keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tytöt kotona!

Tytöt ovat nyt kotona. Heille on kasvanut ihana paksu talvikarva ja näyttävät ja tuntuvat aivan suloisen pehmeiltä. Stjernan harjaskin on kasvanut kesän aikana melko pitkäksi. Minä olen iltapäivän viettänyt pellolla ja halaillut hepoja. Minä, joka tammikuussa pelkäsin lähestyäkään hevosta.


Ja kuten huomaatte kuvasta, niin lumikin on huomattavasti vähentynyt sunnuntaista. Muutama aurinkoinen päivä lisää, niin päästään keräilemään kaikki tarpeeton pihasta ennen seuraavaa lumisadetta.

8 kommenttia:

  1. Kiva että olet voittanut pelkosi.
    Minäkin arastelen hevosia, pidän kyllä niistä, mutta en mene kovin lähelle.
    Ratsastamaan olisin halunnut oppia, ehkä se olisi auttanut. :)
    Nyt en voi enää opetella, kun ja jos putoan, luuni murtuvat, pelkään minä. :(

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen blogi löytyi! Kirjauduinkin lukijaksi.

    VastaaPoista
  3. Rosina, minullakin on tuo ratsastus viela lapsenkengissa. Mutta halu on kova.

    Riita Sinikka, tervetuloa lukijaksi! Kavinkin jo vierailulla sinun luonasi :).

    VastaaPoista
  4. Voi, lähetäppä minullekkin tuota rohkeutta...haluaisin oppia ratsastamaan, mutta kun hevoset on niin ISOJA...☺

    VastaaPoista
  5. hih. minä pelkäsin hevosia ja vietin siksi aikaani ravitallilla hevoshullun ystäväni kanssa. Hevospelkoani ei vienyt se, että heppa hamusi minun hiuksiani koko ajan. Ne on niin isoja eläimiä.
    Koirat on toista maata.
    OP

    VastaaPoista
  6. Irmastiina, onhan ne jotkut hevoset isoja, mutta onhan niita pienempikokoisiakin :).

    OP, koirat ovat ihania ja kissat, mutta ihmeellisesti sita kiintyy noihin hevosiinkin.

    VastaaPoista
  7. Niinpä Tuula... ystävällämme on suomenhevonen ja sen pääkin on niin suuri... mutta oliko ne, jotain islannin heppoja, jotka olisivat pienempiä... ponilla en sentään kehtaa mennä ratsastamaan...☺☺

    VastaaPoista
  8. Irmastiina, islanninhepot ovat pienempia mutta muistaakseni tempperamenttisiakin. Joo ponilla :D.

    VastaaPoista

Kiitos mukavista kommenteista. Yritän vastailla aina niihin, mutta monesti vasta jonkin ajan kuluttua.