lauantai 4. syyskuuta 2010

Sauesanking eli lampaat kotiin

15 tuntia metsässä on kyllä vienyt voimat, mutta en voi olla laittamassta kuvapjäjäystä tämän päivän touhuista. Nukkumaan on kyllä päästävä ihan kohta, etta jaksaa taas nousta ennen kuutta.

Aamulla oli kolme astetta pakkasta ja ulkona odotti mitä kaunein auringonpaiste. Tästä tulee hyvä päivä!


Kuljemme pitkin metsiä etsimässä lampaita. Yleensä ne lähtevät mukaan, kun näytämme niille pussia, jossa on lampaille tarkoitettua kuivamuonaa (siis en todellakaan tiedä mitä se on suomeksi, enkä jkasa ajatella pitempään nyt). lampaat ohjaillaan sitten sellaiseen keräilyaitaukseen. Kuvassa sellainen.


Nuotiolla istuskellen syödään eväitä ja lepäillään.


Ja monta iloista jälleennäkemistä tapahtuu päivän aikana.


Tästä purosta voi käydä vaikka juomassa janoonsa.


Taivas oli aivan pilvetön koko päivän.


Nuotiolla paloi tuli koko päivän.


Ilta oli jo pitkällä, kun lampaita alettiin ajamaan peräkärrryissä kotiin. Viimeinen lasti me ajettiin kymmeneltä.


Ja nyt nukkumaan!

16 kommenttia:

  1. Ihana, mutta varmasti uuvuttava päivä. Lampaat on siis nyt kotona turvassa <3

    VastaaPoista
  2. Kaunista! Melkein kuule haitan nuotrion ja raikkaan, puhtaan ilman tuoksun. Hyviä unia uurastajelle! Kiitos, kun vielä jaksoit laittaa postauksen.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut lampaankerääjille. Kova n urakan suorittamisesta.
    Nyt otan hieman takaisin eilistä arviointiani lampaanajon helppoudesta. Kyllä tuo metsä varmaan vaikeuttaa tosi paljon , vaikka lampaat kesyjä olisivatkin.
    Meillä kun on kyseessä avoimet tunturimaastot, niin kellojen äänen perusteella ja kiikareilla katselemalla ne lampaat löytyvät helposti. Niitten hakeminen on se juttu, se vaikeus, kun koko ajan pyrkivät takaisin..
    Tuosta "rakeinen rehu" tai "rakeinen "tekniikasta ei ole Støn vuorilla hyötyä kun lampaat ovat arkoja melkein kuin vilieläimet. Koiraakaan viikinkilampaat eivät sillä tavalla tottele kuin tavaliset.
    Samanlaisiin aitauksiin kerätään mitä teillä.
    Sitten meillä on marraskuussa lammasjuhlat kaikille talkoolaisille. Ruokana on lammaspaisti lisukkeinen ja virvoittavine juomineen.
    Vaikeudesta johtuen lampaita kerätään ainakin 4 viikonloppuna.
    Melkein kannattais isäntien palkata paimen tai itse kesytellä lampaat kesän mittaan, niin olisivat helpompia hakea takaisin.

    VastaaPoista
  4. Ihanat kuvat, kyllä tuolla ihminen nauttii, ja nuotio on aina mukava, jotakin siinä on, pidän ainakin kovasti itse istuskella notskilla.
    Ja oi, teillä siellä on lampaitakin ,kivaa, ne on kivoja.
    Kaunis puro ja lapsi siinä toisessa kuvassa, teillä taitaa olla lämpimämpi siellä, jotenkin sen aistin kuvista, täällä aika viileää,mutta välillä aurinkoista :D

    VastaaPoista
  5. MaMMeli, homma jatkuu tänään. Kaikki eivat ole kotona vielä. Kolme viikonloppua tähän hommaan menee. Alue on valtava ja autamme muita lammasihmisiä hommassa.

    Johanna, tuolla on kiva olla, kun ilma on noin kauniin syksyinen.

    Avletto, täällä mennään metsässä ylös alas, välillä kivikossa, välillä nelinkontin kiipeillen ja soissa rämpien. Ja kohta lähdetään uudestaan!

    seijastiina, lapsella on tuossa muuten päällä villa alusvaatteet ;D. Aamulla oli kova pakkanen, mutta päivällä onneksi jo aurinko lämmitti.

    VastaaPoista
  6. Aika kova uurastus mutta mukavalta kuulostavat nuo jälleennäkemiset.Onpa teillä jo kylmää! Mukavaa sunnuntaita ja toivottavasti ehdit välissä levätäkin...

    VastaaPoista
  7. Voi miten iso urakka teillä on lampaiden kokoamisessa. Mutta uurastus on palkittu. Ihania kuvia, ihan kuin retkellä olisi ollut, ellei tietäisi että työtä siellä on tehty.

    Paljonko menetitte lampaita kesän aikana?

    VastaaPoista
  8. Huh! Aikamoinen urakka teillä kyllä on! Kuinka monta lammasta teidän pitää metsästä löytää? Ja jääkö kukaan koskaan "karkuteille"?

    VastaaPoista
  9. No nyt ymmarran paremmin miten homma menee, kiitos! :)
    Eli lampaat kerataan siella metsassa aitaukseen > autolla kotiin. Autoreissuja pitaa tehda niin monta, etta kaikki aitauksessa olevat lampaat saadaan kotiin.
    Eiko niita jostain syysta voi jattaa yoksi aitaukseen?

    Onko lammas laumaelain - niin ettei yksilo lahde kovin kauas laumasta omille teilleen?
    Jos joku lahteekin yksinaiselle seikkailulle miten ihmeessa sen loytaa?
    (Ei lopu kysymykset, utelias kun olen. Mutta ala stressaa vastauksilla, ne ehtii kun tyopaineet helpottaa!)

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa ihanalta hommalta vaikkakin varmasti rankkaakin on. Koko perheen voimin metsässä tekemässä jotain hyödyllistä :)

    VastaaPoista
  11. Vaikuttaa niin romanttisen ihanalta kaikki tuo lampaiden kanssa touhuaminen...vaikkakin on varmasti kovaa ja raskasta työtä...

    VastaaPoista
  12. Todella upeita kuvia taas! Aikamoinen homma näköjään noitten lampaiden kokoamisessa. Jaksuja!

    VastaaPoista
  13. Yaelian, kovasti siina on hommaa...

    Liisa, ei olla saatu viela kaikkia kotiin, joten ei tiedeta viela tarkkaa lukua.

    Satu, alle 300 karitsoineen. Hirvenmetsastajat loytavat sitten loput, jos joku on metsaan unohtunut laukkaamaan. Harvemmin nain tapahtuu.

    BLOGitse, voi jattaa aitaukseen yon yli. Muttei paljon pitempaan, kun ruoka ja juoma puuttuu siella. lampaat ovat periaatteessa laumaelaimia. Mutta onhan naita yksiloita. Kellon kilkatus kuuluu kauas ja auttaa lampaan paikallistamisessa. Joskus loppuja on keratty helikopterin kanssa eli kopterimies katsoo missa lammas kulkee ja ilmoittaa alas.

    Mila, monet ovat sukulaiset ja tuttavat, jotka joutuvat mukaan hommaan ;).

    Fjordinna, tyota siina missa muukin ;).

    Soile, kiitos ja sulla matka lahestyy!

    VastaaPoista
  14. No on siinä hommaa, noiden lampaitten hoitamisessa. Ihanat maisemat teillä kuitenkin on.
    Laita minulle osoitteesi amalia.mummu@luukku.com

    VastaaPoista
  15. No nyt löytyi jännittävä blogi :) Kaunis tuo ensimmäinen kuva!!

    VastaaPoista
  16. Paljon kiitoksi elliliina! Tervetuloa vaan uudestaan kurkkimaan tannekin!

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.