Käytiin ladulla omasta pihasta Maikin ja Toyan kanssa. Siellä ei ollutkaan hiihdellyt kukaan viimeisen lumisateen jälkeen. Niinpä saimme tehdä omat jälkemme hirvien ja jänisten jälkien sekaan. Ja niitä eläinten jälkiä oli TODELLA paljon. Toya teki vain kaksi vähän pitempää retkeä pupun jälkien perään. Muuten juoksenteli meidän kanssa koko matkan.
Tästä meiltä kulkee oikeastaan ihan kunnan latu, josta on yhteys muille kunnan laduille. Mutta nyt viime vuosina ei sitä ole ajettu muuta kuin moottorikelkalla aina välillä. Mutta siitä on kumminkin helppo polkaista itsensä pitemmillekin reiteille, jos haluaa.
Mukavaa kiirastorstain jatkoa! Täällähän tämä on jo pyhäpäivä.
Voi himputti! En ole tuollaisia latuja nähnyt, saatikka hiihtänyt, miesmuistiin. Varmasti kävisi köpelösti jos yrittäisin maastoon hiihtämään, mutta järven jäällä varmasti voisi vielä lykkiä. Kiitos, näistä kuvista tuli hyvä mieli :)
VastaaPoistaHiihtäminen on kuin pyörälläajoa. Kerran kun oppii, niin aina taitaa Johanna :).
PoistaKuten kirjoitin, niin nämä kuvat on ihan tuosta meiltä ovelta parinkymmenen metrin päässä :).
Minäkin haluaisin hiihtää.
VastaaPoista