Eilen tuli sitten täydennystä halliin ja viisi vähän nuorempaa neitokaista muutti meille asumaan.
Nämä tytöt ovat asuneet oikeassa navetassa pienissä tiloissa. Voi sitä riemua, kun ne pääsivät hyppelehtimään vapaasti isossa tilassa. Toivottavasti ne saavat meillä hyvän kodin ja saavat elää onnellista lehmän elämää.
Isännälle on tärkeää, että kaikki meidän eläimet tulisivat kesyiksi. Niinpä hän viettääkin nyt aikaansa hallissa tyttöjen seurassa rehuämpärin kanssa. Ja kyllä me Maikinkin kanssa nyt siellä aika monta kertaa päivässä käydään seurustelemassa.
Kyllä on nyt kivat oltavat :)
VastaaPoistaAnnetaanko niile nimet vai onko niitä liian monta siihen?
VastaaPoistaViipi, kyllä varmasti.
VastaaPoistaMila, ainakin noilla vanhemmilla on jo nimet. Tämmöisillä kun on rotukirjat ja kaikki, aivan kuin rotukoirilla. Ja eihän näitä ole nyt kuin 7, niin kyllä jokaisesta yksilö nimen kanssa tulee.
Kivaa :) Sähän voit sitten tehdä kaikista meille esittelyt kun ootte paremmin tutustuneet! Ja mua ainakin kiinnostaa kovasti tollanen lehmänpito yleensäkin.
VastaaPoistaVoi kun ihanaa, kun saavat hillua vapaasti. Varmasti tykkäävät uudesta kodistaan. Istuisin minäkin mielelläni tuolla rehuämpärin kanssa tuttavuutta tekemässä :D
VastaaPoistaHauskat nuo pandat ja hyvät oltavat niillä näkyykin olevan.
VastaaPoistaKauniita pieniä ammuja. Onko teiltä nyt lampaat kokonaan lähteneet? Olen nyt varmaankin missannut jonkun postauksesi.
VastaaPoistaPandoja vai dalmatialaisia? Lehmä on mukava ja älykäs eläin jolla kahdehdittavan kauniit silmät ja pitkät räpsyripset. Onnen lehmiä teillä kun niillä on liikkumatilaa ja pääsevät myös ulos laiduntamaan. Meillä lähistöllä on suurnavetoita joiden ressukat eivät koskaan auringonpaistetta näe vaan seistä jököttävät paikallaan koko elämänsä (eläinrääkkäystä sanon mie).
VastaaPoistaIhania kuvia. Meilläkin on muuten yksi pandalehmä, ihan nimeltäänkin Panda, pitäisi lähettää sulle joskus kuva siitä :)
VastaaPoistaMeilläpäin kaikkien lehmät on myös vapaana navetassa ja 8 kuukautta vuodessa myös ulkona päivittäin. Me ollaan näitä viimeisiä mohikaaneja, kun lehmäluku on niin pieni, että näin voi niitä pitää. Onneksi!
Terkuin Minna