Toya lähti isännän kanssa eilen aamusta metsälle. Jänis ehti näyttäytyä isännällekin pitkälti toistakymmentä kertaa päivän aikana. Mutta sitten alkoi tulla jo pimeä ja Toyaa ei vaan saa takaisin. Kahden maissa yöllä piti isännän antaa periksi ja tulla kotiin nukkumaan. Hän jätti koiran peiton samaan paikkaan mistä jahti oli aamulla alkanut.
Sopimus oli, että minä herättyäni kävisin katsomassa aamulla, josko koira olisi tullut paikalle. Ja arvatkaapas oliko minulla riemu ylimmillään, kun koira nukkui kerällä peiton vieressä!
Parin viikon päästä Toya on menossa sinne piirimestaruuskisoihin... Eikä hyvältä näytä, että kiinniotto jahdin jälkeen on näin vaikeaa. Toyahan tuli meille aikuisena ja olemme miettineet mistä asia voi oikein johtua.
No, ruoka ainakin maistui heti, kun kotiin päästiin :). Kuppi oli hetkessä tyhjä. (Vauhdikas kuva...)
Muistan hyvin ajokoirien (dreeveri, beagle ja Suomen ajokoira) loputtoman ruokahalun. Sekä noi etsimisreissut. Isäni käytti myös tuota tapaa, että jätettiin joko oma vaate ja koiran peite metsään, ja sieltä koiran sai sitten hakea. Joskus koiraa haki koko kylä.
VastaaPoistaOP
Ihanaa kun löysit Toyan peiton vierestä, helpottunut olo tääläkin :)
VastaaPoistaHyva etta tuli takaisin!
VastaaPoistaMakin jatin kesalla ROnin peiton metsaan, kun oli karkuteilla 9 paivaa.