Kirjailija kertoo, että mikään kurssi tai koulu ei opeta maahanmuuttajille sitä, jonka voi oppia vain omakohtaisten kokemusten kautta. Hän puhuu yhteisestä todellisuudesta, jota ulkopuolisten on vaikeaa ymmärtää. Monesti siinä todellisuudessa elävät eivät tajua sitä itsekään, vaan pitävät sitä luonnollisena osana elämää.
Norjalaisia kansallisia symbooleja (tyypillistä norjalaista/typisk norsk), jotka kuuluvat norjalaiseen todellisuuteen, on useita. Artikkelissa mainitaan luonto, maanviljelijä ja kylä, Norjan lippu, koulu, massamedia ja yhteiset kokemukset, ateriat, kuppi kahvia, ystävyyssuhteet.
Integroituminen uuteen maahan vaatii paljon omia kokemuksia norjalaisesta kulttuurista ja varsinkin juuri näistä tyypillisistä norjalaisista asioista. Niistä on vaikea päästä osalliseksi, jos ulkomailta tänne muuttaneet eivät halua/pysty osallistumaan norjalaiseen arkeen. Meille norjalaisen puoliskon omaaville tulee kulttuuri helpommin tutuksi kuin kokonaisina perheinä tänne muualta muuttaville. Heille pitäisi löytää "kulttuurinvälittäjiä" ja avustajia, joiden avulla integroituminen sujuisi nopeammin.
Kysymyksiä teille, jotka ette asu synnyinmaassanne:
Kuinka sinä olet integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
Mitkä asiat ovat edistäneet/estäneet integroitumistasi?
Tunnetko olevasi tarpeeksi integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
Kuinka pitkän ajan jälkeen tunsit olevasi "kotonasi" uudessa kotimaassasi?
Mitkä asiat ovat/ovat olleet helppoja/vaikeita?
Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitänne :).
Näin talvista oli matkalla Lillehammeriin tänään iltapäivälla:
Kuinka sinä olet integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
VastaaPoista- Melko hyvin. En tunne oloani kamalan ulkopuoliseksi.
Mitkä asiat ovat edistäneet/estäneet integroitumistasi?
- Tietyt poliittiset ja kulttuurilliset jutut vahan estavat kotiutumistani - en tunne maata omakseni, enka tanne halua jaada loppuelamakseni. Talla hetkella Yhdysvallat on hyva paikka asua, mutta tulevaisuudessa haluaisin palata Eurooppaan. Kotiutumistani on taas edistanyt amerikkalainen mieheni ja opiskelu - olen koko ajan paikallisen kulttuurin ymparoimana.
Tunnetko olevasi tarpeeksi integroitunut nykyiseen kotimaahasi?
- Ihan tarpeeksi. Taalla on koti nyt, ja tunnen oloni hyvaksi.
Kuinka pitkän ajan jälkeen tunsit olevasi "kotonasi" uudessa kotimaassasi?
- En osaa sanoa. Talla hetkella tuntuu, etta Yhdysvaltoihin en kotiutuisi koskaan taydellisesti.
Mitkä asiat ovat/ovat olleet helppoja/vaikeita?
- Hmm.. helppoja on ollut ihan arkipaivaiset asiat. Paikallisessa kulttuurissa ei ole niin kamalia eroja esim. ruokakaupassa kaymisessa. Tippaamiseenkin tottui nopeasti, vaikka se onkin viela vahan arsyttavaa :) Vaikeata on ollut terveydenhuollon kanssa venkslaaminen, opintojen maksaminen ja muut vahan monimutkaisemmat asiat.
Kiitoksia Nisha vastauksestasi! Ja lopultakin löysin taas takaisin blogiisi :).
PoistaMinä olen vähän huono vastaamaan noihin kysymyksiin,koska asun täällä jo 3 kertaa.Tullut,mennyt,tullut,mennyt ja tullut taas.Olenko integroitunut,kyllä varmaankin,mutta identiteettini on hyvin suomalainen täällä. Nuorempana vaikeaa oli se avoimuus ja ihmisten välittömyys,kun oli itse tottunut pitämään turvallista välimatkaa.Mutta ei enään.
VastaaPoistaMutta tunnet ilmeisesti olevasi kotonasi siellä :).
PoistaOnpa kauniin talvinen maisemakuva :)
VastaaPoistaJa nyt täällä on aika erilaista, sataa vaan joka päivä.
PoistaTässä lyhyet vastukseni:
VastaaPoista- mukavasti
- pieneen yhteisöön on helppo asettua, ei miinuksia
- kyllä
- vuoden oleskelun jälkeen
- paha sanoa, olen asunut monessa maassa, tänne tulo oli sulava.
Sepä se, pieni yhteisö on helppo integroitumispaikka.
PoistaAjattelin ensin, että ilman muuta kielitaito. Mutta mitäs kun olen ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa Suomessakin kolme kertaa aikuisuuteni aikana, ja tähän viimeiseen pohjoisen kaupunkiin en ehtinyt integroitua viimeisen seitsemän vuoden aikana? hmmm. Nyt Norjassa puolen vuoden asumisen jälkeen tunnen, että siitä voi tulla kotini. Toistaiseksi kieli aiheuttaa turhautumista, mutta sekin paranee koko ajan. Ja pieni yhteisö tuo epäilemättä etunsa - olen tutustunut ihmisiin, saanut norjalaisia ystäviä ja päässyt mukaan yhteisöön jo nyt, ja tätä tuskin olisi tapahtunut vaikkapa Oslossa asuessa. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on oma asenne. Täytyy olla avoin ja hyväksyä se, että integroituminen vie aikaa. Kulttuurieroja on, mutta niihin kannattaa suhtautua huumorilla, ei vertailemalla entiseen kotimaahansa. Jos huomaa jatkuvasti haikailevansa entistä kotimaataan, voi miettiä, kultaako aika muistot ja mitä sitä oikein kaipaa? Lapsuudessakin kesät olivat aina aurinkoisia ja elämä huoletonta ja ihanaa, mutta ei kai se ihan niin ollut? Kannattaa myös pohtia vaikkapa omaa asennoitumistaan mahdollisia vieraskielisiä maahanmuuttajanaapureitaan kohtaan Suomessa asuessa - ei ole ihan helppoa pyytää uusia vieraasta maasta tulleita ihmisiä kotiin kahville?
VastaaPoistaItselleni sopeutuminen Norjaan on ollut jopa yllättävän helppoa. Tosin kyseessä saattaa olla vielä "kuherruskuukausisyndrooma" (suhteessa maahan, ei mieheen...) Olen nyt Suomessa hoitamassa asioitani ja selvittelemässä entistä asuntoani ja minulla on kova koti-ikävä Norjaan - ehkä se kertoo jotain siitä, missä se koti nykyään oikein on.
Tätä minäkin eli että oma asenne kaikkeen vaikuttaa aina kaikkein eniten.
PoistaTulipa laaja kysymys. En tiedä voiko täällä puhua integroitumisesta maahan yleensä, kun se sisältää niin erilaisia kulttuurin alalajeja, jotka eivät keskenäänkään tule toimeen. Sanoisin, että näin kauan täällä asuneena olen integroitunut siihen alakulttuuriin johon alunperin tipahdin, tarpeeksi elääkseni normaalia elämää. Mutta jos ajattelen tilannetta, että jonain päivänä minulla ei olisi enää miestäni, niin ei, tuskin selviäisin paikallisesta korruptioituneesta byrokratiasta yksin. Ja toisaalta kun lapsetkin asuvat muualla niin enpä näkisi montaakaan syytä täällä asua.
VastaaPoistaSiellä on varmaan kovin erilaista ja perhekeskeistäkin se elämä, joten ymmärrän hyvin ajatuksesi.
PoistaOlen täysin integroitunut Göteborgiin, enkä kaipaa minnekään muualle, ei äitinikään
VastaaPoista:)
Poista