Päiväni kuluvat näin. Herään klo 5, koska isäntä on mennyt nukkumaan kolmelta tai neljältä valvottuaan yön. Menen tarkastamaan yön saldon ja laittamaan mahdolliset uudet äidit karitsoineen aitauksiin, lisään vettä juoma ämpäreihin, kannan rehua aitauksiin, syötän pullolla muutaman pienen raukan. Sitten onkin töihin lähtö. Isäntä herää tunnin-parin päästä minun töihin lähdettyäni. Kun tulen töistä laitan ruokaa ja teen läksyjä Maikin kanssa. Ja sitten onkin seuraava huki lampaitten kanssa. Isännänkin on saatava vähän nukuttua taas. Iltavuoro kestää parista tunnista ties kuinka moneen riippuen tehtävän määrästä. Menen puolikuolleena nukkumaan klo 22-23. Ja sitten taas ylös viidelta. Yöllä voi tulla herätys, jos on jotain hässäkkää yövuorolaisella...
Tätä kestää kolme tai neljä viikkoa.
Meidän lomittajapoika tulee tänään kotiin kaksi viikkoa kestäneeltä Saksan matkalta!!! Se helpottaa minun iltoja. Hän on koululainen, mutta on auttamassa iltaisin ja ottaa yöt viikonloppuisin. Isännän käsileikkuksesta on nyt 8 viikkoa ja tämänpäiväisessä kontrollissa selvisi, ettei luutuminen ole valmis. Niinpä hänen on oltava varovainen vielä kolme viikkoa...
Olen aika väsynyt, enkä ole juuri jaksanut täälläkään päivitellä. Toivottavasti ymmärrätte!
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!!!
Ai niin! Nyt huhti-toukokuun vaihteessa pääsee Norwegianilla 10NOK/suunta Helsinkiin!!! Siis ilamiseksi!
Sulosia pikkusia! Yksi musta lammaskin joukossa. Kuinka monta emolammasta teilla on?
VastaaPoistaTarviiko elainlaakaria apua synnytyshommissa joskus?
VastaaPoistaVoi miten suloisia!
VastaaPoistaVastasin kyselyysi "Jotain muuta". Juhlimme synttareitani joka vuosi, mutta yleensa mieheni kanssa kahdestaan menemalla ulos syomaan ja tanssimaan :)
Toivottavasti jaksatte tuon raskaan jakson läpi ja miehesi käsikin siitä paranee.
VastaaPoistaPienet karitsat ovat niin suloisia. Ovatko kaikki karitsat selviytyneet tänä keväänä?
Ehkä toukokuun lopulla ehdit jo piipahtaa Suomessakin, kun noin edullisia matkoja tarjoavat.
Anu, meilla on tana kevaana kai noin 80 lammasta,jotka synnyttaa. En ole varma, kun osa viime kevaan karitsoista ei saa karitsoja viela tana vuonna. - Alkuvuosina joutui aina elainlaakari kaymaan muutaman kerran kevaassa. Nyt on ollut, etta selviamme itsekin useimmiten hankalistakin synnytyksista. Mutta jos tulee synnytyksen jalkeisia komplikaatioita ja tarvitaan antibiootteja, niin sitten on elainlaakari kutsuttava.
VastaaPoistaSusa, karitsat ovat suloisia ja nitten elamaa on kylla hauska seurat. Ne hyppii ja pomppii ja kisailee muitten karitsojen kanssa paivat pitkat. Ja tietenkin nukkuu paljon.
Unelma, tama touhun keskella mietin aina joka vuosi lampaista luopumista. Tana vuonna on karitsointi mennyt ihan ok. Mutta saamme aivan liikaa kolmosia ja muutama adoptio on tehty ja (onneksi) on muutama liian pieni ja heikko menehtynyt...- Ostin eilen liput Suomeen kesa-heinakuun vaihteessa!!! Sain nekin halvalla, mutta en ihan 10 kruunulla.
Beautiful lambs!
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamisia,aika rankalta nuo lampomiset kuulostavat.Mutta pikkuiset ovat niin niin suloisia!
VastaaPoistaKiitos sievistä karitsankuvista, ne on niin vauvamaisia otuksia ^^. On teillä nyt hulinaa, onneksi saat apupoikasi takaisin! Yritähän jaksaa, kannnustushuutoja täältä suunnalta huudellaan!
VastaaPoistaVoi miten ihania pikkuisia!
VastaaPoistaKuulostaa rankalta, mutta varmasti se on myøs palkitsevaa? :)
en kyllä ihmetttele, ettet ehdi täällä blogissakaan paljon seikkailemaan! :)
VastaaPoistaAivan ihania kuvia perhetapahtumista. Onnea edullisista lipuista Suomeen ja voimia karitsointiviikkoihin!
VastaaPoistaMoikka Tuula.
VastaaPoistaTulin vierailulle.
Lampaat on kivoja. Meiän alueella ovat noi villilampaat ,tai vikingsauks se lammasisäntä Vidar niitä kutsuu, siis nää alkuperäiset sieltä Etelän saarilta, yleistyneet kovasti.
Ollaan joka syksy suomalaisjengillä osallistuttu niitten keräämiseen tuolta vuorilta.
Paljon hankalampia saada alas. Nää normaalit laskeutuu jo hyvissä ajoin.
Karitsointi näyttäis olevan hieman helpompi tälle matiaiselle siellä ulkoaitaiksessa.
Uuhi eristäytyy ja etsii suojaisan paikan ja karitsan synnyttyä pitää sitä jonkun aikaa näkymättömissä.
Lähinnä pitää antaa rauha ja hätistellä silloin tällöin korppeja ja variksia etäämmälle.
Kertoi Vidar, ittekin oon ollu aina kattomassa.
Kun siltä tilalta mä muutaman teuraan suoraan ostan.
Voimia karitsointiin.
Kiitos vierailusta Avletto!
VastaaPoistaMeilla oli aikaisemmin osa lampaista noita villsau. Ne oli monella tapaa erilaisia kuin nama toiset (suurin osa on dalasau nykyaan). Villsau kulkee laumoissa, mutta niita on todella hankala saada kotiin syksylla. Mutta kun taallakin on ilveksia ja karhuja tuhoja tekemassa, niin tuo laumassa kulkeminen auttaa, eika villilampaita meilta koskaan menetetty pedoille. Dalasau kulkee paljon yksinaan tai pareittain ja ne ovat helppo nakki pedoille.
Tota en tienny daloista, vaikka lampaat silleen kiinnostaa.
VastaaPoistaMeillä ei oo petoja täällä Langøyn saarellamme , jos korppeja, variksia ja merikotkia ja kettuja ei lasketa.Siis ei niitä suuria.
Villsaut ovat hienoja mutta en oo niin varma siitä kannattavuudesta.Ainakaan jos lammastalouden pitäis olla päätoimeentulo.
Ja muutamat isännät, ei tää Vidar, olettaa, ett kun se maatiainen tulee niin vähällä toimeen ja selviytyy, niin ei tartte satsata tarpeeks talviruokintaan.
Sitt karitsat jäävät pieniksi hyvilläkin laitumilla,ovat teuraspainoltaan jopa reilusti alle kymmenkiloisia, vähän rusakkoa suurempia.
Ootko lukenu Petter Dassin Nordlands Trumpettia, jos et niin sun kannattaa. Siellä on oikeen yks kokonainen runo omistettu lampaitten hoidolle.
Siinä on sitten kaikki oleellinen villilampaasta.