Kuuloa tarvitaan, kun metsässä kulkiessa kuunnellaan kellojen ääniä. Näin saa paikallistettua missä lampaat kulkevat. Kaikilla aikuisilla lampailla on kello kaulassa. Ja karitsat kulkevat emojen mukana.
Näkö on tärkeä, kun yrittää nähdä valkoisia lammaspilkkuja vuorten rinteillä.
Tänään on sitten ollut sellainen sumu ja sade, ettei kummastakaan aistista ole ollut hyötyä. Jos johonkin lampaaseen on törmännyt, niin se on kyllä tapahtunut ihan vahingossa.
Sumuvaippaan katoavat niin lampaat kuin kellonkilkatuksetkin.
Ja sinne olisi helppoa kadota itsekin näillä saloilla. Uskalsin kulkea vain erään tutun lammaspolun, jonka varrella en sitten tavannut yhtään yksilöä. Vain uskomattoman uskaliaita pikkulintuja. Eilen muuten törmättiin pieneen jänikseen, joka piilotteli korkeassa ruohikossa parin metrin päässä meistä.
Toivottavasti löytyvät kaikki lampaat! Olen tainnut kysyä aiemminkin,mutten nyt oikein muista:lypsättekö lampaitanne?
VastaaPoistaHyvä, ettet eksynyt! Sumu näyttää näin kuvissa ihanan uneliaalta ja houkuttelevalta, harmi että haittaa lampaiden "keräilyä".
VastaaPoistaTäällä sataa ihanasti - ei mitään paineita tehdä mitään muuta kuin silittää pyykkivuorta pienemmäksi ja sytytellä kynttilöitä. Ja silittämisestä tykkään kun samalla katsoo jotain saippuasarjaa tai leffaa.
Kyllä on niin syksyistä että. Mutta upea toi viimeinne kuva!
VastaaPoistaYaelian, emme lypsa lampaita, vaan kaiken maidon saavat karitsat.
VastaaPoistaHelja taalla sataa nyt ihan kaatamalla...
Soile, on aivan uskomaton olo, kun ei näe tuon kauemmaksi.
Ihan hassua, justhan te olitte keräilemässä niitä lampaita. Ei voi olla että siitä on jo vuosi aikaa. Noh, niin se aika vaan menee.
VastaaPoistaOnko teillä paimenkoiria apuna?
VastaaPoistaMila, aika menee nopeasti :).
VastaaPoistaAnonyymi, meillä ei ole talla hetkella paimenkoiria itsella.