Olen työuupunut.
Luin MTV3:n sivuilta jutun "Milloin stressi muuttuu työuupumiseksi?". Oireet olivat kuin suoraan omista tuntemuksista.
Sairaslomallahan olen ollut fyysisten vaivojen (polvi, selkä, epämääräiset kivut siellä sun täällä) ja jatkuvan väsymyksen vuoksi jo toukokuusta. Syksyllä olin työkekeilussa aikuiskasvatuksen ja pakolaishuollon puolella. Innoissani tein liikaa töitä. Siitä seurasi uusi parin kuukauden kotijakso.
Tällä viikolla aloitin taas uudestaan 20% opettajan sijaisviralla aikuiskoulutuksessa. Kaksi puolikasta päivää tuntuu aivan sopivalta työmäärältä juuri nyt. (Ihmeellistä, kun olen aina tehnyt 100% virkaa ja ihmetellyt, kun ihmiset tekevät vain osavirkoja.) Tavoitteenani on nyt saada 50% työkyky. Mutta siihen käytän aikaa, enkä kiirehdi. Jos syksyllä pystyisin tekemään puolta virkaa, niin olen todella tyytyväinen.
Samaisessa artikkelissa mainittiin: Vaikka työuupumus ei varsinaisesti ole sairaus, se vaatii kuitenkin pitkän toipumisajan. Työ ei voi tämän jälkeen enää jatkua samanlaisena, vaan siihen on tehtävä muutoksia.
Tämän tiimoilta en varmaan enää palaa entiseen työhöni. Olen tavallaan tehnyt surutyötä asian tiimoilta jo tietämättäni koko syksyn. Vaikka samaan aikaa iloitsin uusista työtehtävistä. Itsehän niitä toivoin.
Joskus 80-luvulla olin Suomessa eräällä kurssilla, jossa puhuttiin burn outista. Luennoitsija oli itse kokenut työuupumuksen. Hän muistaakseni näytti kuvaa palaneesta metsästa. Hän kai sanoi jotain tämän tapaista: "Aivan kuin metsäpalo polttaa kaiken elävän, niin sen jälkeen alkaa uusi elämä. Ajattele metsää vuosi metsäpalon jälkeen." Olen miettinyt tuota paljon viime aikoina.
Oletko sinä kokenut työuupumusta? Mitä keinoja käytit toipumiseen? Kuinka kauan toipuminen vei aikaa?
Minä en täällä polta metsää, vaan puita uunissa :). Aamulla oli pakkasta 16 astetta. Hrrr.
Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille! Pitäkäähän huolta toisistanne!
Tsemppiä ja jaksamisia Tuula. Ja hyvä,että pystyt olemaan töissä vaan muutaman päivän ja sitten kerätä voimia ne loput.Minullakin on ollut työuupumista,muistan sydämentykytykset. Ne loppuivat kun irtisanoiduin..
VastaaPoistaKiitos hienosta ja rohkaisevan rehellisestä postauksesta.
VastaaPoistaTuttu tilanne, on sitä tullut kaikenlaista tähän ikään mennessä koettua. Suorittajalähtöisessä tulosjohtamiskultturissa on vaikeaa uskoa olevansa hyvä ja arvokas jos ei koko aikaa saa jotain näkyvää aikaiseksi. Siksi tulee pinnisteltyä ja asetettua itselle ne tavoitteet myös silloin kun ei tarvitsisi. Kun itse touhottaa äärirajoilla, niin tuntuu että toiset on jotenkin huonompia jos eivät tee täysillä. Niin ei pitäisi olla, mutta niin se vaan on. Täällä ei olla totuttu katsomaan toisin. Tekeminen ja suorittaminen ei saisi tuhota muita tärkeitä asioita.
Presidentinvaaleissa ja aiemmissa vaaleissa minua on ärsyttänyt kaikkein eniten se työn ylikorostaminen. Presidentti on työ. Suomelle töissä. Suomi tarvitsee sanoja ei tekoja. Aina korostetaan dynaamisuutta ja liikettä. Enemmän kuin arvoja.
Nyt me voimme uintea ylemmyyttä ja olla Kreikkaa mollaamassa. Koko kansaa lyttäämässä kun ne eivät täytä työlle asettamiamme kriteerejä. Ovat vapaakyytiläisiä, kauheaa kun elävät meidän kovalla työllämme ansaitsemilla verorahoilla, eivät itse tee mitään.
Vaikka tuskin meillä on kovinkaan syvällistä tietoa miten siellä asiat oikeasti ovat.
Joo meni Kreikkaan saakka. Sitä minä vaan ajattelin ettei työ ole kaikki. Arvomme ei riipu siitä kuinka uurastamme. Kannattaa ottaa reilusti aikaa, toipua kunnolla ja ajatella nykyistä elämänvaihetta kivijalkana seuraavaan eikä missään tapauksessa minään epäonnistumisena. Minä huomasin pari vuotta sitten, että nyt on juuri sopiva ikä ottaa hieman löysemmin, löytää asioita joihin ei ole ollut aiemmin aikaa ja olla mukana hieman toisista kuin työ ja teholähtökohdista.
Belgialainen pari vuotta sitten Støhön muuttanut ystäväni herätti ajattelemaan kun se aina hoki. Beautiful nature, fresh air relaxing time in Stø ond on the sea and perhaps a lot of money. Se työ oli niinku viimeisenä siinä listassa. Minä ajattelin ensimmäisinä viikkoina että jumalauta jätkä koita nyt saada siihen suolistamiseen vähän vauhtia.
Tämä Relaxing time(kutsumme häntä sillä nimellä) on nyt yksi osa kyläämme ja sen asenne on tarttunut muihinkin työtehon siitä sen kummemmin heikkenemättä. Hyvää viikonloppua toivottaa uunia lämmittävä rennosti ottava kalastaja.
Onpa hyvä että "sait" diagnoosin, se varmaan selkeyttää asioita. Ja hyvä että voit nyt palata hiljalleen takaisin työelämään, ettei tartte heti tehdä taas täysiä päiviä.
VastaaPoistaMyös minä toivotan tsemppiä ja jaksamista, muista huolehtia itsestäsi ja vain olla. Sitä minä ainakin tarvitsen aika usein :-)
No voi kun kurjaa. Minä pääsin ajoissa hullunmyllystä, työkaverit lähettelee viestejä burnoutista, tinnituksesta, infarkteista. Paljon vaaditaan nykyään työntekijöiltä.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamisia Tuula sinulle, Pidä itsestäsi huolta!
VastaaPoistaMinä olen kokenut työuupumuksen. Minähän irtisanouduin vakituisesta työstäni 2000 luvun alussa. en kadu päivääkään. Se vaan tuntui ettei viikonloput riitä palautumiseen ja sunnuntaina jo kiristeli hampaitaan että taas huomenna on lähdettävä.Työt oli aina mielessä ja työteko ei maistunut enää miltään, sitä suoritti vaan tehtävänsä. ja piti vielä lomittaa muitakin omien töittensä ohella, kun ei sijaisia otettu. Nykyään teen määräaikaisuuksia, en edes etsi tai pyri kokoaikaiseen. Minulle riittää kun on tietyn ajanjakson töissä ja sitten on taas monta kuukautta huilia. silla tavalla minä jaksan ja pysyn virkeänä. en halua palata oravanpyörään enää.
Hyvää viikonloppua ja omasta jaksamisesta kannatta huolehtia.
Ja sitten jos on vielä tunnollinen työtekijä, helpommin uupuu ja vaatii itseltään liikaa. ei osaa hellittää.
VastaaPoistaKiitos mahtavasta postauksestasi! Itse painin samanlaisten tuntemusten kanssa.. Oma fysiikkani onneksi muistuttaa tehokkaasti kun on menty liian lujaa - ja toisaalta taas koen huonommuutta siitä kun en terveyden takia pysty samanlaiseen suorittamiseen kuin suurin osa oravanpyörässä olevista. Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työ..
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua toivotellen
Tanja
Oman tilan tunnistaminen, sanotaan nyt sitten vaikka diagnoosi, taitaa olla aika olennaista, jotta tilanne voi alkaa parantua. Hienoa, että sinulla on mahdollisuus säännöstellä työntekoa ja että työnantajalla on tuollainen joustava järjestelmä olemassa. Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaOlen kokenut työuupumuksen ja tiedän kuinka vakava asia se on. Onneksi olet saanut ajoissa dignoosin. Nyt pidä tiukasti kiinni lyhyemmästä työajasta, saat vielä pelastettua elämäsi ennen katastroofia.
VastaaPoistaOikein suuri isoäidillinen voimahali sinulle.
Yaelian, koen, että on kumminkin hyvä pitää ovea työhön edes vähän raollaan. Mutta nyt en tee sitä virhettä uudelleen, että alkaisin tekemään liikaa hommia.
VastaaPoistaLauri, olen aina ollut "kiltti tyttö" ja suorittaja, siksipä varmaan tuli sitten lopulta seinä vastaan. Kun ei osaa sanoa ei, niin tekee sitten hulluna kaiken. Kiitos kommentistasi!
Soile, mietin pitkään kirjoitanko asiasta tänne. Mutta kun on nyt sanonut asian ääneen muille, niin ehkä on helpompi hyväksyä se itsekin.
Allu, kyllä, työntekijät vedetään aika tiukalle tänä päivänä. ja jos on suorittaja, niin veto loppuu jossain vaiheessa.
Liisa, kuulostaa todella tutulta. Kelasin vään vanhoja blogikirjoituksiani ja monessa sinulauseessa olen maininnut tuon väsymisen jo kauan sitten. Mutta kun on tunnollinen, niin ei voi hellittää.
Tanja, kiitos kommentistasi. Mietin kauan, haluanko tuota julkisesti edes sanoa. Sehän on kuin tunnustaisi heikkoutensa...
Heli, ainakin meillä kunnassa tämmöiset työjärjestelyt ovat mahdollisia. Mutta täytyy itse osata lähteä etsimään apua kumminkin.
Unelma, paljon kiitoksia. Nyt toivon, että tästa on tie vain ylöspäin. Se saattaa olla pitkä, mutta onhan minulla loppuelämä siihen aikaa :).
Sympatiat sinulle Tuula! Vastavalmistuneena innokkaana tulin Norjaan töihin ja tein aivan hulluna ylitöitä, kun mitään rajoituksia ei ollut. Meillä oli vieläpä takapäivystyksiä useita öitä peräkkäin, kun sairaanhoitajia ei kertakaikkisesti ollut. Ja 250 ylityötuntia puolessa vuodessa teki tepposensa. Totaalinen uupumus! Sain osastonhoitajan paikan ja otin sen vastaan täydellä innolla ja paahtaminen jatkui. Ylitöitä, vastuu painoi jne. tekohengittelyä vähän väliä, mutta sitten jäin vauvalomalle ja se olikin yhtä helvettiä- Väsymys toi kaikki maailman vaivat, ehkä niin oli tarkoitettu, että joudui lepäämään.
VastaaPoistaNorjassa on hyvä juurikin nuo osa-aikatyöjärjestelyt, enkä ihmettele niitä enää yhtään.
Voimia sinulle ja ota iisisti :)
Tsemppiä Tuula ja hienoa että tuo diagnoosi on tullut tehtyä. Siitä se paraneminen lähtee, malttia vain matkaan :)
VastaaPoistaEnsinnäkin, rohkea olet, kun noinrehellisesti tänne kirjoitat. Itse en ole vielä tuossa vaiheessa. Minulle uupumusta tarjoiltiin pitkään työterveyshuollossa, mutta en ottanut tarjousta vastaan: vaativa esimiestyö, kukaan ei osaa mun hommia, se, tämä ja tuokin homma hoidettavana, jne. Puoli vuotta siinä meni, kunnes kroppa alkoi viestittää hurjasti. Klo 13:30 joka päivä saapui loputon ja pohjaton väsymys, tuntui kuin ei jaksaisi hengittää. Ensin sain 2kk sairauslomaa. Nukuin 15h yöllä ja muutaman tunnin päiväunet. Oli ihanaa laittaa kännykkä äänettömälle ja vastata juuri silloin kuin itselle tuntui hyvältä. Lopulta olin vuoden sairauslomalla. 7kk meni, ennenkuin aloin nukkua niin, ettei työasiat olleet viimeisenä mielessä. Ja tietenkin ne ikävimmät henkilöstöasiat. Nyt voin hyvin, kiitos tuon sairauslomalle sekä intensiivisen terapian, jossa aloin ymmärtää toimintatapojeni syytä ja löytää uusia ajattelutapoja. Voimia ja rohkeutta Sinulle.
VastaaPoistaEkaterina, kyllä, täällä on tosi hyvin järjestetty osa-aikatyöt. Täällä on muutenkin varsinkin naiset tajunneet sen, ettei työ tarvitse olla koko elämä.
VastaaPoistaSatu, niinpä, malttia kun sitten nyt olisikin :).
Hanna, kiitos kokemuksiesi jakamisesta! On hyvä kuulla, että meita on muitakin. Tai siis eihän se hyvä ole, mutta en ole siis ainutkaan asian kanssa painiskeleva..
Uupumisoireet kannattaa ottaa tosissaan, mitä aiemin siihen osaa puuttua ja pitää itsestään huolta, paremmin ja nopeammin toipuu.Kohtalotovereita varmasti löytyy paljon ja niistä jotka eivät asiaa ymmärrä, ei kannata paljonkaan välittää ja lopulta se sama saattaa olla edessä vielä heilläkin. Tosin kiltit ja tunnolliset tästä eniten kärsii. Voimia sinulle!
VastaaPoistaTaina, paljon kiitoksia kommentistasi. Minä annoin asian mennä vähän liian pitkälle ja tämä sairasloma vaan jatkuu ja jatkuu. Mutta koska kunnan puolelta on asialle ymmärrystä ja keinoja tulevaisuuden suhteen, niin yritän olla hötkyilemättä ja annan ajan kulua ja parantaa haavoja. Aika näyttäköön millä työprosentilla palaan työelämään ja missä tahdissa. Nyt yritän vaan taas alkaa nauttimaan olemisesta ja elämisestä.
VastaaPoista