Turistina kesa-Oslossa

Kavaisin keskiviikkona paivaseltaan kuopuksen kanssa viemassa eikoisen takaisin kotilomalta Osloon. Paivan vietimme helteistakin helteisemmassa paakaupungissa.

Ensimmaiseksi menimme katsomaan kaupungin uutta turistirysaa eli oopperataloa. Talo on rakennettu italialaisesta valkoisesta marmorista. Auringonpaisteessa se aivan haikaisi silmia.

Rakennus on rakennettu aivan rantaan (tai minun muistini mukaan ranta kulki kylla ihan eri kohdassa). Ja minusta paikka on kylla aivan uskomattoman kaunis mereen viettavine liuskineen. Rakennus aivan kuin nousee meresta.

Paikalla oli muitakin oopperatalon ihailijoita:

Seuraava kohde oli kuninkaanlinna. Kuningatar Sonjan ansiosta tehdyn linnan restauroinnin jalkeen ollaan me tavalliset kuolevaisetkin paasseet kesaisin maksullisille kiertokavelyille osiin linnasta. Opas oli todella taitava ja han kertoi varikkaasti pienia yksityiskohtia kuninkaallisten elamasta. Sisalla ei saanut kuvata. Mutta kovin oli hienoa. Mutta siella haisi minun mielestani museolta. Ajattelin vaan, etta miltahan kuninkaallisten asumistiloissa haiseekaan... Kruununprinssiparikin asustaa nyt linnassa, kun heidan asuntoaan Skaugumia restauroidaan.

Tassa nakyma linnan etupihalta alas Karl Johan Gatelle, joka on kaupungin paraatikatu. Suurin osa kadusta on kavelykatuna ja sen toisessa paassa on keskusasema, jonka vieressa taas ooppera sijaitsee.

Polkupyoriakin oli rivitolkulla vahan siella sun taalla pitkin kaupunkia lainattavana.

Varjoa oli hyva valista aina hakea Oslon monien puiden alta.

Laivalla menimme sadekuuron aikaan Bygdøylle, jossa sijaitsee muutama merenkulkuun liittyva museo. Emme menneet museoihin talla kertaa, kun olen ne kahlannut useaan otteeseen aikaisemmin. Kuvassa matkalta sinne kuitenkin Akershus festning.

Illalla oli mukava palata takaisin kotiin. Olen aina pitanyt Oslosta ja kaupungeista yleensakin. Ja kaupun kilaistyttto olen kylla syntyjaankin. Mutta nyt pian kymmenen vuotta maalla asuneena arvostan kylla tata rauhaa ja luontoa taalla. Valilla aina herkuttelen ajatuksella, etta millaistahan olisi taas asua kaupungissa, varsinkin talvisaikaan. Silloin kaipaan sellaista yksinkertaista asiaa kuin katuvaloja. Saa nahda mita tulevaisuus tuo aikoinaan tullessaan.