragediaa, mutta suruliputusta ei näy, vaikka siihen olisi aihetta.
    Valtava on menehtyneitten lasten ja nuorten äitien ja isien tuska.
    Luen mukaan surmaajan äidin.
    Kuinka he kestävät tämän kaiken?

    VastaaPoista
  2. Neili, tama on niin uskomatonta, ettei sanoja enaa ole...

    Rosina, viela ei ole haastateltu uhrien omaisia. Moni ei viela eilenkaan ollut saanut tietaa lastensa kohtalosta mitaan. Mutta nuoria, jotka olivat paikalla, on haastateltu. He ovat olleet shokissa suurin osa ja kertoneet vaan automaattisesti tapahtumia. Aivan kuin kertoisivat jotain filmia. Tunteet tulevat varmaan pitkankin ajan jalkeen. Mutta kuulostaa, etta apujoukkojaon tarjolla kaikille ymparilla. Onneksi.

    VastaaPoista
  3. Esitan suruvalitteluni koko Norjan kansalle,seka teille ulkosuomalaisille siella.
    Jarkyttava tapahtumasarja,jota ei todeksi voi uskoa.
    Ja Suomessa on menossa samansuuntaista ajattelutapaa herattava liike politiikan taholta,joka herattaa jopa pelkoa tulevaisuudesta nain ulkomaalaisen aviovaimona ja uskontonsa vaihtaneena,siita,mita on ehkapa edessapain.

    VastaaPoista
  4. Niin kuin sanoit, menettäneet henkensä täysin turhaan. Nuorilla oli koko elämänsä edessäpäin. Kenelläkään ei ole oikeutta ottaa sitä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä tuo hiljaiseksi pistää. :(

    Tänään olen ollut siskoni luona Vantaalla, ja käynyt täällä koirien kanssa ulkoilemassa sekä kävimme Helsingissä, liput ovat puolitangossa joka paikassa. Myös taloyhtiöissä ja monissa yksityisissäkin kodeissa. Se on ollut niin koskettava näky että pala on noussut kurkkuun monta kertaa. Emme käyneet suurlähetystön luona vaikka ensin oltiinkin sinne päin menossa, sinne on viety paljon kukkia ja kynttilöitä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä tuo tapaus on jotain aivan käsittämätöntä. Tulin yöksi töihin ja otin lipun pois puolitangosta. Miten tuollaisen varalle voi omia lapsia opettaa, tulee tässä mieleen. Aamulehdestä luin, että joku tyttö oli piilosta soittanut isälle ja pyytänyt apua. Isä oli sanonut että kännykkä äänettömälle ja kirkas takki pois päältä. Tuntuu pahalta ajatella hätää mikä nuorilla on ollut.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni norjalaisten suureen suruun.

    VastaaPoista
  8. http://www.youtube.com/watch?v=_63hsEgRhC0

    VastaaPoista
  9. Jännä, että siellä saavat toimittajat haastatella nuoria. Suomessa Jokelan koulusurmien jälkeen tuli kovasti kritiikkiä median tavasta kohdella tapahtumassa mukana olleita nuoria ja ilmeisesti Kauhajoen koulusurmissa toimittajat eivät nuoria enää haastatelleetkaan.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.