Molemmat pojat ovat viettämässä viikonloppua täällä ja kaikki ovat innolla ratsastaneet Horg lillilla. Minä olen kurkkinut vaan ikkunoista ja katsellut menoa. Kaikki kolme lastani ovat aivan ratsastuksen lumoissa. Ja se näyttää niin helpolta. Kuvassa esikoinen ratsailla torstaina.
Minä olen nyt menneellä viikolla ollut kaksi kertaa hevosen selässä ja olen pelännyt molemmilla kerroilla lähes yhtä paljon. Uusi satula tuntui kyllä torstaina paremmalta.
Eilen kuulin töissä, että yhdeltä ratsastustallilta voi tilata ratsastuksen opettajan kotiin. Asia täytyy laittaa harkintaan, kunhan suunnittelemamme toinen hevonen saapuu. Näin voisimme ottaa muutamia tunteja Maikin kanssa yhdessä.
Täällä on ollut ihana auringonpaiste tänään. Olisinpa voinut olla ulkona (otin kuvan ikkunanraosta...).
Pikaista paranemista sinulle.
VastaaPoistaMina jonkunverran ratsastelin nuorena ja tykkasin siita.Nyt en kylla uskaltaisi.
On teilla upeat maisemat siita "ikkunan raosta".
Mukavaa viikonloppua Norjaan.
Oi sua ,yritä nyt levätä ja parannella oloasi. Flunssa on ikävä juttu.
VastaaPoistaRatsastaminen on kivaa,ja kyllä sinäkin siihen vielä totut.
Moikka,ihanat kuvat ja minä taas tykkään hepoista,olen ratsastanu,mut nuorena likkana,naapurin tytön kans käytiin kotipuolessa yhen miehen hepalla ratsastaa,oli ihanaa aikaa,jää kauniit muistot vaan♥
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua
Huikeita maisemia, kyllä tuolla kelpaa ridailla. On lääniä ja avaruutta!
VastaaPoistaVoi kurjuus, kun sairastuit. Toivottavasti paranet pian!
Pikaista paranemista Tuula! Minä kokeilin ratsastamista viimeksi 2007 Teneriffalla, sitä edellisestä kerrasta oli varmaan jo lähemmäs kymmenen vuotta. Voin kertoa että PELOTTI. Sen jälkeen en ole hevosen selkään noussut, pelkään tosi paljon kaikkein isoimpia hevosia ja niitä pienempiä käy sääliksi, ajattelen etteivät ne jaksa minua kantaa selässään :D
VastaaPoistaParanemisia! Toivottaavsti sen flunssa ei ole yhtä sitkeä kun mun, kaksi viikkoa tulee jo täyteen :-(
VastaaPoistaVoi kun on ihania maisemia siellä! Katellisena katselen täällä Pohjois-Saksan tasamaille lätkätyssä lähiössä...
VastaaPoistaNiin, ja ratsastus on kivaa, itse alotin eka kertaa 45-vuotiaana ja hengissä selvisin. Nyt vaan ei tällä hetkellä oo aikaa jatkaa, mutta ihana harrastus se on. Siis: tuli jo toinen kateuden aihe samaan viestiin... Terveisiä Kati
Tuula, teillä on siis isot hevoset. Minä nykyisin vain issikoilla.
VastaaPoistaLisääntyisiköhän sun varmuus selässä, jos saisit jalustimiin semmoiset umpinaiset etuosat, jotka estävät jalan luistamasta jalustimesta läpi. Niitä myydään ainakin alan lehdissä ja olen usein nähnyt niitä ratsastuskuvissa, jotka on otettu USAssa. Se mun onnettomuus johtui silloin 30 vuotta sitten siitä, että jalka luiskahti läpi ja jäin hevosen rynnätessä roikkumaan jalsutimesta kiitolaukassa. Siis en mitenkään halua pelotella sinua, vaan kertoa, että jos pelkosi on tuo sama kuin minulla, niin siihen on olemassa avut.
Paranemisiin!