Tämä heinä on kuivatettu pellolla auringossa. Yksi vaihtoehto olisi ollut laittaa se heinäpaaleiksi tai pyöröpaaleiksi kesällä. Mutta kuivatuksen jälkeen tämä on kannettu latoon. Ja se lato on yhden meidän vuokrapellon vieressä vähän kauempana täältä meiltä. Niinpä kotiin se saadaan traktorin perään laitettavalla heinänkuljetusvälineellä (mikä lie suomeksi...).
Siitä se kipataan vanhan, pienen navetan ja tallin vieressä olevan heinävaraston oven eteen. Ja siitä se kannetaan käsin sinne varaston puolelle.
Täältä sitä on sitten helppo nostaa hevoselle ja hevosen naapurina oleville parille lehmälle.
Mutta ajatelkaa tuota työmäärää! Ensin kesällä ja sitten näin talvella. Ja ennen vanhaan ei ollut edes traktoreita, vaan hevoskärryllä kuiva heinä sitten ajettiin eläimille syötäväksi.
Vaan onhan tuossa vähän nostalgiaa :). Ja hevoselle ei ainakaan maistu tuon herkun jälkeen mikään muu.
Oletko sinä ollut aikoinaan heinänteossa kesäisin?
Voi veikkosella! Lapsuus- ja nuoruuskesät menivät aina heinäpellolla tai -ladossa. Aika kultaa muistot, mutta olihan se aina melkoinen rutistus saada heinät kaadetuksi, seipäille ja viimein latoon. Heinäpellot täynnä heinäseipäitä olivat kyllä kaunis näky; isoista pyöröpaaleista ei voi sanoa samaa.
VastaaPoistaVarmasti tuo heinä on laadullisesti ja maultaa parempaa kuin paalattu, kyllä hevonen tietää;)
VastaaPoistaMonet monituiset kerrat on heinäpellolla oltu ja vielä 70-luvulla olin kärryillä kun heiniä pellolta korjattiin latoon. Ei se aina herkkua ollut. Kuumaa ja hikistä hommaa. Heinät pistelivät ja sekaan heitetty suola kirveli.
Muistan oman isoisäni joka oli pellolla aina huopatossut jalassa ja villapaita päällä. Eikä koskaan hikoillut.
Samaa mieltä olen minäkin!
VastaaPoistaheinänkuljetusväline :D. Ei sen puoleen, en minäkään tiedä tuolle "heinänkuljetusvälineelle" mitään nimeä... Joskus olen päässyt heinäpellolle, mutta en oikein kunnolla kun en ole kotoisin maalaistalosta.
VastaaPoistaMutta tuollainen heinä maistuu taatusti hevoselle - se on niin paljon laadukkaampaa kuin nuo pyöröpaalit - riippuu tietenkin vähän siitä, onko se saatu korjattua kuivana. Ja siinä on varmasti mukana kaikenlaista, mitä hevonen pitkän talven jälkeen kaipaa.
Jostain luin, että jos hevonen syö talvella vain viljeltyä heinää, nille olisi hyvä kerätä ja kuivattaa kesällä mm. nokkosta, koivunlehtiä, mustikanvarpuja ja voikukkaa talven varalle. Saisivat niistä tärkeitä ravinteita.
Voi kyllä - ensin palikkalikkana, ja sitten talikon varressa. Heinäladossa on leikitty hippaa ja nattaa, vaikkakin salaa, ja sitten on pitkin iltaa kutitellut pölyt pöksyissä. Voi mitä ihanaa nostalgiaa!
VastaaPoistaTäälläpäin puhuttiin "heinähännästä",laite näyttää siltä.
VastaaPoistaHeinänteko hevosella ja ladossa heinän polkeminen tuttua kuin mikä.
Kiitos suomennoksesta!
PoistaHeinähäntä.
VastaaPoistaHei vaan täältä Filefjellen länsipuolelta. Löysin blogisi äskettäin ja todella mukavalta vaikuttaa.
VastaaPoistaHeinätalkoissa olen ollut lapsena pohojanmaalla ja myös täällä Norjassa olen päässyt heinää tekemään :) Siitä löytyy blogistani joitakin kuviakin http://tanjakonttila.blogspot.no/2011/08/kesakuvia-jatkuu.html
Tervetuloa lukemaan tännekin :). Ja vastavierailulla on käyty ;).
PoistaHeinähäntä se tosiaan on. Heinätyöt on kyllä tullu tutuksi ihan hevosenpään kokoisesta asti. On laitettu seipäille, joista sitten viety irtoheinänä latoon, on laitettu pikkupaaleihin ja nykyään isoihin palloihin, missä heinä säilyy kyllä ehdottomasti parhaiten.
VastaaPoista