perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesäiltaa Hågåassa

Pari päivää sitten meidän vasikalliset lehmät Alma ja Støyma olisivat päässeet ihan vapaalle jalalle tähän meidän lähimetsään. Ihan innolla ne sinne lähtivät, mutta pari tuntia seikkailtuaan palasivat kumminkin kipin kapin kotiin.

Kun eivät halunneet nauttia vapaudesta, niin laitoimme tytöt lapsineen pihan toiselle puolelle aitaukseen. Siinä kun on vähän metsikköäkin. Ajattelin, etteivät ne kauaa sähköttömän aidan takana pysy. Vaan siellähän nuo ovat. Koko pihassa niiden ei voi antaa kulkea, kun ei niitä lehmänkasoja ole kivaa kannella pois koko aikaa...

Mutta vasikat Birger ja Birgit taas kulkevat nauhan ali sinne mihin ne haluavat. On ollut hauskaa seurata niitten kisailua ja tämän suuren maailman tutkiskelua ihan vierestä :).

Heitä kuvailin eilen illalla.






Olen taas monta kertaa tämän kesän aikana miettinyt, kuinka etuoikeutettu Maikki on saadessaan elää näin lähellä luontoa ja eläimiä. Onhan tässä kaikessa paljon työtäkin, johon hänkin joutuu osallistumaan, mutta siitä huolimatta. Elämän kaaren ihmeet tulevat tutuksi eläinten kautta. Ilot pienistä asioista, luonnon ihmeitten seuraamisesta. Ne ovat juttuja, joita ei voi rahalla ostaa. Ja niistä on hyvä ammentaa myöhemmin rakentaessa oman elämän arvoja.


Tämä ruusu on seissyt vuosikymmeniä meidän talon seinustalla. Mitä enemmän sitä leikkaa, sen enemmän se rehottaa ja kukkii. Oikein hyvää viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Ihania ja lämminhenkisiä kuvia. Kaukana kaikki kiire. Hyväntuulen viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten touhujen seuraaminen on aitoa meditointia minulle.

      Poista
  2. Minä en leikkaa mitään ruusujani, vain se kuollut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi leikkasin vain kuolleet, vaan tämä rehottaa niin, että olen typistellyt vähän joka puolelta lopulta.

      Poista
  3. Birger on kun suoraan jostain maitosuklaamainoksesta! Kivoja, lämminhenkisiä kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
  4. Todellakin on etuoikeutettu, kun saa asustaa luonnonhelman rauhassa ilman kaupungin hulinaa ja stressiä. Ja kuten sanoit, oppii siinä huomaamatta paljon myös eläimistä ja luonnosta. Pikkulemmut ovat edelleen yhtä söpöjä ja onneksi eivät juokse pihasta pois. Hyvää viikonloppua sinne myös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti ne vaan äitiensä helmoissa roikkuvat. Välillä käyvät talon ympäri juoksemassa ja sitten taas äidin luo.

      Poista
  5. Luonto pitää ihmisen luonnollisena, se on hyvä kasvupohja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta Ari. Maalaislasten arvot ovat ehkä erilaisia kuin pelkästään kaupungissa asuneitten. Tosin vanhemmistahan se on kiinni kuinka paljon luonto tulee kaupunkilaislapsille tutuksi...

      Poista
  6. Onpa kauniit vasikat.Mukavia lehmia, kun haluavat pysytella siina kotikonnulla.
    Kivaa viikonloppua sinne elainten kansdsa touhuilemiseen.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.