Jo Nesbøn Harry Hole sarjan dekkarit Suruton ja Veritimantit jatkavat samaa varmaa tyyliä, joka on ollut kaikissa sarjan kirjoissa. Joululoma meni rattoisasti näitä kirjoja lukiessa.
Ja sarjan seuraava on jo lukemisen alla :).
15 kirjaa vuonna 2012 ei ole paljoa. Mutta onhan se yli yksi kirja per kuukausi. Luen yleensä nukkumaan mennessä unilääkkeeksi ja joskus en pääse paria sivua pitemmälle, kun uni jo voittaa. Lomalla ollessa luen myös muuten.
Vuosi 2013 alkaa siis Harry Holen seurassa. Tarkoituksena on lukea koko sarja. Minulla on nyt luettavana olevan lisäksi kaksi lisää kirjahyllyssä ja uusin suomennettu on vielä kaupassa. Sarjan kymmenes kirja ilmestyy norjaksi kesällä. Se tulee iloisena yllätyksenä meille Harry Hole faneille, sillä yhdeksännen kirjan jälkeen moni ajatteli sarjan päättyvän. Eli kesä on pelastettu ja saan lomalla lukea upouuden Jo Nesbøn!!!
Olin itsekin vielä jokin aika sitten pohjoismaisten dekkareitten suurkuluttaja, mutta sitten tapahtui jotain. Stieg Larsonin Millenium-sarjan kirjat ovat varmaan viimeisiä lukemiani dekkareita. Minua alkoi yksinkertaisesti tympiä näiden uusien dekkareiden väkivaltaisuus. Tuntuu, että monissa dekkareissa hyvän tarinan tilalle on tullut mahdollisimman yksityiskohtaiset, julmat ja sadistiset väkivaltakuvaukset. Sama noissa television sarjoissa.
VastaaPoistaNesbølta ehdin lukea kai kaksi dekkaria ennen tuota "havahtumistani" ja nekin olivat mielestäni aivan tarpeettoman raakoja. En vain pysty enää lukemaan dekkareita. Viime Suomen reisulla ostin Karin Fossumin uusimman (oli ennen lemppareitani), mutta tuolla se nyt pyörii keskeytettynä. Agatha Christie saattaisi vielä upota tai jotkin muut "vanhanaikaiset" englantilaiset :).
Mutta tämä on ihan mun oma juttuni ja liittyy osittain entiseen työhönikin. Jouduin silloin kuulemaan tosielämän väkivaltatarinoita, enkä kestänyt enää näitä fiktiivisiä. Tavallaan vähän harmikin, koska muistan kyllä miten kivaa noita dekkareita oli ahmia ja odottaa sarjan seuraavan ilmestymistä...ja miten dekkareita lukemalla olisi hyvä opetella kieltäkin. Luin aikoinaan kaikki Wallanderit ja Winteritkin ruotsinkielisinä.
Minä en taas oikeastaan koskaan aikaisemmin lukenut dekkareita :). Löysin dekkarit ruotsalaisen Liza Marklundin kautta. Sitten luin Leena Lehtolaista. Mutta Millenium-sarja on minulle tuntematon (mutta sain sen Arilta kirjavaihdossa nyt!). Ja esim Agatha Christietä olen lukenut kai vain yhden kirjan verran.
PoistaMinäkään en tykkää siitä väkivaltaisuudella mässäilystä. Ja oikeastaan hyppään yli semmoiset lukiessa. Mutta koen, että Nesbøn kirjoissa on monia muita tasoja, jotka innostavat lukemiseen. Hole on antisankari ja inhimillinen henkilö kaikkine ongelmineen.
Kun lukee jotain sarjaa, niin päähenkilöihin tulee ihan erityinen suhde - tuntuvat melkein ystäviltä. Kyllä sekä Wallander että komisario Winterkin olivat minulle hyvinkin läheisiä aikoinaan :D.
PoistaJa hyvin kirjotettu dekkari on mielestäni ihan yhtä hyvää kirjallisuutta kuin mikä tahansa muukin. Dekkareissa on tietenkin väkivaltaa, dekkareita kun ovat, mutta jossain vaiheessa sen kuvaamiseen on tullut muutos, ja se on muuttunut paikotellen väkivallalla mässäilyksi - ja ihan tarpeettomasti. Tai sitten se olen minä kun olen muuttunut :).
Kannattaa muuten lukea Agatha Christietä joskus, ovat taitavati kirjoitettuja tarinoita :).
Ai sulla siellä Harryt työn alla:) Tykkän! Mä täällä luen Camilla Läckbergiä ja nyt aloitin uutta Varesta. Raakoja juttuja, mutta onneksi vain satuja.
VastaaPoistaMinun on ihan pakko lukea nuo kaikki nyt. Mulla olisi vino pino muitakin kirjoja, mutta Harry on nyt pinon päällimmäisenä.
Poista