Kolme viikkoa karitsointia on ohi ja aivan kohta alamme olla valmiita tämänkeväisessä urakassa. Tämänvuotinen karitsointi on mennyt lampaitten osalta hyvin. Karitsoja on vaan tullut ihan liikaa emolammasta kohden. Kaksi kerrallaan olisi optimaali.
Mutta muuten on urakka ollut kovin raskas. Onko se sitä, että vanhenee itse vai olisiko syynä isännän käden kunto, mutta emäntä on väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin.
Mutta karitsat ovat kyllä suloisia. Nyt ollaan sitten parin-kolmen viikon ikäisiä ja elämä on alussa. Aamuisin on lampolassa suloinen tunnelma, kun emot karitsoineen nukkua tohottavat isoissa rykelmissä.
Tässä muutama kuva:
Lumet ovat kuin ovatkin sulaneet mukavasti tällä viikolla, vaikka vaivana on ollut pakkasyöt ja pienet lumisateet varsinkin aamuisin. Ensimmäisen kuvan otin alkuviikosta ja toisen tänään. Ja eron huomaa!
Ja raparperit alkavat taas nousta maasta. Mitä ihmettä minä niillä kaikilla tänä vuonna teen??? Viime vuonna laitoin mehua, joka oli tosi hyvää.
Mukavaa viikonloppua!
Emmi voi tulla hakemaan raparpereja (niin saa laittaa mummun piirakkaa jonka nimi on rupikonna) ja vaikka yhden tuollaisen ihanan pikkuisen søpølæisenkin! :D
VastaaPoistaVoi että ovat kyllä niin ihanan söpöjä :-) Onneksi urakka on nyt ohi, ja saat levähtää!
VastaaPoistaJa Emmi vaan ilmoittaa milloin tulee!!! Parin viikon paasta varmaan jo saa maistiaisia. Tai tavataan Gjøvikissä niin tuon niita sinne ;).
VastaaPoistaVoi olisipa lyhyempi matka niin mammeli haluaisi hakea tuollaisen suloisen mustan karitsan:) Mukavaa äitienpäivä viikonloppua <3
VastaaPoistaPitää tehdä treffit muutaman viikon päästä. :)
VastaaPoistaKiva kun lumet alkavat teilläkin sulaa...
VastaaPoistaOnpa teillä tosiaankin monta ihanaa pikku kiliä,montako yhteensä?
Mä voisin adoptoida sen ihanan kirjavan tapauksen! En oo ikinä nähnyt sen väristä lambia :)
VastaaPoistaHienoja karitsakuvia. Onneks kaikki on menny hyvin, vaikka ootkii väsyneempi.
VastaaPoistaMullakii aina tulee se väsy sen talven kalarupeaman jälkeen. Valvominen on pahinta, kun ei meitä siihen oo luotu.
Kolmen aikaan aamuyöstä ihmisen pitäisi vielä olla nukkumassa tai jo.
Vanhenemisen huomaa itsekukin , mutta ihmeellistä, kun siitä viisastumisesta ei vielä näy merkkejä.
Jos olisi....niin ottaisin lampaita. Just tuollaisia pienia ja laulelisin niille. Niin ovat hellyttavia.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua! Paljon lepoa ja unta - toivottavasti!
BLOGitse
Jestas mikä määrä pikkuisia!
VastaaPoistaMitä näille karitsoille muuten tapahtuu?
Voi, onpa suloisia lambeja ja paljon! :)
VastaaPoistaMiekin voisin ottaa yhden mustan..
Onnea karitsoista! Ja urakan olemisesta loppusuoralla.
VastaaPoistaAika kohisten lähtee lumet sielläkin.
Mietin ihan samaa, kun katselin omia nousevia raparperejäni (taivutus?!). Ne on valtavia. Pitäisi varmaan kaivaa osa pois, ei tule kumminkaan käytettyä kaikkea.
Mukavaa viikonalkua niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin!