Minä olen siinä onnellisessa asemassa, etten kaipaa yhtään minnekään. Koti on täällä. Tottakai kaipaan lähisukulaisia, mutta heihinhän saa yhteyden kätevästi Skypettämällä. Toista se oli aikoinaan, kun kirjeitä kirjoiteltiin ja postin kautta läheteltiin... Sitten tuli kännykät ja halvemmat puhelinyhteydet. Ja nykyiset tietokoneyhteydet ovat tehneet maailmasta pienen ja välimatkoista lyhyet. Ja pääseehän siellä Suomessa käymään tarpeen tullen.
Minulla vaikuttaa varmasti sekin, että lapset alkavat olla jo aikuisia. Yksi on jo työelämässä täällä ja toinen opiskelujen loppusuoralla. Hänelläkin työelämä pian kutsuu ja se vienee muualle kuin Suomeen. Nuorin on syntynyt täällä ja tuntee olevansa enemmän norjalainen kuin suomalainen.
Työelämässä olen saanut rutkasti enemmän mahdollisuuksia täällä kuin Suomessa olisin ikinä saanut. Siellä saavutin oman alani "urahuipun" yllättävän nopeasti. En usko, että saisin Suomesta enää näin vanhana mitään mielenkiintoisia työtarjouksiakaan. Täällä tuntuu yhtä ovea kiinni laittaessa avautuvan uusia, paljon mielenkiintoisempia ovia koko ajan. Ja tässä iässä koen, että työssä on tärkeintä uudet haasteet ja uusien asioitten oppiminen.
Joku kysyi, että mitäs sitten, kun viimeinenkin lapsista alkaa olla omillaan. Oi, minulla olisi haave lähteä auttamaan vapaaehtoistyöhön tyttöjä vaikka Nepaliin. Tai jonnekin muualle. Eli minulla ei ole vielä ainakaan ulkomailla asumisen kiintiö täynnä missään mielessä ;).
Mitäs mieltä te muut olette asiasta? Olenko ihan masentava ihminen, kun koen asian näin "kaikkien" muiden kaipaillessa Suomeen?
 |
| Täällä ei oikein tuo kevät edisty... |
Tuo toinen luku tuosta tekstistä voisi olla ihan mun kirjoittama, olen niin samaa mieltä. Musta on ihan kamalaa, kun joku kysyy, onko mulla koti-ikävä Suomeen. Elämähän olisi aivan kamalaa, jos koko ajan olisi vain koti-ikävä Suomeen. Nykyään on niin helppoa pitää yhteyttä toisiin ja mulla on kavereita Helsingissä, jotka näkevät Oulussa asuvia tuttujaan harvemmin kuin mua. Home is where the heart is!
VastaaPoistaKyllä Allu! Ihan oikekassa olet.
PoistaEn kaipaa Suomeen....
VastaaPoistaOlet tainnut juurtua oikein hyvin sinne Ruotsinmaalle :).
PoistaMä kaipaan aina jonnekin muualle, mutta olenkin niin juureton ja aina muuttamassa, ja toivon kyllä että jos joskus asetun jonnekin aloilleni, olisin sitten onnellinen siellä!
VastaaPoistaSepä se, mistä se todellinen koti löytyy. Ja sinähän lähdet taas kohta pois Suomesta.
PoistaSuomi... tuttu sana, taitaa olla kohta 7v kun viimeksi kävin.
VastaaPoistaYstävät ja sukulaiset pääsevät tänne, tämä rauhallinen
ympäristö on heille puhdasta lomaa kaukana oravanpyörästä.
Viidessä eri maassa olen asunut aikaisemmin, tämä on se oikea
paikka.
Sinä olet siis paikkasi nyt löytänyt.
PoistaMina kaipaan Suomeen vuosi vuodelta enemman- ikavaa on kasvattanut lisaaa tyttaren sinne muutto (opiskelu)...kodissa on "tyhjyys" mita kaksi miesta ei pysty paikkaamaan...siis aviomies ja poika.
VastaaPoistaJoku toivoi joskus pystyvänsä yhdistämään molemmat maat. Mutta harvalla kai siihen on todellista mahdollisuutta.
PoistaHeippa Tuula, no täällä yksi niistä kotiin kaipailijoista;) Omalle kohdalle on tämä kaipuun piikki tullut lasten kasvaessa, ja jotenkin toivoo että saisivat osan sitä suomalaisuutta ihan paikan päällä.. ja totta kai se iso suku ja perhe, jotka ovat niin tärkeitä, mutta niin kaukana. No, pitää nauttia hetkestä ja pitää samalla haaveet mielessä:) Mukavaa sunnuntain jatkoa sinne!
VastaaPoistaOli ihan pakko kirjoittaa tämä postaus, kun luin sinun juttusi :). Ja todellakin kovin monella tuntuu olevan tuo kaipaus nyt.
PoistaSitäpä se, että olisi mukavaa saada lastenkin kokea suomalaisuus ja se kulttuuri siellä oikein kunnolla. Minun nuorimmalla ei ole minkäänlaista suomalaista identiteettiä. Isommilla on, kun ovat siellä syntyneet ja alkuelämänsä eläneet.
Mutta ehkäpä teillekin tulee jossain vaiheessa mahdollisuus muuttaa sinne ainakin joksikin aikaa.
Minä kaipaan Suomeen vaan kesällä kun siellä on niin kaunista ja täällä liian kuumaa minulle.Ja joskus ihan välillä talvisin mietin että olisi kiva nähdän lunta vaikka yhden päivän muttei enempää...
VastaaPoistaIsraelin kesä onkin kyllä hirvittävän lämmin, mutta kaikkeen tottuu.
PoistaEi ole vielä ehtinyt ikävä iskeä, enkä oikein usko, että iskeekään.... jotenkin vain tuntuu siltä. Varsinkin tämä Norja on niin samanlainen ja niin lähellä, että en oikein ymmärrä, mitä sitä kaipaisi? Perhettä kyllä, mutta sitä kaipasin myös Oulusta käsin - muu perhe kun asuu Helsingissä. Matkakaan ei ole juuri pidentynyt tai hankaloitunut.
VastaaPoistaIlmasto taas on kovin samanlainen, maisemat vain komeammat. Ihmiset mukavia ja helppoja. Tietenkin täällä on omat ongelmansa mutta niin ne on Suomessakin. Ja niitä kulttuurieroja löytyy myös maan sisällä - niin täällä Norjassa kuin Suomessa. Jotenkin koen, että minun on ollut helpompi sopeutua tänne kuin aikoinaan Ouluun...
Luulen, että ainakin niiden kohdalla, jotka ovat asuneet jo kauan pois Suomesta, myös aika kultaa muistot. Sitä ei kaipaa pelkästään kotimaata, vaan myös niitä entisiä aikoja. Mutta paitsi ajat, niin myös Suomi on nykyään hyvin erilainen kuin vielä vaikkapa 20 vuotta sitten. Hyvässä mutta myös pahassa.
Mutta jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan, ja toisilla se tie vie takaisin Suomeen. Ei tämä ulkomailla asuminenkaan ole mikään itsetarkoitus tai jotenkin erityisen hienoa. Myös Suomi on ihan hyvä maa ja hyvä paikka asua. Mutta kannattaa varmasti miettiä, mitä sitä oikeastaan ja lopultakin kaipaa?
Norja on kyllä suomalaiselle helppo paikka asua. Ja yleensäottaen meillä suomalaisilla on täällä hyvä maine.
PoistaJa se on totta, että aika kultaa muistot...
Minulla kaipuu johtuu juuri tuosta lähestyvästä keväästä ja kesästä! Huomaan sen ihan selvästi, sillä viime vuonna oli sama juttu, ja melkein laskin päiviä, milloin pääsen Suomen kesään. Sitten kun pääsin, se ei ollutkaan niin ihmeellistä kuin olin kuvitellut. :-D Nyt yritän siis olla hinkumatta sinne Suomen kesään mitenkään ihmeemmin.
VastaaPoistaMuuten en Suomeen kaipaa - olen aika lailla tyytyväinen aina siellä missä kulloinkin olen.
Satu-muuttolintunen :). Kaikkein parasta on juuri tuo, jos pystyy viihtymään parhaiten siellä missä on.
PoistaKoska olen aina asunut Suomessa, en osaa tuohon kaipailuun sanoa mitään. :) Työelämästä kyllä sen verran, että haasteita aina löytyy iästä riippumatta. Kevään ja kesän kaipailua sattui minullakin juuri samaan aikaan olevan. Eli kuvistani tutkailin myös kevään edistymistä.
VastaaPoistaTänä vuonna kevät tekee tuloaan ilmeisesti tosi hitaasti joka paikassa.
PoistaEnpä kyllä Suomeen kaipaa, minulle Norja on tarjonnut paljon mielenkiintoisemman ja stressittömämmän elämän kuin Suomi. Minulle oikea paikka olla ja asua. Ihmiset ovat ihania ja luonto uskomattoman kaunis. Jos Norjasta muutan pois, niin Suomi ei ainakaan ole se maa johon muutan.
VastaaPoistaKoen ihan samoin. Olen asunut Irlannissa jo 10 vuotta. ja sita ennen Lontoossa 4 vuotta. Suomi on jaanyt vaan hamarammaksi ja kaukaisemmaksi vuosi vuodelta. On siella kiva joskus kayda-ja taytyykin, onhan siella perhetta ja sukua, mutta tuntuisi vaikealta ajatus siella asumisesta. Ulkomailla asuessa on kylla huomannut kuinka moni asia Suomessa on paremmin ja helpompaa, mutta taydellinen maa ei ole sekaan. Ja ehka se 'helppo' on myos tylsaa!;) Haastetta pitaa olla!
PoistaMina rakastan naita saaria-Irlantia ja naapurisaarta eli jos en asuisi taalla, muuttaisin varmasti takaisin Iso-Britanniaan. Lapset ovat irlantilaisia ja heidan juurensa ovat taalla, sen mukaan mennaan myos..
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaHih:) Juu tosiaan niin kuin mainitsitkin niin täällä kaipaillaan ja muuttoa tehdään.
VastaaPoistaAsumme ihan täällä ylhäällä Jäämeren rannalla pienessä kylässä (Kirkenes). Hieno paikka, lyhyt matka Suomen rajalle K-kauppaan ja meistä suomalaisista tykätään täällä. Mutta 3v oli tarpeeksi ainakin tällä erää:) Täältä on pitkä matka minne vain ja vaikeat kulkuyhteydet ja tämä 8kk kestävä talvi + pitkä kaamos... Mutta 3 hyvää vuotta takana. Nyt on aika matkata kotiin ja lapsien aloittaa suomalainen koulu:) IHanaa että sinä et kaipaa minnekään:) Toiv. minullakin joku päivä noin.
Oikeastaan eniten Norjassa asumisessa minua ajoittain häiritsee se, että olen ulkomaalainen. Jatkuva ulkomaalaisuus natiivien keskellä on rasittavaa. En oikein osaa sitä selittää. Tai ehkä osaisin, mutta siitä selityksestä tulisi pitkä...
VastaaPoistaHmm, minäkin taidan olla kotoutunut muualle, ja ikävä on enää satunnaista. Lähinnä ikävöin lomailua, en Suomessa pysyvästi asumista. Ja sitten muutaman lomaviikon päästä onkin jo ikävä tänne kotiin!
VastaaPoistaMinullekin ulkomaille muutto on tarjonnut sellaisia työmahdollisuuksia ja etenemistä töissä, mikä olisi ollut mahdotonta Suomessa. Työttömyys on Suomessa vieläkin korkea ja ainakin omalla alalla on niin vähän mahdollisuuksia etenemiseen ja jo töiden saantikin olisi kyseenalaista, että olisi ollut järjetöntä jäädä senkin takia Suomeen. Surettaa monet älykkäät ja ahkerat opiskelukaverit, jotka ovat työttöminä, hanttihommissa tai oman alan jatkuvissa pätkätöissä ilman varmuutta tulevaisuudesta.
En osaa ajatella etta muuttaisimme Suomeen, saatan joskus kaivata ystavia ja sukulaisia, olisi kiva nahda useammin mutta oma elama on taalla, tuntuu etta liun vuosi vuodelta kauemmas Suomesta ja nykyisin todellisuus on taalla. Minulle sopii paremmin asua Turkissa, koen monet asiat vieraaksi jo Suomessa vaikka tietyt suomalaiset piirteet sailyvatkin ja olen ylpea niista. Taalla on hyva olla.
VastaaPoistaMinusta on ihanaa että koet asian näin!
VastaaPoista:)
Sama juttu täällä, ikävä ei ole minnekään, vaikka sitten toisaalta taas moneenkin paikkaan. Juuret ovat jotenkin vuosien varrella levittäytyneet niin moneen paikkaan että Suomi ei enää ole siis yksi ja ainoa "kotimaa". Eli eivät "kaikki" täältä kaipaile Suomeen :)
VastaaPoistaMinä olen asunut jo pitkälti parikymmentä vuotta täällä Saksassa. Oikeastaan olen kotoutunut tänne hyvin. Mieheni on saksalainen ja lapset myös enimmäkseen kai. Minulla on täällä kiva työpaikka ja ihania mukavia ystäviä. Jos jotain kuitenkin kaipaan, niin luontoa. Metsää, jossa voi pitempäänkin kävellä astumatta heti koirankakkaan. Hiljaisuutta. Rauhaa. Luonnon kaipuu voisi joskus tulevaisuudessa olla mulle syy muuttaa takaisin Suomeen (tai miksei Norjaan, Irlantiin, Kanadaan, Tasmaniaan tai jonnekin...). Terv. Katri
VastaaPoista