Tanne Norjaan muuttaessa on meilla suomalaisilla etua siita, etta meidan on taytynyt opiskella ruotsia. Minulla, joka olen myos aikoinani asunut Ruotsissa, on ruotsinkielen taidosta ehdottomasti ollut etua. Mutta ruotsinkieli ei ole norjaa, eika painvastoin. Esimerkiksi jotkut sanat tarkoittavat aivan jotakin muuta (rolig norjaksi on rauhallinen, ruotsiksi hauska). Sanojen lausuminen ja aksentti on aivan omanlaisensa molemmissa kielissa. Lisaksi norjalaiset murteet ovat oma lukunsa sinansa. Tanne keskelle maata muutettuani Oslosta, oli minulla todella vaikeata aluksi ymmartaa takalaista murretta. Oh ja puhumattakaan jostain Tronheimin alueen murteesta. Sehan on kuin aikuiset sossottaisivat lasten puhetta.
Minulle on vuosien mittaan kehittynyt oma norjankieleni - valitettavasti. Minulla on kuulemma jotain ihan omia sanoja, joita ei kylla kukaan muu kayta. Sanajarjestys menee valista aina ihan sikin sokin. Prepositioitten kayttaminen on yhta utopiaa. Minulla lentelee på/i/av jne milloin mitenkin. Siita huolimatta olen tyopaikan kokousten ainoa vapaaehtoinen ja toivottu poytakirjojen kirjoittaja(ehka niita ei kukaan lue enaa kokousten jalkeen...) ja kaytan tyossani koko ajan ja kaiken paivaa norjankielta ja tulen ilmeisesti hyvinkin ymmarretyksi. Tai sitten kukaan ei uskalla paljastaa, ettei ymmarra minua... Mutta sehan ei ole taas minun vikani. Mina ainakin kysyn ja pyydan toistamaan, jos en ymmarra jotakuta. Ainakin melkein aina...
Hyvin sä kaiketi sitä norjankieltä osaat, kun kirjoitat pöytäkirjatkin;-)
VastaaPoistaJust vähän aikaa sitten olin illallisilla ,jossa oli myös yhden israelilaisen teinitytär Norjasta.Siinä sitten yritettiin puhua ruotsin-ja norjankielen kesken. Mä olen kaksikielinen alusta asti, äiti puhui mulle ruotsia ja isä suomea.
Sama vika, på/i/av menee ihan keturalleen, vaikka olen työssäni joutunut (saanut!) käyttää ruotsia ja olen syntynyt ja asunut Ruotsissa. En tajua, kuinka se voi olla niin hankalaa, mukamas. Mutta pääasia on, että uskaltaa avata suunsa, puhumalla oppii parhaiten ja pienet kielikukkaset rikastuttavat päivää..:)
VastaaPoistaOlin Pohjola-Nordenin matkalla Norjassa joskus teinityttönä ja asuin viikon norjalaisessa perheessä. Sanoin hyvästellessäni että heillä oli ollut tosi, tosi "roligt" ja perhe katsoi minusta vähän hämmästyneenä. Kotona ruotsinopettaja äitini, joka osaa myös norjaa, sanoi, että olin itse asiassa sanonut perheelleni, että siellä oli ollut tosi tylsää. Mites on, NYT pääsen vihdoin kysymään, 30 vuoden jälkeen, miten norjalainen ymmärtää tuon sanomani? ;D
VastaaPoistaYaelian:
VastaaPoistaKaikille kolme lastani olen yrittanyt opettaa kaksi-tai kolmekielisiksi. Ja samoin olen kaikille terastanyt kielien merkitysta tassa maailmassa. Aika hyvin asia on mennyt perille. Ja kaikkein onnellisin olen siita, etta nuorin osaa niin hyvin molempia kielia.
Susadim:
Mina olen kauhean puhelias, joten olen oppinut useat kielet vaan puhumalla ja puhumalla ja puhumalla...
Minna:
Teinityton sanomana voi asian todellakin norjalainen varmaan kasittaa, etta siella on ollut kauhean tylsaa, kun on ollut niin rauhallista, eika ilmeisesti ole tapahtunut mitaan raflaavan jannittavaa koko aikana :) ;D.
Moikka!
VastaaPoistaOlen niiiiin kateellinen ihmisille jotka ovat jo synnyinlahjana saaneet usemmankielen:) No, en ole oikeiasti kade, mutta olisihan se ollut tosi hienoa.
Itse olen laivalla työssä ja joudun käyttämään joka päivä Ruotsia. Olen kotoisin ihan supisuomalaisesta kaupungista eikä minulla ollut ikinä yhtään kaveria joka olisi puhunut Ruotsia. Olin siis täysin "ummikko" kun aloitin täällä.. Hmm. olen kyllä vieläkin:) Joka päivä "sössin" jonkun asian tuon kielen vuoksi, mutta ei se haittaa, näillä avuilla mennään mitä yläkerrasta on annettu ja harjoitellaan kovin. Kyllä se sieltä oikein joku päivvä tulee:)
Voi kumpa Ruotsinkieltä arvosttettaisiin enemmän täällä Suomessakin. Se auttaa ymmärtään osittain Norjaa, Tanskaa ja jopa Saksaa. Jee, jatkan treenejä:)
Olet kirjoittanut monesta mielenkiintoisesta asiasta, nyt vasta ehdin kaikki lukemaan kunnolla.
VastaaPoistaMinusta norjankieli kuulostaa tosi erilaiselta kuin ruotsi. En osaa kyllä ruotsiakaan kun sen kouluruotsin verran, siis tuskin mitään;) Lukea osaan kyllä sitä paremmin kuin puhua.
Itse täällä opettelin tai opettelen edelleen tätä paikallista murretta joka on tosi vaikeaa minusta,mutta puhun vaan vaikka virheitä varmasti tulee. OIkeastaan se harmittaa että saksansaksa on opettelematta(koulussa 1 vuosi), osaan kyllä sitä jo hyvin lukea ja telkankin katselu sujuu. Mutta puhuminen on toista, jotenkin vaan helpompi tätä murretta vääntää.
Maikki: Mulla oli ruotsin kanssa sama ongelma. En ollut koskaan ennen Ruotsiin toihin menoa kayttanyt kielta oikeasti missaan, eika Ita-Suomessa juuri ruotsia kaduilla kuule...
VastaaPoistaMarjut: Kiitos kommentista.