Olimme eilen vaeltamassa vuorilla. Liikumme kylla aika paljon luonnossa, lahinna lampaitten perassa. Mutta tallainen varsinainen vaeltaminen on jaanyt meilla vahiin.
Taalla monet "keraavat" huippuja eli kayvat vaeltamassa aina jonnekin huipulle. Meilla oli talla kertaa kohteena Torpevassfjellet ja sen 1016 metria merenpinnan ylapuolella oleva huippu.
Matkaa kertyi noin 6km suuntaansa. Menomatka oli tietenkin nousua. Loppuvaiheessa melkein pystysuoraa sellaista. Valista tuntui, etta onkohan tama meno sen arvoista, etta viitsii lauantaipaivaansa tahan kayttaa. Mutta maisemat perilla olivatkin sitten sanoinkuvaamattoman mahtavat.
Paluumatkalla kuopus otti virvelilla pari ørrettia (purotaimen?) vuoripurosta. Paivallinen oli pelastettu ;).
Illalla jo suunnittelimme seuraavaa huipun valloittamista. Tallaiseen reippailuun voisi vaikka tottua.
Tuollainen "huiputus" olisikin ihana harrastus! Voi kun tekisi nyt mieli päästä patikoimaan noihin maisemiin, tai edes näihin kotoisiin. Yksin ei vaan tule lähdettyä.
VastaaPoista