sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kysely 2

77% vastaajista pitää kaurapuurosta.

Kyselin tätä, kun itse tykkään puuroista, varsinkin kaurapuurosta. Saatan laittaa sitä muulloinkin kuin vaan aamupalalle. Nesteeksi puuroon laitan aina puolet maitoa ja puolet vetta. Joskus laitan suolaa, joskus en. Ja syön aina voisilmän kanssa. Nam!

7 kommenttia:

  1. Minäkin syön mielelläni kaurapuuroa aamulla ja mies ihmettelee... Puuro on kuulemma lastenruokaa! Paitsi riisipuuro - se kyllä kelpaa, mutta vain kylmänä ;) Se mitä kaipaan Norjassa, on erilaisten puurohiutaleiden valikoima. Tähän mennessä olen löytänyt täältä tasan kahta sorttia: naturel ja omena-kaneli. Onkohan niitä jossain muunkinlaisia?

    VastaaPoista
  2. Ennen söin joka aamu kaurapuuroa;se piti hyvin töissä nälän poissa ennen lounasaikaa. Tykkäsin ja edelleenkin siiätä ihan naturelli,ei mitään lisäkkeitä mukaan.Nykyään syön erittäin harvoin kaurapuuroa.

    VastaaPoista
  3. Heli, ei taalla minunkaan mielesta juuri muita hiutaleita ole. Tuon Suomesta aina mukanani ainakin neljan-viljan hiutaleita.

    VastaaPoista
  4. Mäkin syön puuroa aamupalaksi, raahaan Suomesta Elovenan omena-vadelma-mustikka pikahiutalepusseja. Se on mun lemppari, Ruotsista saa vaan ihan tavallisia maustamattomia hiutaleita, niitä mä en pysty syömään ilman mehukeittoa tai vastaavaa.

    VastaaPoista
  5. Muita maustamattomia puurohiutaleita saa luontaistuotekaupoista esim Helios myy ainakin ruishiutaleita ja mannapuuroa. Meidän perheen suosikkipuuro on muuten kaurajauhopuuro, jota siis saa ihan tavallisista ruokakaupoistakin.

    VastaaPoista
  6. Joo, mannaryyneja(semule gryn) saa kylla ihan tavallisesta kaupasta. Ja ruisjauhostahan voi tehda ruishuttua. Tai kayttaa byggmel.

    Kun Maikki oli pieni niin jauhoin itse kaurahiutaleet jauhoksi ja keitin kauravellia :).

    VastaaPoista
  7. Itse syön harvoin puuroa aamulla, mutta kyllä meillä kaurapuuroa syödään melko usein ihan "päiväruokana".

    Hyvää ja ravitsevaa :)

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.